Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tiedättekö, mistä tulee todella skitsofreeninen olo? Siitä, kun lukee ensin Taloussanomia ja sen jälkeen esimerkiksi Kirkko ja Kaupunki -lehteä. Keskustelu maailmassa on jakautunut raa'asti yksinkertaistaen kahtia: toisaalla puhutaan kehityksestä, jälkeen jäämisestä, tuottavuudesta, erityisosaamisesta ja niin edelleen, toisaalla hyvästä elämästä, arvoista, rauhallisuudesta, onnesta ja sellaisesta. Haluaisin kutsua näitä kahta keskustelusuuntausta tehokkuus- ja onnellisuusdiskurssiksi. Niiden ulkopuolelle jää kohtalaisen paljon, muunmuassa Voima-lehdessä ja iltapäivälehdissä käyty "onnettomuusdiskurssi", jossa kiinnitetään huomiota lähinnä kaikkeen, mikä on huonosti tavalla tai toisella. Joka tapauksessa...
Tehokkuus- ja onnellisuusdiskurssien vika on se, että on varsin vähän ihmisiä, jotka ottavat osaa molempiin niistä, vaikka on todella paljon ihmisiä, jotka ottavat osaa jompaankumpaan. Kuitenkin melkein kaikkien olisi hyvä olla tietoisia molemmista. Näiden diskurssien osanottajat puhuvat toistensa ohi: silloin kun he kritisoivat toisiaan, he syyttävät toisiaan perustavanlaatuisista väärinymmärryksistä sen suhteen, mikä on "tärkeää". Enimmäkseen toinen leiri vain vaietaan kuoliaaksi; molemmat ajattelevat toistensa teesejä niin vähän, että takuuvarmasti tekevät niissä ajatusvirheitä. Tehokkuuden tai onnellisuuden pohjimmaisuus ovat eri puolten yhteisöllisiä totuuksia, ja toisen puolen vakavasti ottamisesta usein seuraa yhteisöllinen rangaistus.
Esimerkiksi tehokkuusajattelijat väittävät usein, että tehokkuus on pohjimmiltaan hyväksi tai välttämätöntä, vaivautumatta määrittelemään (itselleenkään?), kenen/minkä kannalta tai millä lailla. Toisaalta onnellisuusajattelijat usein jättävät miettimättä, miten toimivaa ja koossa pysyvää yhteiskuntaa tulisi rakentaa; jos onnellisuuden ehdoilla pelaavaa yhteiskuntaa ei voi saada pysyväksi, onko siitä paljon hyötyä?
Nämä diskurssit lienevät päätyneet eriytyneeseen tilaansa sen takia, että kun niiden edustajat tuodaan joskus samaan pöytään, seuraa vain paljon huutoa ja vähän hyötyä. Ilmeisesti vallitsee jonkinlainen herrasmiessopimus siitä, etteivät eri osapuolet juuri puutu toistensa medioihin. Kuitenkin laaja-alainen ymmärrys yhteiskunnasta vaatii molempien puolten tuntemista ja teesien seuraamista.
Tehokkuusdiskurssi on jossain mielessä teknistä ja sen osanottajat tuntevat usein tiettyä asiantuntijuutta. Toisaalta he elävät kuplassa, jossa totunnaiskäsitysten kritiikki on suljettu melko tehokkaasti pois. Niinpä näkemyksen laajentaminen on tehokkuusdiskurssin osanottajien omalla vastuulla ja aika vaativa tehtävä. Onnellisuusdiskurssin kannalta tehokkuusdiskurssi taas usein vaikuttaa tylsältä ja yhdentekevältä. Se kuitenkin vaikuttaa voimakkaasti itse kunkin elämään, ja siihen tulisi tutustua jo siitä syystä, että ymmärtäisi, miten vihollisleiri ajattelee. Esimerkiksi itse olen ohjelmoijana tajunnut paljon firman johtajien toiminnasta lukemalla heille suunnattuja lehtiä. Niistä näkyy hyvin, etteivät he oikeastaan ymmärrä mitään, mistä he tekevät päätöksiä -- heillä on vain jokin heuristiikka tai useampia, joiden mukaan he toimivat.
Katso vaihtoehtoja bisnespuheelle.
kategoria: politiikka kategoria: kulttuuri