Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut

Talvineuvosto

Prologi

Laakso oli joskus ollut yksi Kyoninin kauneimpia paikkoja. Sitä ympäröivät kukkulat muodostivat luonnolliset rajat kulhomaiselle ylängölle, jolla olevan järven keskellä sijaitsevalle saarelle haltiat olivat taikuuden keinoin rakentaneet valloittamattoman linnakkeen. Sen nimi oli Lyínnissíen, joka yleiskielellä tarkoitti kirkasta keihästä. Se oli hohtavaa kiveä, eikä siinä ollut kuolevaisen rakentajan kädenjälkeä nähtävissä missään. Se oli kuin kasvanut maasta ja muistutti aavistuksen myötäpäivään kaartuvaa rypästä kristallisia piikkiä.

Nyt saari, järvi ja ylänkö olivat jäistä ja tuhkaista joutomaata. Harvat jäljellä olevat puut olivat kivettyneitä ja vääntyneitä. Tanner oli murtunut teräviksi lohkareiksi, railoiksi ja piikeiksi. Kaikkialla järven ympärillä ja saarella karkeloivat Syöverin kirotut asukkaat, demonit, jotka olivat niin runsaslukuiset ja monimuotoiset, että niiden laskeminen ja luetteleminen veisi ihmisiän ja tekisi hulluksi.

Pako Iadarasta

Shin'rakorathien yhtäkkinen havainto, että he jo itse asiassa olivat vankilassa, jonka pääasiallinen toimintatapa on, että vanki ei tiedosta olevansa vangittu, sai heidät välittömästi hakemaan pakokeinoa. Quilindria liittyi heidän seuraansa ja lupasi johdattaa koko ryhmän Talvineuvoston linnakkeelle monimutkaisen haltiaporttien verkoston läpi. Vanginvartijoina toimineet jättimäiset kiviset ampiaiset tuottivat sen verran päänvaivaa, että ryhmä päätti paeta niiltä sen sijaan, että olisivat jääneet taistelemaan. Ei järin yllättävästi, Iadaran kaartia tai muita vartijoita ei näkynyt matkalla Telvannan palatsilta haltiaportille.

Quilindrian reitti johdatti Golarionin kiertokäynnille, jonka etappeja olivat vallankumousten repimän Galtin tummat nummet, Irrisenin jäinen lakeus, Ustalavin kirotut linnat, ja lopulta Kyoninin eteläinen, demonin Puunsurma kädenjäljestä kielivä Turmeltuneisuuden lakeus. Välittömästi portista astumisen jälkeen shin'rakorathit saivat kimppuunsa kaksi valtavaa, hyönteismäistä demonista olentoa, jotka Ithelril tunnisti bebilitheiksi. Otukset onnistuivat haavoittamaan Santrai'lanthilia pahoin, mutta lopulta ne kaatuivat Ithelrilin miekkaan ja Theirastran nuoliin.

Kirottujen torni

Lyínnissíeniä piirittävä satapäinen demoniarmeija vaikutti ylitsepääsemättömältä esteeltä. Lopulta shin'rakorathit päättivät kaukosiirtyä suoraan linnakkeen ylimmän kerroksen kohdalla olevasta sortumasta sisään. Siellä heitä odotti hezrou-demoni, joka kuitenkin pakeni nopeasti kaukosiirtymällä jouduttuaan hidastus- ja seittiloitsujen kohteeksi. Lentokykyiset nabasu- ja vrock-demonit korvasivat pian hezroun. Alkoi brutaali miekoin, nuolin, loitsuin ja demonisin voimin käyty mittelö, jossa shin'rakorathit vaikuttivat voittoisilta aina siihen asti, kunnes demonisen armeijan kenraali, valtavan kokoinen nalfeshnee-demoni ilmaantui paikalle. Demoni ei kuitenkaan käynyt suoraan taisteluun, vaan ehdotti sopimusta: Shin'rakorathit halusivat torniin sisälle, niinkuin demonitkin. Tämä onnistuisi helposti, jos shin'rakorathit vain suostuisivat sopimukseen demonin kanssa. Seikkailijat eivät tuntuneet pääsevän yhteisymmärrykseen siitä, olisiko sopimuksen solmiminen demonin kanssa viisasta, mutta aivan viime tingassa lyhyitä neuvotteluja, Daleithir otti suostui sopimuksen solmimiseen välttääkseen lähes varman kuoleman nalfeshneen kynsissä. Samassa silmänräpäyksessä kaikki mahtavammat demonit alkoivat kaukosiirtyä sisätiloihin rikinkatkuisten pamahdusten saattelemina. Pian sisältä alkoi kuulua kauhunsekaista huutoa, hirviöimäistä kirkunaa, räjähdyksiä ja muita taistelun ääniä.

Shin'rakorathit olivat tienanneet itselleen lyhyen hengähdystauon, mutta aikaa tuskin olisi kovin paljoa, sillä solmitun sopimuksen mukaan demonit kääntyisivät shin'rakoratheja vastaan heti, kun linnakkeen asukkaat olisi surmattu. Tornihuoneen umpeen muurattu oviaukko murrettiin auki kiireen vilkkaa. Sisällä oli täysi kaaos. Kuolleita ja kuolevia haltioita, sekä raatelevia ja repiviä demoneita oli kaikkialla. Kuin sattuman kaupalla shin'rakorathit tulivat isoon kokoushuoneeseen, jossa nalfeshnee oli juuri repimässä raajoja mustiin pukeutuneelta haltivelholta. Luottaen siihen, että demoni pitäisi lupauksensa olla surmaamatta shin'rakoratheja ennen kuin linnakkeen asukkaat olisivat kuolleita, seikkailijat kävivät hyökkäykseen. Olento oli niin raivoissaan, ettei huomannut selustaansa hiipinyttä Santrai'lanthilia ollenkaan, mahdollistaen tämän iskeä molemmat miekkansa syvälle olennon paksuun nahkaan. Demonin hulluksi tekevä aura lamaannutti kuitenkin suurimman osan ryhmää paikoilleen, jättäen vain Theirastran toimintakykyiseksi. Olento lähestyi Theirastraa vääjäämättömästi, tuhoten tieltään seiniä niinkuin ne olisivat pahvia, samalla kuin Theirasta ampui nuolen toisensa perään olennon rintaan. Nalfeshneen valtavat hampaat repivät Theirastran lähes kahtia. Theirastra oli kuollut. Jälleen. Demonin kannalta valitettavasti, sillä se tuli samalla rikkoneeksi omaa sopimustaan, jonka seurauksena se kiskoutui välittömästi takaisin Syöveriin josta se oli siinnyt.

Kuolleen haltiavelhon alta löytyi mustaa, rautaista naulaa muistuttava taikaesine, joka tunnistettiin hornanpiikiksi, demoninsitomis- ja ulottuvuuslukkorituaaleissa käytettäväksi kiintopisteeksi. Nalfeshneen toteuttama toive oli repinyt sen irti seinästä. Ithelril iski naulan takaisin paikoilleen, ja samassa kaikkialla tornissa mellastavat ja surmaavat demonit joutuivat sen vaikutuksen alaisiksi. Ne demonit, jotka kykenivät, pakenivat takaisin ulkopuolelle, mutta moni myös tuhoutui tai päätyi takaisin Hornaan. Taistelu Lyínnissíenistä oli voitettu.

Epilogi

Talvineuvoston viimeisten jäsenten kuolemat tekivät lopun varjohallituksen hirmuvallasta, mutta samalla haltiakansakunta oli menettänyt joitain mahtavimmista ja vaikutusvaltaisimmista tekijöistään. Neuvostoon kuuluneen velhon, Hialinin, muistiinpanoista kävi ilmi Allevrahn ja muiden neuvoston jäsenten viimeisen, kohtalokkaan kokoontumisen tarina. Ilmeisesti Allevhrah, ja silloin neuvoston vanhin jäsen, eräs Aurmesties-niminen velho, olivat onnistuneet löytämään monimutkaisen aboleth-taikuuden rituaalin, P'nakt urs Voshgurvagholin kutsun, jolla vuosituhansia sitten tapahtunut, mannerlaattoja siirtänyt ja valtakuntia tuhonnut Taivaanputoaminen oli aikaansaatu. Rituaali oli epätäydellinen, mutta valjastettavissa käyttöön perinpohjaisella tutkimustyöllä. Allevrah halusi, että rituaalia käytettäisin haltioiden vihollisia, pimentohaltioita vastaan, ja hän meni omassa mielipuolisessa tiedonjanossaan niin pitkälle, että tuli samalla myyneeksi sielunsa demoniruhtinas Abraxasille, Kätketyn tiedon valtiaalle. Muut neuvoston jäsenet kuitenkin vastustivat Allevrahn mielipuolista suunnitelma, josta varmastikin seuraisi, ei vain pimentohaltioiden kuolema vaan samalla maailmanloppu.

Tuolla hetkellä Allevrahin raivo ja hulluus saavuttivat huippunsa. Hän iski ystävänsä ja kolleegansa Aurmestiesin kuoliaaksi, ja samassa hänen ylitseen kävi hirvittävä muutos. Allevrahn iho muuttui mustaksi kuin yö, ja hänen hiuksensa kalpenivat luunvalkoisiksi. Allevrahista oli tullut yksi droweista. Tämä, drowien todellinen alkuperä, oli salaisuus, jonka säilyttämiseksi Talvineuvosto oli valmis tekemään mitä hyvänsä, mukaan lukien tiedon pimittämisen pimentohaltioiden luokse paenneen Allevrahn suunnitelmista, silläkin uhalla, että Allevrah onnistuisi toteuttamaan rituaalin ja aikaansaamaan Haltioiden tuhon. Heidän mukaansa olisi parempi palaa pois maailmanlopun kirkkaassa liekissä, kuin joutua häpeään kaikkien Golarionin kansakuntien keskuudessa.

Allevrah oli paetessaan luonnollisesti vienyt kaiken rituaaliin tarvitsemansa mukanaan. Aurmestiesin jälkeensä jättämät muistiinpanot olivat epätäydelliset. Hänen oppilaansa Hialin jatkoi mestarinsa työtä, mutta hänen turhautui ja katkeroitui pian, sillä hänen kykynsä eivät olleet lähellekään Aurmestiesin tai Allevrah'n kykyjä. Hialinin muistiinpanoista oli rivien välistä luettavissa synkkä ja surullinen tarina vaivihkaisesta ajautumisesta hulluuteen. Hialin oli alkanut uskoa, että loppu olisi vääjäämätön, ja sitä vastaan taisteleminen turhaa. Lopulta Hialin oli tullut siihen tulokseen, että Allevrah oli ollut oikeassa: He kaikki ansaitsivat kuolla.

P'naktin rituaalin kuvaukset olivat siis epätäydelliset. Niiden avulla ei olisi mahdollista kiskoa pyrstötähtiä taivaalta. Itse rituaalin kuvaus oli kuitenkin riittävän täydellinen, jotta tällä tiedolla varustettu henkilö pystyisi kyllä estämään jo valmisteilla olevan rituaalin. Sellaisen, jota Allevrah epäilemättä parhaillaan valmisteli syvällä Golarionin pinnan alla, Mustan veren maana tunnetussa kadonneessa valtakunnassa.

Aarteet ja palkkiot

Lyínnissíenistä:

  • Belt of Physical Might (Str, Con) +2 Ithel
  • Belt of Giant Strength +2
  • +1 Evil Outsider Bane Bastard Sword
  • +2 Glamered Elven Chain
  • Divine Scrolls (Break Enchantment, Commune, Restoration, Remove Curse, Remove Disease, Remove Paralysis, Resurrection) Dale
  • Arcane Scrolls (Dimensional Anchor, Wall of Force ,Disintegrate, Greater Teleport) Dale
  • Divine Wands (Cure Serious Wounds (32), Lesser Restoration (17)) Dale
  • Arcane Wands (Lightning Bolt (CL 10; 32 charges) Dale, Displacement (21) Thei)
  • Bracers of Armor +5 Ithel
  • Headband of Intellect +2 (Knowledge (History)) Thei? Muilla on headband, pl. Ithel joka kaipaa Cha headbandia ja osaa historya muutenkin. Thei tarttis sen cha headbandin kanssa (tosin vasta lvl 14 tulee lvl 3 spellit joihin sen tarvitsee), otetaan käyttöön toistaiseksi
  • Headband of Inspired Wisdom +4 Dale
  • Lesser Extend Metamagic Rod Ithel
  • The P'nakt urs Voshgurvaghol Summoning "Kuinka kiskotaan pyrstötähtiä radaltaan." Dale

Merkkasin kiinnostavat. kuten myös.

Palaute

Siistiä! Lisää myöhemmin. Ainiin, vaikutti ettei muistettu, ettei Eagle's Splendor stäkkää headbandin kanssa (Rae). -Samuli

Liimaanpa huvikseni pätkän ko. modulin arvostelua Paizon sivuilta. Olen näistä pointeista jotakuinkin samaa mieltä:

This module is basically a giant railroad set, kicking off with the players being betrayed by their apparently only ally and forced into some choo choo train of an intrigue which they can't really break off from and have to play along.

And then PCs meet the Winter Council, who are basically a bunch of douchebags who sit around and pick their noses.

Voisin tuohon lisätä vielä loppukohtauksen vääjäämättömyyden: Oikeastaan riippumatta mitä hahmot tekevät Hialin (se emogootti) repii naulan seinästä ja kaaos pääsee valloilleen.

Pelisessio oli siis hyvin erilainen kuin mitä kirjassa. ;) -Navdi

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped