Peliteoria tarkoittaa sen tutkimista, mitä kannattaa tehdä tilanteessa, jossa (1) on valittavana yksi useasta vaihtoehdosta, (2) kaikki tehdyt valinnat johtavat lopulta erilaisiin lopputuloksiin, joista jokaisen "arvo" tiedetään, (3) valintoja tekee useampi kuin yksi ns. älykäs agentti, (4) lopputulosten "arvo" on erilainen eri agenteille.
(Järjestimme peliteoriasta Lambda ry:n tapaamisen, https://docs.google.com/document/d/1CL8Eo1KRBYRL6ns1tQ6VeTaEg_82mpwENAIAW9edOks/edit)
Täydellisen informaation pelissä siirrot ovat täysin järjestettyjä siten, että jokaisella agentilla on käytössään täydellinen historia kaikkien agenttien tähänastisista siirroista tehdessään valintoja. Epätäydellisen informaation pelissä osa valinnoista on "yhtäaikaisia" (loogisessa, ei välttämättä ajallisessa mielessä), eli niiden tekijät eivät voi tietää toistensa valintoja tehdessään omia valintojaan. Lisäksi peli voi olla nollasummainen tai olla olematta.
Monet, jotka yrittävät soveltaa peliteoriaa todellisuuteen, kompastuvat joko alkuehtojen täyttymättömyyteen (yllä olevat neljä ehtoa) tai yliyksinkertaistukseen -- esimerkiksi täydellisen informaation nollasummaiset pelit, kuten shakki, eivät tyypillisesti muistuta lainkaan strategialtaan tai muutenkaan tosielämän pelejä, jotka ovat tyypillisesti epätäydellisen informaation pelejä, eivät nollasummaisia, eivätkä lopu.
Lisäksi pelit, joissa on kaksi agenttia, toimivat huomattavan eri tavalla kuin pelit, joissa on usempi agentti. Katso Diplomacyn kaltaisten pelien strategia.
Peliteoria sallii usein tilanteita, joissa on yksi paras vaihtoehto. Sen sijaan reflektiivinen peliteoria ei.
Minua mietityttää myös kielten ja pelien yhdyssilta.
Tässä wikissä on muutamia pelejä: