Toiminnot
Sivusto
Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut
Katukiveys oli punainen vastavuodatetusta verestä. Ilmassa oli voimakas raudan ja ulosteiden tuoksu. Kuoleman tuoksu. Naamioon pukeutunut hahmo nousi erään ruumiista ääreltä ja pyyhki verisen veitsensä uhrinsa viittaan. Drow-kapteeni oli osoittautunut yllättävän sitkeäksi kuulusteltavaksi. Kirotut demonipalvojat tuntuivat nauttivan kivusta aivan liikaa, mutta kuten Santrai'lanthil oli oppinut, jopa vannoutuneimmalla kivunmaistajalla oli rajansa. Se piti vain löytää ja ylittää, jonka jälkeen ne yleensä lauloivat kuin satakielet. Santrai'lanthil oli saanut sen mitä oli tullut hakemaan; pimentohaltioden komentavan upseerin nimen ja piilopaikan. Tehtävän viimeinen etappi olisi kuitenkin kaikkein vaikein. Oli aika hakea apujoukkoja.
Oli ehtinyt vierähtää hyvä tovi siitä, kun Kwava oli lähettänyt Santrai'lanthilin erikoistehtävälle erossa muusta ryhmästä. Nyt Shin'Rakorath -solu oli kuitenkin koossa täydessä vahvuudessaan ja valmiina taistelun Celwynvianista viimeistä etappia varten. Drow-haltioiden johtaja oli eräs Nolvennis Arzinae -niminen velho. Hänen päämajansa sijaitsi Celwynvianin taiteiden akatemian raunioissa. Saman rakennuksen uumenissa sijaitsi tiettävästi yksi haltioiden ulottuvuusporteista. Eviana piti todennäköisenä, että juuri tämän portin kautta pimentohaltiat saivat vahvistuksia jostain toisaalta. Akatemiassa sijaitsi tiettävästi myös toinen mahtava artifakti, nk. Kaikujen peili, jonka kautta Celwynvianin haltioiden oli muinaisina aikoina ollut mahdollista tarkkailla tapahtumia Golarionin etäisimmissäkin kolkissa ja jopa toisissa ulottuvuuksissa.
Evianan suunnitelma oli seuraavanlainen: Akatemiaan tehtäisiin kolmen ryhmän toimesta kolmesta suunnasta tapahtuva nopea hyökkäys. Kohteena olisi itse Nolvennis, joka tulisi pysäyttää, tarvittaessa tappamalla. Tämän lisäksi Kaikujen peili ja ulottuvuusportti tulisi ottaa haltuun niiden suuren strategisen merkityksen vuoksi. Shin'Rakorath -solun ollen luonnollisesti akatemiaan hyökkäävistä ryhmistä yksi, kaksi muuta olisivat Shalelun ja Kaerishielin johtamat ryhmät. Yön alkaessa kääntyä kohti loppuaan sotasuunnitelmat saatiin valmiiksi ja ryhmät saattoivat lähteä matkaan.
Kaerishielin ryhmän aloittaessa hyökkäyksensä pääoven suunnalta varsin varsin äänekkäällä ja aggressiivisella tavalla, Shin'rakorath aloitti oman lähestymisensä lännestä, suuntanaan yhden akatemian torneista katossa oleva reikä, jonka kautta toivon mukaan pääsisi sisätiloihin verrattain huomaamattomasti. Ennen kuin ryhmä kuitenkaan ehti aloittaa kiipeämistä heitä lähestyi tuntematon, iäkkäältä vaikuttava haltianainen. Nainen vakuutti olevansa ystävä ja varoitti seikkailijoita vaaroista, jotka he tulisivat kohtaamaan akatemian sisätiloissa. Tuntemattomassa naisessa oli jotain häiritsevällä tavalla tuttua. Hänen alkaessaan poistua, L'lyndrael havaitsi, että hän kantoi vyöllään täsmälleen samanlaista pistomiekkaa kuin Rae itse.
Akatemian sisällä kohdattiin vesielementaaleja, Paholaisen kyynärpäältä tuttuja epäkuolleita, sekä kauniin naisen olemuksen illuusion avulla omaksunut aboleth. Kaikki vastukset voitettiin ongelmitta kiitos tuntemattoman naisen varoituksen. Abolethin vartioimassa huoneessa oli portti, joka näytti johtavan synkkään, kylmän violetin valon valaisemaan kaupunkiin jossain syvällä maan alla. Portti oli kuitenkin maagisesti lukittu eikä siitä vaikuttanut kuljetun vähään aikaan.
Viimeisessä kammiossa kohdattiin Kardrogas-niminen drow-soturi, jonka väkevät, raivokkaat iskut olivat lähellä lähettää Ithelrilin manan maille. Kardrogas kuitenkin onnistuttiin voittamaan. Huoneessa sijaitsi portti toiseen maailmaan. Tämä näytti johtavan haltiakaupunkiin, joka muistutti erehtymättömästi tuhoa edeltäneen ajan öistä Celwynviania. Taivaalla hohti kirkkaana tuhon airut, kaupungin tuhansia vuosia sitten tuhonnut pyrstötähti. Kaupungin kaduilla näkyi loittonevina hahmoina joukko drow-haltioita, jotka raahasivat mukanaan vangiksi otettuja Kaerishielia ja Shalelua.
Portti väreili. Sen pinta alkaa jähmettyä kuin kuvajainen, jossa kaikki hidastuu ja jäätyy paikoilleen, kunnes se lopulta muuttuisi pelkäksi kaksiulotteiseksi maisemakuvaksi. Viime hetkellä seikkailijat tekivät päätöksensä. He loikkasivat portin läpi mukanaan vangiksi otettu Kardrogas.
Maailmanlopun kaiun Celwynvianissa ensimmäinen tuntemus oli viiltävä kylmyys. Seuraavat olivat vaimennetut äänet, sekä lievä raudan, rikin ja ukonilman tuoksu. Kaduilla oli kuitenkin elämää, tai ainakin jotain sen kaltaista, sillä ohikulkijoiden kasvoilta paistoi epätoivo ja apatia. Kukaan ei tuntunut erityisesti panevan merkille kirjaimellisesti tyhjästä kadulle ilmaantuneita haltioita tai heidän drow-vankiaan.
Kardrogasin varusteet:
Pelikerta oli suht tappelupainotteinen vaikka karsinkin pari encounteria kokonaan pois. Koetin kompensoida kuvailemalla paljon ja luomalla mielekkyyttää kohtaamisiin, sekä antamalla ennakkovaroitusta vaarallisimmista kohtauksista, jotteivat muodostuneet ylivoimaisen vaikeiksi. Vaikuttivatko ratkaisut toimivilta? -Navdi
Tappeluita oli vähän liikaa, joo. Tiedä sitten johtuiko niistä vai mistä, mutta pelikerta tuntui yhdeltä pitkältä action-kohtaukselta, vaikka seassa oli piristävää hahmointeraktiotakin. Minor nitpick epäkuolleiden kyvystä yllättää Ithelril, joka näkee pimeässä, tuntee epäkuolleet erinomaisen hyvin ja on ilmoittanut suojaavansa itsensä taikuudella heti, jos jotain vaarallista tapahtuu. Noin voisi kyllä tapahtua, mutten ymmärrä miten muut pystyivät reagoimaan pimeässä ko. point mania nopeammin. Ehkä se oli satunnainen lapsus eikä tarkoitettua. -Samuli
Eihän ne oikeasti mitään yllättänyt. Eikä kyllä saaneet aikaankaan sen puoleen. Epäkuolleet olivat tarkoitetut draamalliseksi elementiksi, eivät miksikään vakavasti otettavaksi uhaksi (CR 1/2 otuksia lvl 6 partyä vastaan?). Tässä syytän pääasiassa idioottimaista pelimekaniikkaa, joka aktiivisesti kampittaa kaikenlaista narraatiota. Lisäksi musta toi surprise round, init & rounds -mekaniikka on täysin kelvoton; "Heittäkää inskaa." on kuin sanoisi "Lopettakaa roolipelaaminen, nyt aletaan heitellä noppaa ja lautapelata!" Tosta kohtauksesta ja tuosta kritiikistä tappeluiden runsaudesta/muunkaltaisen pelin vähäisyydestä: Tuon ei olisi tarvinnut olla tappelukohtaus. Teidän "pelaan D&D:tä" -refleksit teki siitä sellaisen. Samat refleksit poisti suoraan kaks muutakin dialogikohtausta sessiosta (Ixilano ja Kardrogas). -Navdi
Itse kutsun niitä "tarinassa meidän oletetaan olevan eläviä aseita ja meidät on lähetetty itsemurhatehtävälle ilman muita ennakkotietoja kuin että vihollisia on kaikkialla"-reflekseiksi ;) -Samuli
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped