Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Paperistrategiapeli on yksinkertainen strategiapeli, jota voi pelata paperilla ja kynällä. Nimi johtuu siitä, ettei mitään kunnon nimeä ole viitsitty keksiä. Karttojen tyypillisen ulkonäön perusteella sitä voisi kutsua vaikkapa kukkais- tai ameebastrategiaksi.
Ennen pelin varsinaista aloitusta tehdään kartta yhteistyössä. A4-paperi sopii hyvin pelilaudaksi. Sen keskelle piirretään ympyrä, ensimmäinen "maa". Pelaajat lisäävät vuorotellen maita laudalle rajaamalla haluamansa muotoisen alueen yhden tai useamman laudalla jo olevan maan "kupeesta". Uusilla mailla pitää siis olla yhteinen raja yhden tai useamman ennestään laudalla olleen maan kanssa. Maat kannattaa piirtää vähintään sen kokoisiksi, että niihin mahtuu kirjoittamaan useita rivejä numeroita (varsinkin jos käytetään kuulakynää), mutta ei niin isoiksi, että ne vievät liikaa tilaa tulevilta mailta. Muodon kanssa voi toteuttaa taiteellista ja älyllistä mielikuvitustaan. Samaa lautaa voi käyttää useammassa pelissä.
Hyvä maamäärä riippuu pelaajamäärästä, esim. 3:lle on 20 maata aika hyvä. Ylimääräiset maat eivät haittaa juuri mitään. Jos maita on liian vähän, saattaa olla tilanne, jossa yksi maa (tai muutama) on ylivoimaisen tärkeä, ja aloittajilla on siten kohtuuton etu.
Varsinainen peli koostuu kahdesta vaiheesta, sijoittelu- ja liikutteluvaiheesta. Sijoittelu on oikeastaan tämän pelin varsinainen sisältö, ja liikutteluvaihe on vain sen seurausten poispelaamista. Liikutteluvaiheessakin toki voi silti tehdä parempia ja huonompia siirtoja.
Sijoitteluvaiheessa pelaajat tiputtavat vuorotellen laudalle joukkojaan. Alussa joukkoja on tiputettavissa 100, ja esim. laudan reunassa pidetään kirjaa, paljonko niitä on vielä jäljellä tiputtamatta. Yhdellä tiputusvuorolla pelaaja valitsee haluamansa tyhjän (joukottoman) maan, päättää, kuinka monta joukkoa sinne haluaa tiputtaa, merkitsee oman merkkinsä (esim. kolmio, pallo, tähti, sydän, kyrillinen "ja") ja joukkojen määrän kyseiseen maahan ja vähentää joukot jäljellä olevista. Joukkojen määrää koskevat rajoitukset, jotka ovat koko pelin ydin. Joukkoja pitää tiputtaa vähintään yksi mutta ei enempää kuin 25. (Tätä rajaa voi laskea tai nostaa hieman.) Joukkoja ei saa tiputtaa saman verran kuin jossain toisessa maassa jo on, esimerkiksi jos joku on tiputtanut 8 joukkoa johonkin niin kukaan (ml. henkilö itse) ei saa enää tiputtaa kyseistä määrää muuhun maahan -- eikä tietenkään samaan, siellähän on jo joukkoja.
Tärkeä lisäsääntö on se, että jos joku tiputtaa joukkoja maksimimäärän (25), maksimimäärä nousee yhdellä. Eli siis jos joku tiputti 25, sen jälkeen saa tiputtaa 26; jos joku tiputti 26, sen jälkeen saa tiputtaa 27; ja niin edelleen.
Jos ei vuorollaan pysty rajoitusten vuoksi tiputtamaan mitään määrää joukkoja, loput jäljellä olevat joukot tuhoutuvat. Merkitkää muistiin, missä järjestyksessä pelaajilta loppuivat joukot. Seuraavan vaiheen vuorojärjestys määräytyy tämän perusteella: ensimmäisenä joukkonsa loppuun jakanut aloittaa, seuraavaksi jakanut on seuraavana vuorossa jne. eli se, joka tiputtaa viimeisen joukon, on viimeisenä vuorossa.
Liikutteluvaiheessa pelaaja voi vuorollaan valita kahdesta vaihtoehdosta: hyökkäys tai liikutus. Hyökkäyssiirrossa pelaaja valitsee jonkin vastustajan maan, jossa on vähemmän joukkoja kuin hyökkäävällä pelaajalla viereisissä maissa yhteensä. (Viereisiä maita ovat ne, joilla on yhteistä rajaa hyökkäyksen kohteena olevan maan kanssa.) Hyökkäyksen kohteena olevasta maasta poistetaan siellä olevat joukot. Tämän jälkeen maa on tyhjä. Hyökkäys siis tuhoaa kerralla kaikki maassa olevat joukot, mutta ei liikuta mitään joukkoja.
Liikutussiirrossa pelaaja siirtää jostain hallitsemastaan maasta haluamansa määrän joukkoja viereiseen maahan, joka on joko tyhjä tai sisältää ennestään saman pelaajan joukkoja. Valitusta maasta (Israel?) saa siirtää joukkoja useampaan maahan yhden vuoron aikana, mutta tästä on harvoin hyötyä.
Pelin voittaa se, joka tuhoaa kaikki vastustajiensa joukot, tai täydessä pattitilanteessa (harvinaista) se, jolla on eniten joukkoja yhteensä. Itse asiassa pelin voi aina lopettaa siinä vaiheessa, kun kaikilla on vain yksi armeija: loppuipa peli tämän jälkeen annihilaatioon tai pattitilanteeseen, voittaja on suurimman armeijan haltija.
Yli kahden pelaajan peleissä kannattaa yleensä julistaa ainakin kaksi voittajaa, koska muuten niissä alkaa vaikuttaa Diplomacyn kaltaisten pelien strategia.
Strategiasta sen verran, että skenaario kuvaa pikemminkin winner take all -salamasotaa kuin pitkällistä sotakampanjaa, jossa joukkojen resursointi ja värväys on olennaista. Joukkojen keskittäminen on olennaista; 50 joukon möntti on vahvempi kuin kaksi 25 joukon mönttiä kaikessa muussa paitsi siinä, että se ei yllä hyökkäämään yhtä moneen maahan (mutta se pystyy hyökkäämään täydellä 50 joukon voimalla aina vähintään yhtä moneen maahan). Jos kahden pelaajan joukot ovat yhtä keskittyneitä, voitolla on se, jolla on enemmän joukkoja. Pelissä pitää siis tappaa vastustajien joukkoja mahdollisimman nopeasti välttäen jättämästä jotain itselleen olennaista armeijaa tapettavaksi. Keskittäminen on tärkein tapa suojata armeijoita.
Sijoitteluvaiheessa aarteita ovat maat, joiden vieressä ei ole enää yhtään tyhjää maata. Yleensä tällaiseen pystyy tiputtamaan armeijan, jota viereiset maat eivät pysty tappamaan. Tämä on erittäin arvokasta, se antaa suuren möntin, joka on heti alussa suojassa (ja pystyy tappamaan naapurinsa). Niinpä sijoittelussa ei saa jättää vastustajille tällaista namupalamaata eli tyhjän maan viimeistä naapurimaata ei saa täyttää ellei jollakulla ole naapurimaissa yhteensä enemmän joukkoja kuin tiputuksen maksimimäärä.
Erittäin konnektiivisiin maihin on turvallisempaa panna vähän kuin paljon joukkoja. Jos nimittäin maalla on paljon naapureita, niissä on melkein varmasti tiputtelun lopussa riittävästi joukkoja suurenkin armeijan voittamiseen. Pieni armeija voi auttaa taisteluissa moneen suuntaan muttei ole houkutteleva tapettava.
Sijoittelussa on kaksi laajaa strategiaa: suurten ja pienten armeijoiden strategia. Suuret armeijat vierekkäisissä maissa saa nopeasti voittamattomaksi armeijaksi. Pieniä taas on hidasta tappaa.
Sääntömuunnelmia voi tehdä, mutta ne tuhoavat pelin helposti. Hyökkäyssiirrossa on mielenkiintoinen muunnelma sallia samalla yhdestä hyökkäävästä maasta joukkojen tulo tyhjennettyyn valtioon, mutta jos sallii kaikista hyökkäävistä valtioista joukkojen tulon, hyökkäyssiirrosta tulee liian voimakas ja yleisluontoinen työkalu. Hyökkäyssiirtojen suosiminen tukee hiukan suurten armeijoiden strategiaa. Pienillä armeijoilla on muutenkin monimutkaisempaa (muttei välttämättä vaikeampaa) pelata.
Pieniä armeijoita voi tukea antamalla jokaiselle hyökkäävälle maalle jonkin hyökkäysbonuksen, esim. 1 tai 3 joukkoa. Pienten armeijoiden haavoittuvuutta voi myös vähentää määrittämällä, että hyökkäys ei tapa kaikkia joukkoja vaan esim. enintään puolet + 1 tai puolet + 3. Tällöin tosin ison armeijan takaa-ajo voi tulla tuskallisen hitaaksi, jos se jättää jälkeensä viivytysjoukkoja...
Oma omituinen muunnelmansa seuraa, jos joukkoja saa siirtää vain tyhjään maahan. Tällöin joukkoja ei voi koota ollenkaan. Jos ei halua olla näin radikaali, voi sallia siirtymisen mielivaltaisen monesta viereisestä maasta tyhjään maahan yhtaikaa.
Jos yli kahden pelaajan peleissä haluaa tukea alliansseja, voi määrätä, että pelaajat voivat tehdä yhteishyökkäyksiä.
Täysin erilainen on muunnelma, jossa siirrot päätetään yhtaikaa ja paljastetaan yhtaikaa. Hyökkäyssiirto kerrotaan osoittamalla vastustajan maata; liikuttelusiirto osoittamalla omaa maata (lähde). Osoitukset tehdään yhtaikaa esim. laskemalla "än, yy, tee, nyt"... mikäli kaksi liikuttelusiirtoa tekevää ovat toisistaan riippuvaiset (esim. molemmat haluavat tehdä siirtonsa viimeisenä), pitää molempien kirjoittaa siirtonsa paperille ja näyttää yhtaikaa.
Konfliktit ratkaistaan seuraavasti: kaikki vuoron alussa lailliset hyökkäykset onnistuvat. Kaksi vierekkäin olevaa armeijaa pystyy siis tappamaan toisensa (muitten tuella). Hyökkäys pakenevien joukkojen kimppuun tappaa ne (tai esim. puolet ylöspäin pyöristäen, jos niin sovitaan). Jos kaksi pelaajaa liikkuu samaan maahan, kumpikaan liikkuminen ei toteudu. Liikkuminen hyökkäyksen kohteena olevaan maahan ei vaikuta hyökkäykseen: on ikään kuin hyökkäys olisi tapahtunut ensin ja joukot olisivat sitten tulleet tyhjentyneeseen maahan.
Tämä yhtaikainen (konkurrentti) muunnelma on aivan eri tavalla vaikea kuin peräkkäisversio. Se kuuluu vaillinaisen informaation pelien luokkaan.