Toiminnot
Sivusto
Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut
Orjaemo Undamesta näytti, kuten tavallista, ärtyneeltä. Hän silmäili edessään seisovia droweja kylmästi ja halveksivasti. Kun hän puhui, hänen äänensä oli matala, rahiseva ja uhkaava: "Olette vastoin odotuksiani suoriutuneet varsin hyvin uusissa tehtävissänne Huoneen Vonnarc palveluksessa. Minun on annettu ymmärtää, että teitä tulisi koetella lisää, jotta todellinen potentiaalinne tulisi ilmi."
Undamestan katse kiersi drowista toiseen, kuin etsien haastetta. Jotain, mitä sivaltaa ruoskamaisilla ja pilkallisilla sanoilla. Hän jatkoi: "Sekamina on vaarallinen paikka myös meille, jotka olemme sen valtiaita. Kulkeminen varsinkin syrjäisempiä käytäviä ja tunneleita pitkin voi olla kohtalokasta... Joskus näitä pääväyliltä poikkeavia tunneleita on kuitenkin, syystä tai toisesta, välttämätöntä käyttää. Eräs tällainen tunnelien verkosto tunnetaan nimellä Matojen onkalot. Se johtaa kiertoteitse Veren altaina tunnetun suuren luolan kautta Zirnakayninista itään johtavalle pääväylälle. Olemme toisinaan, syistä jotka eivät ole nyt tärkeitä, käyttäneet tätä reittiä pääväylän sijaan. Nyt vaikuttaa siltä, että reitin varrelle on pesiytynyt jokin vihamielinen taho, jonka toimien seurauksena jo kaksi tuota kautta lähettämääni tavarankuljetusta on jättänyt saapumatta määränpäähänsä. Minun tuskin tarvitsee erikseen kertoa, mikä tehtävänne on?"
"Niin, teidän kanssanne saapuneet drowt? Heitä kutsuttiin toisalle... En usko, että kadehtisitte heidän osaansa", Undamestan kuiva, pilkallinen nauru saatteli kolmen drown ryhmän matkoihinsa.
"Pimentohaltiat" Iraenis Auvrytha (L'lyndrael), Zezvayas Qaddurvyen (Ithelril) ja Shinas Ouszynge (Theirastra) lähetetiin siis puhdistamaan Matojen onkaloina tunnettuja käytäviä, jotta Huoneen Vonnarc salaperäiset tavarankuljetukset tuntemattomaan määränpäähän saataisiin jatkumaan. Heidän mukaansa lähtivät Vonnarcien sotilaat Covakis, Disakav, Imannis ja Shoyli. Kaksipäiväisen matkan aikana sotilaista Shoyli tuli roperin ahmaisemaksi.
Perillä Matojen onkaloissa kohdattiin heimo morlockeja, alkukantaisia, maanalaisen elämään sopeutuneita ihmismäisiä kannibaaleja. Morlockiheimoa johti valtavan kokoinen Magnamaga-niminen naaras. Morlockeista jokainen, yli kaksi tusinaa, kaatui nuolien lävistäminä tai miekkojen halkaisemina.
Paluumatkalla seikkailijoiden matkaan lähteneet sotilaat hyökkäsivät yhtäkkiä heidän kimppuunsa. Seurasi kiivas taistelu entisiä liittolaisia ja heidän jättimäisiä ratsastusliskojaan vastaan.
Petollisista droweista ei kuitenkaan ollut vastusta kokeneille shin'rakoratheille. Paluumatka Zirnakayniniin saattoi alkaa.
Zirnakayninissa seikkailijoilla on ensimmäistä kertaa mahdollisuus tehdä hieman tutkimustöitä liittyen varsinaiseen tehtäväänsä. Selvisi, että Azrinaen huoneella oli uusi matriarkka, Allevrah Azrinae. Allevrah oli ilmeisesti noussut lähes tuntemattomuudesta huoneen johtoasemaan, keräten ympärilleen huomattavan joukon fanaattisia kannattajia. Huoneen Azrinae vahvuudesta suurin osa oli jokin aika sitten poistunut Zirnakayninista. Kukaan ei tuntunut tarkkaan tietävän minne.
Vonnarcien kartanossa kohdattu Undamesta otti tiedon sotilaidensa kuolemista vastaan tyynesti. Seikkailijat olivat suoriutuneet yli hänen odotustensa.
Majordomo Harado reagoi seikkailijoiden paluuseen hieman eri tavalla. Hän lähti välittömästi kohdatessa juoksemaan henkensä edestä karkuun. Mies napattiin nopeasti kiinni ja raahattiin kuulusteltavaksi. Selvisi, että Harado oli saanut puheillaan Undamestan vakuuttuneeksi siitä, että seikkailijat suunnittelivat hänen salamurhaamistaan. Ilmeisen tyypilliseen tapaansa Undamesta oli päättänyt iskeä ensin. Harado rukoili henkensä edestä ja lupasi jopa auttaa hahmoja heidän aikeissaan salamurhata Undamesta, sillä hänelle oli päivänselvää, että totta kai tämä oli Huoneen Vonnarc uusimpien jäsenten urallaan etenemisessä seuraava etappi.
"Oletko sinä se, jota kutsutaan Daumlara Aumlyvariksi?", kysymys oli terävä ja äkillinen ja muistutti enemmän syytöstä kuin varsinaista kysymystä. Daleithir pyyhki hikeä otsaltaan ja käänsi katseensa puhujan suuntaan. Hän oli uurastanut talleilla lähes koko yön. Tallipäällikkö Oparikin tapaturmainen kuolema viikko sitten oli lisännyt kaikien muiden työtaakkaa tuntuvasti. Asiaa ei yhtään auttanut, että troglodyyttiorjat niskuroivat ja niitä jouduttiin sen vuoksi valvomaan ja rankaisemaan tuon tuosta. Daleithir oli lopen uupunut. Hänen raihnainen ruumiinsa ei vaan soveltunut raskaaseen, fyysisen työhän kovin hyvin. Kysymys toistettiin lisäyksellä, "Oletko kuuro vai idiootti?" Puhuja oli Neskeir Vonnarc. Socalasin akatemian velho vaikutti olevan poikkeuksellisen ärtyneellä päällä: "Tarvitsemme kantajia. Sinä kelpaat. Seuraa."
Socalasin tornilla oli vilkasta. Pieni ryhmä akatemian velhoja ja Vonnarcien sotilaita valvoi joukkoa orjia ja palvelijoita, jotka kantoivat raskaita rautaisia arkkuja tornin uumenista panssaroitujen ratsastusliskojen vetämiin kärryihin. Joissain arkuista oli arkaanisia symboleita, jotka Daleithirin harjaantuneelle silmälle vaikuttivat suojariimuilta. Arkkujen sisältö oli selvästi arvokasta.
Eräs velhoista katsoi Daleithiria oudosti ja poistui sitten kiiren vilkkaa tornin uumeniin. Daleithirilla ei ollut juuri muita vaihtoehtoja kuin jatkaa työntekoa. Yhtäkkiä vahvat kourat tarttuivat Daleithiria takaapäin. Myrkytettu terä pureutui hänen kaulansa ihoon ja hän menetti tajuntansa.
Huoneen Vonnarc mustanpuhuvan kartanon uumenissa oli hiljaista. Jopa kidutuskammioista tavallisesti kuuluva tuskien ja kärsimyksen kuoro oli hetkellisesti vaiti. Santrai'lanthil tunsi itsensä turtuneeksi. Uhri piinapenkissä hänen edessään oli vetänyt viimeisen, korisevan hengenvetonsa joitain minuutteja sitten. Hän oli ollut yksi Vonnarcien palvelijoista. Santrai'lanthil oli raahannut hänet kidutettavaksi verukkeella, että tyttö saattaisi tietää jotain tärkeää huoneen ylimysten liikkeistä. Tosiasiassa Santrai oli ollut jo ennen aloittamistaan varma, että tyttö oli juuri niin yksinkertainen, kuin miltä vaikutti, eikä tiennyt yhtään mitään tärkeää. Santrai oli kiduttanut hänet kuoliaaksi ainoastaan, koska pystyi. Lisäksi hänellä oli ollut tylsää.
Ääni kammion pimeimmästä nurkkauksesta keskeytti Santrain mietteet. Joku nauroi. Kuka julkesi? "Sinulla on lahjoja, mutta menetelmäsi ovat karkeat. Uhrisi kuolevat aivan liian nopeasti. Paitsi ne, jotka aiotkin murhata nopeasti, kuten Eronas. Komea pamaus, mutta kovin äänekästä ja sotkuista." Puhuja oli näkymätön, mutta tämä ei estänyt Santraita päättelemästä hänen summittaista sijaintiaan. Santrai lähestyi kammion nurkkaa veitsi kädessään, valmiina iskemään.
"Myös tarkkaavaisuudessasi on parantamisen varaa!", ääni kuului tällä kertaa aivan toiselta puolta kammiota. "Varo! Olen selkäsi takana!" Samassa Santrai iski veitellään suoraan taaksepäin. Se upposi johonkin pehmeään. Lämmin veri purskahti Santrain kädelle. Santrai käännähti valmiina iskemään uudestaan, mutta turhaan, sillä jo ensimmäinen isku oli ollut tappava. Lattialla makasi kuollut, rääsyihin puettu haltia, jonka ruumiissa olivat selvät kidutuksen jäljet. Se oli Kwava.
Jostain oven suunnalta kuului pilkallinen nauru. Tuntematon puhui jälleen: "Tervetuloa Yön Veitsiin... Santrai'lanthil."
Soluttautuminen Zirnakayniniin ja Huoneeseen Vonnarc oli toistaiseksi sujunut kuin tanssi. Melkein jopa liian helposti. Kiinnijäämisen riski kuitenkin kasvoi joka päivä, eivätkä soluttautujat olleet vielä saaneet selville mitään tärkeää pimentohaltioiden suunnitelmista.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped