Toiminnot
Sivusto
Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut
Riddleport toipui nopeasti tsunamiaallosta, mutta kaiken kaikkiaan omaisuusvahingot mitattiin kymmenissä tuhansissa. Kuolleiden ja kadonneiden tarkkaa määrää oli kuitenkin mahdotonta saada selville. Rosvoparonien väliset voimasuhteet muuttuivat jonkun verran, sillä sataman tienoilla eniten vaikuttaneiden tahojen heikennyttyä moni vähemmällä selvinnyt tunki apajille. Ziphrasin Laivarotat ja Kerjäläisten kuninkaan, "Jänishuuli" Knockmar olivat kärsineet eniten. Croat ja Zincher, sekä vähäisemmissä määrin Slyeg hyötyivät kurkottamalla vaikutusvaltaansa Kiljunkeittäjään, Hylkypihaan ja Satamaan. Hieman yllättävästi tilanteesta hyötyi epäsuorasti myös Cyphervelhojen kilta, jonka huomattava varallisuus, sekä sen jäsenten arkaaniset kyvyt olivat jälleenrakentamisessa suureksi hyödyksi, mahdollistaen heidän kerätä roppakaupalla palveluksia kaupungin muilta tahoilta.
Saul Vancaskerkin oli edelleenkin kateissa. Hänen huhuttiin paenneen kaupungista mukanaan viimeiset omaisuutensa rippeet. Pahat kielet väittivät Vancaskerkinin jotenkin tienneen ennalta tsunamiaallosta. Aalto sai pian lempinimen Vancaskerkinin kosto ja Saul itse sai lempinimen Pahanilmanlintu. Kultaisen Hiiden vaihdettua omistajuutta alettiin spekuloida josko edes näistä uusista omistajista, joukosta haltioita, olisi murtamaan Hiiden kirousta. Tilanne ainakin näytti varsin pahalta Hiiden kannalta, sillä tsunamiaallon aiheuttamat tuhot olivat varsin huomattavat. Jäi nähtäväksi löytyisikö näiltä haltioilta, joiden väitettiin vuoroin työskentelevän Slyegin, Zincherin tai Tammerhaukan, vuoroin Rosvoruhtinas Cromarckyn laskuun, tarvittavia resursseja ja tietotaitoa nostamaan Kultainen Hiisi uuteen nousuun.
Riddleport noin laajemmin oli kuitenkin lähes täysin pimennossa todellisista tapahtumista, jotka johtivat varjon taivaalla katoamiseen ja pyrstötähden osumiseen Paholaisen Kyynärpäähän. Shin'Rakorathin jäsenten suunta oli kuitenkin selvä. Todellinen vihollinen oli nyt paljastanut kasvonsa. Kwava oli saanut sanan omilta esimiehiltään Celwynvianissa, että asia pitäisi tutkia perinpohjaisesti.
Vain joitain viikkoja tsunamiaallon osumisesta kaupunkiin alkoi suuri ryntäys kohti rikkauksia, sillä pyrstötähden väitettiin koostuvan arvokkaasta tähtiraudasta. Nopeiten liikkeelle pääsi Cromarckyn palkkaaman Thurn Kultavasaran johtama joukko kääpiöitä, mutta Tammerhaukan, Zincherin ja Slyegin varustamat retkikunnat olivat pian heidän kannoillaan.
Tawrin Flennin kipparoiman Uivelon juuri oikeaan aikaan sattunut paluu Riddleportiin vaikutti lähes lahjalta jumalilta. Shin'Rakorathin järjestelyt matkaa varten saattoivat alkaa.
Matka Paholaisen kyynärpäälle viime tingassa mukaan ängenneen parivaljakon Repo ja Garms seurassa taittui Uivelon kyydissä nopeasti. Neljästä matkaan aikaisemmin lähteneestä retkikunnasta ei ollut havaittavissa juuri mitään elonmerkkejä. Yksi aluksista, oletettavasti Cromarckyn retkikunnan käyttämä, näytti haaksirikkoutuneen saaren pohjoispuolelle. Keskellä saarta sijaitsevasta rauniosta näkyi maagisen tulen välähdys, josta pääteltiin Arvoitusten killan retkikunnan olevan jonkunlaisessa hädässä. Saarella tutkimusmatkailijoita tervehti outo, aavemainen hiljaisuus. Ensikosketus johonkin täysin vieraaseen löytyi polulta villisian raadoista, joiden sisältä luikerteli esiin mustanharmaa toukkaa tai syvänmeren kalaa muistuttava olento, joka teki parhaansa luikerrellakseen karkuun. Theirastran kynnet tekivät siitä kuitenkin nopeasti selvän.
Seuraava etappi oli saaren korkeimmalla kohdalla sijaitseva raunio, josta löytyivät Arvoitusten killan retkikunnan rippeet. Heidän kimppuunsa oli hyökätty. Hyökkääjät olivat olleet outoja, mustaihoisia petoja, joilla on lähes ihmismäiset eturaajat ja partaveitsenterävät hampaat. Lähes kaikki olivat saaneet surmansa. Yksi haavoittuneista velhoista muuttui seikkailijoiden silmien edessä kammottavalla tavalla epäkuolleeksi olennoksi, jonka alaleuan kohdalta tuli ulos väkäsin ja hampain varustettu lihaisa uloke, joka muistutti aiemmin kohdattuja toukkia. Olento taisteli mielipuolen vimmalla, mutta saatiin pian päästettyä tuskistaan.
Seikkailijat olivat hädin tuskin ehtineet toipua edellisestä taistelusta kun yli kaksikymmentä Samarithan kuvailemaa petoa hyökkäsi metsän uumenista kylänraunioon. Seurasi hurja taistelu. Seikkailijat ampuivat torninraunion katolta nuolia olentojen niskaan näiden kiivetessä lähes pystysuoraa kiveä heitä kohti. Kumpikaan puoli ei antanut tuumaakaan periksi, vaan ensimmäisenä petti ikivanha vartiotorni, joka kaatui ryskyen kyljelleen ja lähti vierimään jyrkkää rinnettä alaspäin. Seikkailijat onnistuivat vain vaivoin hyppäämään turvaan suurimman osan olennoista murskautuessa tornin alle tai kielekkeen alapuolella oleviin teräviin kiviin.
Koko tusinan velhon retkikunnasta oli elossa enää Samaritha. Hänelle ei jäänyt juuri muita vaihtoehtoja kuin liittyä seikkailijoiden jo muutenkin kirjavan joukon jatkoksi.
Yön levon jälkeen seikkailijat palasivat omia jälkiään lounaiskärjen majakalle, josta puhdistettiin vielä puolenkymmentä epäkuollutta lisää ennen paluuta saaren sisäosiin.
Metsän siimeksestä nouseva nuotion savu osoitti seuraavan etapin, Zincherin leirin paikan. Leiri vaikutti olevan rakennettu yli viidellekymmenelle miehelle, mutta jostain syystä leirissä oli hädin tuskin yli kymmentä miestä. Selvisi, että Zincher miehineen oli sattunut löytämään tuuliajolle joutuneen Slyegin aluksen. Slyegin miehistä ei kuitenkaan ollut ollut jälkeäkään. Zincher oli lähettänyt suurimman osan omista miehistään hinauttamaan saaliiksi saatua sluuppia Rodrick's Coveen, ja oli sitten noussut maihin parinkymmenen miehen kanssa. Pian rantautumisen jälkeen joukon kimppuun oli hyökätty. Leiristä löytyneet miehet olivat viimeiset eloonjääneet. Zincher ehdotti tilapäistä liittoutumista, johon seikkailijat suostuivat. Zincherin käytöksessä oli kuitenkin jotain perin juurin kummallista...
Oli selvää, että Paholaisen kyynärpään iskeytynyt pyrstötähti oli tuonut mukanaan jotain muutakin kuin arvokasta tähtirautaa, jonka alkemistit tuntevat nimellä noqual. Hirviöiden loismainen lisääntymissykli on hämmästyttävän nopea. Jos tartunta pääsisi leviämään saarelta mantereelle, koko Golarion voisi olla vaarassa. Tämän tiedon valossa Zincherin suunnitelma vangita petoja areenaansa varten vaikutti vähintäänkin mielipuoliselta. Kysymyksiä herätti myös suunnattoman huono tuuri, jonka seurauksena peräti neljä retkikuntaa oli jäänyt saaren armoille heidän laivojensa joko poistuttua saaren lähivesiltä tai haaksirikkouduttua. Ja miksi yksikään saarelta lähteneistä laivoista ei ollut palannut? Eihän lähimpään satamaan Rodrickin poukamaan ollut edes yhden päivän matkaa. Auringon alkaessa laskeutua seikkailijoiden toisen tutkimuspäivän päätteeksi eräs Zincherin miehistä havaitsi jotain suuresti huolestuttavaa: Vaikka Paholaisen kyynärpäästä alle mailin päässä pitäisi olla toinen, pienempi saari, sekä muitakin saaria parin mailin säteellä, ulapalla ei näkynyt mitään muuta kuin tasaisen harmaata pilvimassaa ja usvaa. Missään ei näkynyt edes lokkeja.
Syvän sininen yö laskeutui Paholaisen kyynärpäässä. Vedenpinnasta nousi usva. Aavemainen hiljaisuus vallitsi kaikkialla. Pelokkaat miehet, kolmen retkikunnan viimeiset eloonjääneet, puristivat vapisevissa käsissään aseitaan rystyset valkoisina, uskaltaen vain vaimeasti kuiskaamaan rukouksia kaukaisille jumalilleen.
Tämänkertaiset muutokset moduliin olivat matkalla tapahtuneen turhan "random encounter" -merirosvoaluksen kohtaaminen. Saarella karsin myös joitain randomeita ja vedin hieman mutkia suoraksi, jotta päästäisiin nopeasti itse asiaan kiinni. En ole kuitenkaan täysin tyytyväinen tähän pelikertaan. Sen tunnelma ei ollut minusta aivan kohdallaan. Koetetaan korostaa vihollisen muukalaista alkuperää ja klassisista scifi- ja kauhuelokuvista lainattua tunnelmaa jatkossa. -Navdi
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped