Toiminnot
Sivusto
Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut
Riddleport, lainsuojattomien ja hylkiöiden kaupunki. Moni tulee sinne etsimään onneaan tai aloittamaan alusta paettuaan sinne jostain muualta. Joitain harvoja onnistaa, mutta moni muu päätyy vetiseen hautaan.
"Tarkkailijamme pohjoisessa Varisiassa ovat havainneet Riddleportin kaupungissa tapahtuvan outoja ja huolestuttavia asioita."
"Taivaalle kaupungin yläpuolelle on ilmaantunut valtava, musta, selkeästi luonnoton pilvi. Pilven alkuperä ja tarkoitus ovat tuntemattomat, mutta näkijämme uskovat sen olevan alkusoittoa jollekin suurelle pahuudelle."
"Riddleportin kaupungilla on sijaintinsa vuoksi strategista merkitystä, ja uskommekin, että vihollisemme aikovat käyttää sitä sillanpääasemana. Epäilemme, että vihollinen on jo onnistunut luomaan yhteyksiä paikallisiin rosvoparoneihin. Tehtävänne on matkustaa Riddleportiin, löytää vihollisen soluttautujat, selvittää heidän suunnitelmansa ja likvidoida heidät. Helpoiten tämä onnistuu soluttautumalla itsekin jonkun kaupungin rosvoparoneista lähipiiriin. Yksi potentiaalinen kohde voisi olla eräs Saul Vancaskerkin. Liitän mukaan häntä koskevan raportin. Kuten tavallista, tehtävän suorittamisen tarkemmat yksityiskohdat ovat teidän itsenne päätettävissä. Calistrilin ja Desnan siunausta ja hyvää metsästysonnea." --Kwava
Saul Vancaskerkin
Vancaskerkiniä pidetään Riddleportin rikollisjengien keskuudessa hiipuvana tähtenä. Joitain vuosia sitten hänen poikansa Orik joutui ongelmiin Zincherin kanssa murhattuaan Zincherin järjestöön kuuluneen Falk-nimisen alkemistin. Orik pakeni kaupungista ja Zincer kosti Vancaskerkineille polttamalla Saulin peliluolan maan tasalle. Saulin vaimo menehtyi tulipalossa ja Saul itse menetti oikean kätensä, jonka hän myöhemmin korvasi avaimen muotoisella proteesilla. Tulipalon seurauksena Saul oli käytännössä vararikossa. Viime aikoina hän vaikuttaa kuitenkin päässeen takaisin jaloilleen. Hän osti vastikään vanhan "Kultainen Hiisi" -nimisen peliluolan ja remontoi sen täysin. Vancaskerkinin rahoituksen lähde tuntematon. Kultaisen Hiiden avajaiset ovat kahden viikon kuluttua (4. Sar. 4709 AR).
Aurinko oli juuri laskemassa, kun magnimarilaisen sluupin korkea, kolmiomainen purje alitti Riddleportin kuuluisimman maanmerkin, tuhansia vuosia vanhan ja tuntematonta alkuperää olevan Kypherportin kaaren vaivatta. Portin muinaiset riimut tuntuivat hohtavan auringon viimeisten säteiden osuessa niihin. Rannasta, laitureilta ja aivan vesirajaan rakennetuista säänpieksemistä tavernoista kuului huutoja, laulua ja ilakoimisen ääntä. Jostain kuului surumielinen kuikan ääni. Vaaleanharmaa usva nousi vedenpinnasta ja kietoi pehmeään, harmaaseen vaippaansa lukuisat satamaan ankkuroituneet laivat, joiden muodot ja värit kielivät kymmenistä eri käyttötarkoituksista ja kansallisuuksista.
Alus on nimeltään Uivelo. Se on kolmimastoinen alus, jonka purjeiden kolmiomainen malli mahdollistaa sen myös luovia tehokkaasti vastatuuleen, tehden siitä erinomaisen Varisianlahden vaarallisilla vesillä purjehtimiseen. Aluksen kapteeni, eräs Tawrin Flen, otti seikkailijat kyytiin Magnimarista. Flen itse väitti olevansa tuiki tavallinen kauppias, mutta hänen määränpäänsä (sekä hänen matkan varrella ryöstämänsä ja upottamansa korvosalainen alus) antavat olettaa Flenin olevan pikemminkin merirosvo kuin minkään sortin kauppias. Oli miten oli, Flen mitä ilmeisimmin päätti, että näitä matkustaji olisi liian hankala ja vaikea ryövätä matkan aikana. Myös lupaukset kullasta, jonka hän saisi vasta perillä hillitsivät hänen mahdollisia aikeitaan. Flen ankkuroi aluksensa Riddleportin satama-altaaseen ja kuljetti seikkailijat rantaan soutuveneellä, jossa miekkonen sai loput palkkiosta ja vilkutti hyvästit.
Säänpieksemä puinen laituri narahteli seikkailijoiden jalkojen alla heidän lähtiessään suuntamaan kohti varsinaista kaupunkia. Yhtäkkiä jostain idästäpäin, rykelmän toisiinsa nojaavia taloja väliseltä kapealta kujalta kuului kimeä ja pelokas avunhuuto.
Kuja oli kapea ja johti suoraan laiturille. Laiturilla oli pienikokoinen hahmo pulassa. Lapsen kokoinen, mutta itse asiassa puolituinen. Puolituisen kimpussa oli kolme karskia ja kookasta puoliörkkiä, joista isoin ja äänekkäin uhkasi paiskata puolituisparan laiturilta satama-altaan likaiseen veteen. Yksi puoliörkeistä piteli kädessään vaskiämpäriä, jonka sisältöä (verta ja teurasjätteitä) hän parhaillaan kumosi veteen. Puolituista pitelevä puoliörkki sanoi: "Tää on tappi viimenen kerta kun tuut harrastamaan vilunkihommias meiän alueelle! Me varotettiin Jänishuulta jo kerran. Tällä kertaa varoituksen saa toimittaa perille joku muu, sillä sä oot kohta kalojen ruakana!"
Seikkailijat hiipivät lähemmäksi ja, pienen neuvonpidon jälkeen, päättivät pelastaa puolituisen hädästä. Nuolikuuro kaatoi yhden puoliörkeistä maahan ja sai muut syöksymään suojaan. Taistelu oli nopeasti ohi puoliörkkien pötkiessä matkoihinsa. Seikkailijat seurasivat puoliörkkejä kolmanneksen kaupunkia halki ennen kuin huomasivat, että heitä itseään seurattiin. Aiemmin pulassa nähty puolituinen yhytettiin syrjäkujalla. Miekkonen esittäytyi Repoksi ja oli kovasti kiitollinen henkensä pelastamisesta. Repo kertoi avuliaasti kaupungin silmäätekevistä, rosvoparoneista ja jengeistä. Pääteltyään, että seikkailijat olivat työtä vailla Repo ohjeisti heitä etsimään käsiinsä Avery Slyeg -nimisen rosvoparonin, jolla tiettävästi olisi työtä tarjolla.
Slyeg löytyi omasta tukikohdastaan "Jokirosvo"-nimisestä majatalosta. Pienimuotoisen kissanhännänvedon jälkeen Slyeg suostui palkkaamaan seikkailijat keikkaa varten. Erääseen Pyhän Kaspierianin yömajaan oli pesiytynyt joukko konnia, jotka erehtyivät yömajan asukkaita ryöstömurhatessaan tappamaan myös erään Slyegin miehistä. Nämä konnat pitäisi panna ruotuun. Hinnastakin päästiin sopimukseen, ja matka jatkuikin samantien mykän rengin opastamana toisella puolella kaupunkia sijaitsevalle yömajalle.
Yömajalla sankareita tervehti Isä Padrik, iäkäs Sarenraen pappi. Selvisi, että konnat olivat vallanneet omaan käyttöönsä yömajan koko ylemmän kerroksen, pakottaen Padrikin ja kymmenet kodittomat majoittumaan kappelin penkeille. Seikkailijat hiipivät portaat yläkertaan ja alkoivat käydä huoneita läpi yksi kerrallan. Yhteenotto konnien kanssa oli väistämätön. Taistelu oli nopea ja verinen. Santrai kaatui maahan keihäänpistosta ja varsijousen nuolesta kuolettavasti haavoittuneena. Konnat saatiin kuitenkin toimitettua manan maille. Kiitollinen isä Padrik lupasi, että seikkailijat olisivat milloin hyvänsä tervetulleita jos tarvitsisivat majapaikkaa tai parannusta. Seikkailijat auttoivat Padrikia kätkemään ruumiit kappelin kryptaan ja lähtivät suuntaamaan kohti Jokirosvoa.
Seikkailijoiden ripeydestä vaikuttunut Avery Slyeg maksoi lupaamansa palkkion bonuksen kera ja lupasi, että töitä riittäisi kyllä vastaisuudessakin, jos seikkailijat eivät kavahtaisi liata käsiään... Kolmikko palaa yön hämärissä Pyhään Kaspierianiin ja jäivät toistaiseksi pitämään majaa siellä jääden epätietoiseksi kuka heidän löytämänsä langennut haltia oli.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
