Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Käytetty äänestysjärjestelmä vaikuttaa sekä vaalien lopputulokseen suoraan, että epäsuorasti yhteisöön, joka sitä käyttää. Ihmiset ovat taitavia oppimaan pelaamaan pelejä, joita he pelaavat toistuvasti. Siksi vallitseva äänestysjärjestelmä vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen, ehdokkaiden käyttäytymiseen, yleiseen ymmärrykseen siitä, mitä on oikeudenmukaisuus, ihmisten ymmärrykseen omista mahdollisuuksistaan ja osallisuudentunteeseen, joka yhteisössä vallitsee.
Englantilaistyyppistä äänestystapaa ("SMP", single member plurality eli yhden valittavan enemmistövaali) kansanedustajistoon käyttävissä yhteiskunnissa on tyypillisesti kaksi puoluetta (poikkeuksena Intia), melko polarisoitunut eli vastakkainasetteleva poliittinen kulttuuri, ja vahvat yhden puolueen enemmistöhallitukset, jotka suruttomasti runnovat läpi oman ideologiansa mukaisia muutoksia. Brexitin kaltaiset heilahtelut eivät oikeastaan olisi mahdollisia ilman tätä äänestysjärjestelmää. SMP myös hankaloittaa vähemmistöjen pääsyä edustamaan ja tukee jonkin verran vakiintuneita valtarakenteita.
Mannereurooppalaista äänestystapaa ("PR", proportional representation eli suhteellinen edustus) kansanedustajistoon käyttävissä yhteiskunnissa on tyypillisesti 3-5 "suurta" puoluetta, puolueet pyrkivät jonkin verran omaksumaan toisiltaan agendoja, ja hallitukset muodostuvat käytännössä aina useamman puolueen koalitioista, jotka muodostavat keskenään kompromisseja omista tavoitteistaan, hajoavat melko helposti, ja syyttelevät toisiaan hallitusohjelman epäsuosituista kohdista. Joskus hallitusneuvottelut kestävät todella kauan, ja tulokset ovat aina jollain tavoin vesittyneitä.
Yhteisöissä, joissa on "herkkiä" äänestysjärjestelmiä (eli tulokset heilahtelevat pienten yksityiskohtien mukaan) tai joiden järjestelmä sisältää piirteitä, joita on vaikea ymmärtää, ehdokkaat tarvitsevat asiantuntijoita laskemaan kannaltaan parhaan tavan kampanjoida, asettua ehdolle tai pyytää kannattajiaan äänestämään. Esimerkiksi joidenkin ylioppilaskuntien edustajiston Borda-äänestyksissä lopputuloksen optimointiin liittyy liittoja, joissa puolueet antavat osan äänistään toisilleen, ja liittoihin riskejä, mitä tapahtuu, jos jompikumpi osapuoli pettää sopimuksen. Irlannin järjestelmässä (STV, single transferrable vote eli siirtoäänivaali) ehdokkaat usein kehottavat äänestäjiään antamaan alemmat preferenssiäänensä tietyssä järjestyksessä maksimoidakseen samanmielisten edustuksen dáiliin, ja neuvottelevat liittoja muiden kanssa. Yhdysvalloissa vaalipiirit suunnitellaan siten, että vallassa olevat myös pysyisivät vallassa (tätä kutsutaan nimellä gerrymandering). Kaiken tällaisen suunnitteluun käytetään asiantuntijoita, joskus hyvinkin kovapalkkaisia.
Sopivasti suunnitellulla äänestysjärjestelmällä on melko helppoa saada aikaan haluamiaan asioita. Esimerkiksi diktaattori Pinochetin alaisuudessa Chileen suunniteltiin vaalijärjestelmä, joka pyrki takaamaan oikeiston pysymisen vallassa noin 40%:n kannatuksella: jokaisesta vaalipiiristä valitaan tasan kaksi suosituinta edustajaa, jolloin tyypillisesti eniten ääniä saanut vasemmiston edustaja ja toiseksi eniten ääniä saanut oikeiston edustaja tulisivat valituiksi.
Vaikka äänestysjärjestelmää ei olisi suunniteltu tuottamaan tietynlaisia lopputuloksia, sen seuraukset voivat olla kauaskantoisia. Esimerkiksi niin kauan kuin Yhdysvalloissa on kaksi suosittua puoluetta, uusien puolueiden perustaminen on käytännössä turhaa, koska jokainen "kolmannelle" puolueelle annettu ääni on pois siltä puolueelta, jota olisi muuten äänestänyt, ja auttaa siis sitä puoluetta, jota eniten vihaat. Nämä pikkupuolueille annetut äänet lentävät joka tapauksessa roskiin vaalipiiritasolla eivätkä vaikuta mihinkään.
Uudessa-Seelannissa oli Yhdysvaltain kaltaiset valtapuolueet, mutta hävittyään vaalit toisilleen pari kertaa "epäreiluilla" tavoilla valtapuolueet ajautuivat lupaamaan kansanäänestyksen äänestysjärjestelmän muuttamisesta ja noudattamaan sen tulosta. Tuloksena oli siirtymä PR-järjestelmään, ja käytännössä valtapuolueiden valta-asema romuttui sen seurauksena. Parlamentissa olevien puolueiden määrä nousi kahdesta pikku hiljaa viiteen ja vihreät, liberaalit ja maorit saivat oman edustuksensa. Uuden-Seelannin uusi hallitus on parhaiten vähemmistöjä edustava hallitus maailmassa.
Äänestysjärjestelmät voivat vieraannuttaa tai lähentää ihmisiä yhteiskuntaansa. Suomalaisetkin usein tuntevat tyytyväisyyttä, kun heidän äänestämänsä ehdokas tulee valituksi eduskuntaan. (Ne, joille äänellä on tosissaan merkitystä, ovat kuitenkin saman puolueen saman vaalipiirin ne edustajat, jotka olivat läpipääsyn rajalla eli juuri ja juuri tulivat valituiksi.) Pieniä vaalipiirejä suosivissa järjestelmissä paikallinen edustaja kokee usein olevansa nimenomaan "oman vaalipiirinsä" edustaja ja edustavansa juuri piirin ihmisiä. Ihmiset kiintyvät äänestyksiin, jos heistä tuntuu, että heidän äänensä on vaikuttanut, ja etääntyvät niistä, jos heillä ei ole tätä tunnetta. Lisäksi monimutkaiset äänestysjärjestelmät (eli sellaiset, joiden toiminta on vaikea ymmärtää) vieraannuttavat ihmisiä sen vuoksi, että he eivät tiedä, miten heidän äänensä vaikuttaa. Esimerkiksi Suomessa monet ihmiset valitsevat summamutikassa jonkin edustajan vaalikoneesta, mutta eivät tunne sen puolueen ohjelmaa, jolle heidän äänensä edustajan kautta menee.
Monet äänestysjärjestelmät ovat heikkoja tietynlaiselle manipuloinnille. Esimerkiksi Suomen presidentinvaalissa pystyy estämään tietyn ehdokkaan pääsyn toiselle kierrokselle, jos onnistuu tuottamaan tarpeeksi samanlaisen (ja yhtä varteenotettavan) ehdokkaan. Tällöin nimittäin äänet jakaantuvat samankaltaisten ehdokkaiden kesken eli uusi ehdokas "syö" lähellä olevan äänisaalista. Kansanäänestyksissä, joissa ei tarvitse etsiä ehdokkaita, on vielä helpompaa keksiä toisiaan muistuttavia vaihtoehtoja: esimerkiksi kieltolaki ilmeisesti yritettiin varmasti saada kumotuksi tekemällä äänestykseen lisävaihtoehtoja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansan%C3%A4%C3%A4nestys_kieltolaista). Sinänsä tulos olisi ollut sama kahdenvälisessäkin äänestyksessä.
Suomen ja Ruotsin äänestysjärjestelmät saattavat vaikuttaa melko samanlaisilta (ja molemmat ovat PR-perhettä), mutta niissä on ainakin kaksi merkittävää eroa. Ensinnäkin (ja vähemmän mielenkiintoisesti) Ruotsin järjestelmässä on pyritty kompensoimaan se, että "ylijäävien äänien" (eli niiden, jotka eivät enää riitä valitsemaan edustajia, koska vaalipiirin edustajaluku on jo täynnä) pois heittäminen sorsii yleensä pieniä puolueita. Siksi Ruotsissa puolueilla ei ole niin paljon motiivia muodostaa vaaliliittoja, ja uudenlaisilla aatteilla on suurempi motiivi perustaa uusia puolueita sen sijaan, että kannattajat edistäisivät uusia aatteita vanhojen puolueiden sisällä. Suomessa sen sijaan on paljon edustajia, jotka pyrkivät uudistamaan vanhoja puolueita sisältäpäin.
Toiseksi, ja mielenkiintoisemmin, Ruotsissa puolueet muodostavat listat, joita äänestetään, kun taas Suomessa puolueesta läpi menevät ehdokkaat valitaan sen perusteella, kuinka paljon henkilökohtaisia ääniä kohdistuu kullekin ehdokkaalle. Tämä aiheuttaa sen, että Suomessa puolueet eivät voi täysin hallita, ketkä ovat heidän edustajiaan, ja lähes jokaisella puolueella on edustajia, joihin puolueen johto ei ole tyytyväinen. Tällä taas on syvällisiä seurauksia: puoluejohdon valta vähenee, kun edustajien ei tarvitse miellyttää johtoa; puolueet myös uudistuvat "kansanvetoisemmin", kun jäsenen painoarvo puolueessa vastaa usein henkilökohtaista äänisaalista.
Äänestysjärjestelmät tarjoavat siinä mielessä harvinaislaatuisen ilmiön, että siinä yhdistyvät matemaattiset ominaisuudet ja niiden aiheuttamat monimutkaiset sosiaaliset ilmiöt. Kuten monissa muissakin peleissä, yksinkertaiset sääntömuutokset tuottavat hyvin kauaskantoisia seurauksia. Lisäksi äänestysten osallistujia on hyvin paljon, niistä on paljon materiaalia tarjolla, ja ihmiset pelaavat niitä melko tosissaan (eli yrittävät oikeasti voittaa).
Äänestyksiä on käytetty läpi historian, ja jotkin äänestysjärjestelmät ovat nykynäkökulmasta todella omituisia. Omissa harrastusäänestyksissä voi myös kokeilla erilaisia järjestelmiä, ja katsoa, millaisia tuloksia niistä tulee. Viime aikoina työkulttuuriin on ujutettu erilaisia miniäänestyksiä (esimerkiksi Scrum-retrospektiivien äänestykset siitä, mitkä aiheet/ongelmat ovat huomionarvoisimpia), ja näissä on helppoa vaikuttaa käytettyyn järjestelmään ja sitä kautta myös lopputuloksiin. Myös nettiyhteisöissä on tietynlainen yhdistyselämän renessanssi ja useat yhteisöt käyttävät vaaleja joihinkin luottamustehtävien täyttöön / päätösten tekemiseen.
Äänestysjärjestelmiin liittyy niin ikään kokemuksellisia puolia. Ihmisten kokemus yhteiskunnasta on erilainen sen mukaan, millaiseen poliittiseen kulttuuriin he ovat kasvaneet. Eri äänestysjärjestelmien parissa kasvaneiden kokemukset ovat mielenkiintoisia sinänsä. Aina ei ole edes kyse siitä, miten järjestelmä vaikuttaa lopputuloksiin: usein vain prosessin erilaisuus tuottaa ihmisille erilaisia kokemuksia. On iso ero siinä, täyttääkö Suomen minimalistisen numerolappusen (johon voi aina protestimielessä kirjoittaa "Aku Ankka" ja saada äänensä hylätyksi), Itävallan monimutkaisen lomakkeen, juokseeko Yhdysvaltain esivaaleissa IRV-jonosta toiseen vai katsooko toteuttavansa jumalan tahtoa valintakollegion osana, joka äänestää uudestaan ja uudestaan.
Ei oikeastaan. Ihmiset pystyvät kiinnittämään huomiota rajalliseen määrään asioita, enkä voi väittää, että äänestykset olisivat erityisen merkittäviä ihmisten elämän kannalta. Joskus harvoin kaikki on kiinni siitä, että äänestäjät tajuavat, miten tietty järjestelmä toimii, mutta silloin on yleensä paljon valistajiakin liikkeellä. Normaalisti paljon tärkeämpää olisi osata vaikkapa neuvottelutaitoja oman palkan maksimoimiseksi tai tietää, miten ihmisille osoitetaan myötämieltä, jotta riidat saadaan laantumaan.
Äänestysjärjestelmien vähäinen merkitys johtuu ainakin kahdesta asiasta: (1) yksittäisen äänen merkitys on niin pieni, että käytännössä ei ole mitään väliä, onko se annettu valistuneesti vai jonkin harhakäsityksen vallassa ja (2) usein ei ole oikeastaan väliä, mikä lopputulos vaalista on, kunhan on jokin ja tulos on selkeä. Äänestyksillä nimittäin on ihmisiä sitouttava vaikutus riippumatta siitä, kuinka surkea järjestelmä on. Äänestys tavallaan lopettaa riidat, ja jos ihmiset hyväksyvät vaalin tuloksen, sillä on syvällinen yhtenäistävä vaikutus.
On kuitenkin hyvä tajuta, että usein käytössä olevat äänestysjärjestelmät ovat melko surkeita. Yhteisöissä ja yhteiskunnissa kohdataan ongelmia, jotka olisi helppo korjata äänestysjärjestelmää vaihtamalla. Usein, kun tarvitaan jotain uutta äänestystä, olisi hyvä, jos paikalla olisi joku, joka osaa ehdottaa sopivaa.
Pikalinkit: