(Keskustelutavasta. Enemmän tiedän tietenkin eurooppalaisesta keskustelutavasta.)
Eurooppalaisessa kulttuurissa arvostetaan kysymyksiä paljon. On tärkeä taito osata kysyä, ja usein keskustelua (tai varsinkin keskustelevaa didaktiikkaa) opetettaessa kiinnitetään paljon huomiota hyvään ja selkeään kysymysten muodostamiseen. Ja tietenkin tämä onkin hyvä ja hyödyllinen taito.
Olen kuullut, että afrikkalaisessa kulttuurissa usein vain odotetaan, kunnes toinen päättää kertoa, mitä hänellä on kerrottavaa (ja mahdollisesti jutellaan sillä välin yleisistä asioista). Suuri ero kysymysvetoiseen keskusteluun on tietenkin se, että kysymyksissä kuulija päättää keskustelunaiheet ja antaa ymmärtää, mikä on keskustelemisen arvoista; kerrontavetoisessa taas puhuja päättää, mikä on olennaista.
Molemmissa tavoissa on hyvät puolensa, ja monipuoliseen keskusteluun ehdottomasti kuuluvat molemmat. Kerrontavetoinen keskustelu on yleensä syvällisempää, ja siinä ihmiset puhuvat siitä, mistä ovat hyviä puhumaan. Kysymysvetoinen on enemmän hakuammuntaa, kun yritetään kalastaa kysymyksillä toiselta sitä, mikä on olennaista, mutta sen jaettu luonne tekee siitä "tehokkaamman" tavan käydä asioita läpi ja se on parempi herättämään uusia ajatuksia keskustelijoiden päässä.
Tulee tyhmä olo, jos odottaa toisen alkavan kertoa jotain, mutta tämä ei sitten alakaan. Mutta ne kerrat, jolloin todella saa kuulla, mitä toisella on mielessään, ovat kyllä kaikenlaisen tunnustelun arvoisia.
kategoria: kulttuuri kategoria: kasvatus