Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Luin tässä Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt -kirjaa ohimennen. Tajusin, että tämä on toisaalta hirveän tärkeää luettavaa lapsille, että vanhempani ovat opettaneet minulle tästä ison määrän joskus 80-luvulla, mutta toisaalta tämä on hirveän masentavaa, ja aiheuttaa sellaisen maailmanangstin, joka ei ole oikeastaan ihan perusteltu: maailmassa on niin paljon kaikkea, hyvää ja pahaa, ettei oikeasti ole mahdollista muodostaa "kokonaismielipidettä" kaikesta. Kun lukee pelkkiä ongelmia, tulee tietenkin olo, että kaikki on huonosti.
Mutta huonot keksinnöt ovat tosi, tosi huonoja. Koska kulttuurin kehitys kulkee käsi kädessä teknologian kehityksen kanssa, suuri osa valtavista muutoksista liittyy keksintöihin, ovat ne sitten uusia laitteita, järjestäytymismuotoja (demokratia, joukkovelkakirjojen jälkimarkkina) tai esimerkiksi psykologisia keksintöjä (tieteellinen menetelmä, mainosten A/B-testaus). Huonot keksinnöt ovat niin huonoja, koska ne vuorovaikuttavat kulttuurin kanssa tavalla, joka aiheuttaa mielettömästi tuhoa.
Toisaalta tätäkin kirjaa lukiessa tulee sellainen olo, että vitsi miten hyvin asiat ovat nykyään. Talidomidikatastrofin vuoksi ei saa enää myydä lääkkeitä, joita ei ole testattu. Teollisen lihantuotannon ongelmat 1800-luvulla johtivat monien mutkien kautta elintarvikevalvontaan. Mutta kaupallinen motiivi väärinkäytöksiin säilyy, ja aina on olemassa vaara, että lähdetäänkin huonoon suuntaan. 80-luvulla oli aistittavissa jonkinlainen yhteiskäsitys siitä, että kaikella pyritään yhteiseen hyvään; en ole varma, saataisiinko nykyaikana samanlaista yhteisymmärrystä aikaiseksi. Kehtasivatko 1980-luvun eurooppalaiset iloita Neuvostoliiton ydinonnettomuuksista, niin kuin 2010-luvun kiinalaiset kehtasivat Japanin? Näkisikö Isisin kalifaatti ydinaseen käytön ensimmäistä maailmaa vastaan niin kuin kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto toisiaan?
Bottom line (joka termi muuten tulee kirjanpidon innovaatioista 1800-1900-luvun vaihteen Yhdysvalloista): maailmassa on liian paljon pahaa ja hyvää, sekä vielä metapahaa ja metahyvää, että voisi saada kokonaisymmärrystä siitä, mihin ollaan menossa. Mutta varoittavat esimerkit ovat kyllä arvokkaita, ettemme unohda.