Toiminnot
Sivusto
Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut
Tietoisuuden ja tajunnan palautuminen tapahtui hitaasti, paljon tavallista hitaammin, mutta lopulta aistielämykset alkoivat tunkeutua tokkuraisen usvan lävitse: Tuulen suhina korkeiden puiden huojuvissa latvoissa. Pitkän, kuivan heinän ja kellastuneiden lehtien syksyinen tuoksu. Muhkurainen, multainen tanner selän alla. Taivaan korkeuksissa osittain pilvien verhoama puolikuu, vaaleanpunervana varjona erottuva Akiton ja kirkkaan vihreänä pisteenä Castrovel, sekä tuttujen tähtikuvioiden tuike taivaankannella.
Jousenjänteen narahdus jostain aivan läheltä oli ainoa varoitus, jonka he saivat. Sitä seurasi tiukkasanainen, haltiakielinen käsky: "Liikkumatta, tunkeutujat, mikäli mielitte elää!"
Vainajat Daleithir ja Theirastra havahtuvat hereille. Kukaan muista ei kuitenkaan kuule tai näe heitä. Heidän seurassaan on vanha haltianainen, jonka varjo muistuttaa korppia. Nainen on Pharasma, jonka haltiat tuntevat paremmin nimellä Kuoleman äiti. Nainen puhuu: "Olette tulleet matkanne päähän. Tuletteko minun mukaani paikkaan, joka teille on osoitettu, vai jäättekö vielä elävien maille, siinä toivossa, että voisitte vielä palata? Tietäkää, että olette saapuneet teiden risteykseen, jossa tekemänne valinnat määrittävät lopullisen kohtalonne. Sinä, Daleithir, olet kulkenut niittyjeni halki jo vuosien ajan. Puoliksi elävien ja puoliksi kuolleiden mailla, mutta muukalaisena molemmissa. Mitä etsit yhä, mitä et olisi löytänyt? Tartutko nyt käteeni ja kuljet kanssani niittyjeni halki? Vai käännytkö niiden puoleen, joiden huomion olet myös saanut?" Pharasma osoittaa taakseen. Esiin astelee alaston nainen, joka on kasvoiltaan kuvankaunis, mutta siitä alaspäin hänen ruumiinsa mätänee kuin vainajalla, kunnes jalkoihin päästyä ovat jäljellä enää veristen riekaleiden verhoamat luut. "Hän on Urgathoa, epäkuolleiden valtiatar. Seuraatko tästedes hänen polkuaan? Vaiko..", ja taas Pharasma osoittaa kädellään. Näkyviin tulee andorgyyni hahmo, jonka kasvoilla on puolinaamio. Naamion toinen puoli on piirteetön ja valkoinen, ja toinen puoli hehkuu palavaa, arkaanista energiaa, "Valitsetko Nethysin tien? Minun luokseni et enää kuulu, ellet nyt tartu käteeni ja jää luokseni."
"Sinä, Theirastra, kuljet sodan ja vihan tiellä. Mor-Rioghain, sodan korppi, heittää varjonsa yllesi. Oletko muuttunut siksi, mitä pelkäsit? Tiedätkö, minne tiesi lopulta johtaa? Tiedä myös tämä: Kirottuun sieluun on Helvetin ruhtinas Asmodeus jo lyönyt polttomerkkinsä. Vihan tietä kulkeva on oleva tuomittu ikuiseen kadotukseen Helvetin syövereissä. Asmodeus ei helpolla päästä sellaista, jonka sielu jo kuuluu hänelle." Pharasma osoittaa monikerroksista syöveriä, jossa valtava, sarvekas paholainen on vyötäisiään myöten palavassa järvessä ja kaikkialla hänen ympärillään kadotetut sielut valittavat ja kirkuvat. Kovaksi palanut maa halkeilee ja kirottujen kädet kurkottavat kohti Theirastraa, joka kavahtaa vaistomaisesti kauemmas. "Toinen, jonka polku oli sinulle tutumpi kun olit nuorempi...", ja Pharasma osoittaa kaunista haltianaista kultaisessa ja mustassa sotisovassa. Naisen katse on intohimoinen ja väkevä. "Tämä on Calistria. Hän ei ole sinua vielä unohtanut."
"Päättäkää nyt."
Sekä Theirastra että Daleithir valitsevat seurata ystäviään elävien mailla.
Sotilaat olivat Kyoninin vartioita Iadarasta, mahtavimmasta haltiakaupungista koko Golarionissa. Heidän epäluuloisuutensa oli ymmärrettävää, sillä olivathan shin'rakorathit ilmaantuneet kuin tyhjästä, vuosisatoja käyttämättä olleen haltiaportin läpi, jonka toisen pään tiedettiin sijaitsevan syvällä varjomailla. Taisteleminen ei tullut kysymykseenkään, sillä haltioita oli aivan liian monta. Yhä portin läpi kulkemisesta tokkuraiset shin'rakorathit vietiin silmänsä sidottuina ja vartioinnin alaisina Iadaraan tapamaan Kuningatar Telvannaa.
Telvanna vaikutti kuitenkin hyvin poissaolevalta. Sekä Telvanna, että hoviin kerääntyneet ylimykset ja velhot vaikuttivat suhtautuvan suurella epäuskoisuudella ja epäluulolla shin'rakorathien kertomaan siitä, mitä he olivat Zirnakayninissa saaneet selville pimentohaltioiden suunnitelmista. Telvanna lupasi kuitenkin, että shin'rakorathien taustat ja tarinan tarkastettaisiin. Siihen asti seikkailijat olisivat kotiarestissa Iadarassa, jossa he kuitenkin saisivat liikkua vapaasti.
Ensimmäinen etappi oli Calistrian ja monen muun jumalan temppeli, jossa Daleithir ja Theirastra palautettiin elävien kirjoihin. Molemmat kerran kuolleet vaikuttivat muuttuneen luonteeltaan huimasti, ja tämä oli omiaan herättämään epäluuloja ryhmän sisällä. Shin'rakorathin operatiivin ilmaantuminen keskeytti pohdinnan, mutta salaperäisen operatiivin yhteydenotto ja vihjailut salaperäisestä Talvineuvostosta, varjohallituksesta haltiavaltakunnan sydämessä, pikemminkin lisäsivät kysymyksiä kuin antoivat vastauksia.
Ilta alkoi kääntyä yöksi, ja tuli aika vetäytyä levolle asumukseen, jonka Telvanna oli ystävällisesti shin'rakoratheille antanut käyttöön. Aiemmin omille teilleen karannut Santrai'lanthilkin liittyi joukkoon, tuoden varoituksen sanan: Iadarassa vaikutti parikin muuta Shin'rakorath-solua, jotka olivat mitä ilmeisimmin saaneet käskyn surmata mahdollisesti vaarallista tietoa hallussaan pitävät, vastikään saapuneet haltiat... Varoitus tuli kuitenkin liian myöhään, sillä samassa kuului jo lähestyvien salamurhaajien hiipimisen ääniä. Valmistautumiseen ei juuri jäänyt aikaa, sillä samassa ovista riensi sisään tummiin pukeutuneita haltioita, jouset jännitettyinä. "Shin'rakorathin nimeen, kuolkaa, petturit!", huusi heistä ensimmäinen, ennen kuin tappavan tarkat nuolet lähetettiin matkaan.
Theirastra kaatui ensimmäisenä, rinnassaan ja käsivarressaan pystyssä puolen tusinaa nuolta. Hänen liittolaisensa vastasivat tuleen loitsuin ja miekoin. Taistelu oli tuima. Hyökkääjät olivat selvästi kokeneita, kylmähermoisia tappajia. Daleithir ja L'lyndrael haavoittuivat pahoin, mutta lopulta viimeinenkin yhteensä tusinasta salamurhaajasta kaatui maahan kuolettavasti haavoittuneena.
Joukko kaupungin vartijoita saapui paikalle juuri hieman liian myöhään ollakseen käytännössä avuliaita, mutta olivat kovin avuliaita ja saattoivat sekä voittoisat taistelijat, että taistelusta selvinneen hyökkääjän palatsille. Sankarit saatettiin omaan selliinsä, jossa ehtivät keskustella tilanteestaan vain muutaman tovin ennen kuin Kuningatar Telvanna saapui paikalle, huomattavasti skarpimman oloisena kuin aiemmin valtaistuinsalissa.
Telvannan tarina vahvisti aiemmin kuullut huhut Talvineuvostona, varjohallituksesta, joka oli toiminut haltiavaltakunnan neuvonantajana aina Ensimmäisen Pimeyden ajasta lähtien, mutta joka oli aikojen saatossa kerännyt itselleen yhä enemmän valtaa. Talvineuvostoon kuului monia yksinäänkin vaikutusvaltaisia ylimyksiä, mutta yhdessä heidän valtansa oli lähes kiistaton. Shin'rakorath oli vain yksi heidän työkaluistaan. Heidän päämääränsä oli eristäytyminen muusta maailmasta, konservatiivisten arvojen ylläpitäminen ja synkkien salaisuuksien varjeleminen hinnalla millä hyvänsä. Allevrah oli ollut yksi heistä, pääasiallinen arkkitehti muinaisten aikojen aboleth-taikuuden valjastamisessa palvelemaan neuvoston tarkoitusperiä. Telvanna ei kuitenkaan tiennyt, miten tästä tilanteesta oltiin päädytty siihen, että Allevrah oli päätynyt drowkansan keskuuteen, mutta jos jostain löytyisi vastauksia näihin kysymyksiin, niin Talvineuvoston yhä elossa olevien jäsenten keskuudesta.
Talvineuvoston päämaja sijaitsi syvällä demoniruhtinas Puunsurman valtakunnan uumenissa, kirotussa kolkassa Kyoninia, jossa metsä oli kuollutta joutomaata, ja jossa demoniset voimat hallitsivat kiistattomasti. Heidän linnakkeensa oli suojattu vanhan maailman taikuudella demonien hyökkäyksiltä, mutta he olivat käytännössä kuin vankeja. Yksi tiesi kuitenkin reitin linnaketta piirittävien demonien armeijoiden läpi: Vangiksi aiemmin jäänyt succubus, joka yhä uskoi peiteroolinsa puolihaltiana olevan pitävä, mutta jonka todellisen identiteetin Telvanna oli taikuudella selvittänyt jo aikaa sitten. Tämä vakooja oli shin'rakoratheille entuudestaan tuttu jo Riddleportista, jossa hän oli esiintynyt pirunsiittämänä ryövärinä. Tuolloin hänen nimensä oli ollut Thuvalia Barro. Nyt hän käytti nimeä Quilindra.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped