Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut

Vaarojen tiellä

Prologi

Viikko ehti vierähtää Paholaisen Kyynärpään tapahtumista. Varjo taivaalla lakkasi pian olemasta kiinnostava keskustelunaihe. Riddleport palasi arkeen. Rosvoparonien keskinäisissä voimasuhteissa oli kuitenkin tapahtunut muutoksia, jotkut ilmeisiä, jotkut vaikeammin tulkittavia... Vancaskerkin oli poissa. Hänen uskottiin tehneen itsemurhan tai tulleen murhatuksi jollain pimeällä kujalla. Kultaisen Hiiden mystiset uudet omistajat eivät vaikuttaneet olevan aikeissa ryhtyä peliluolan pitäjiksi, sillä rakennuksen tsunamin aikana saamat vauriot jäivät korjaamatta ja kasinon ovet pysyivät suljettuina. Zincherin huhuttiin kohdanneen Paholaisen Kyynärpäällä jotain, joka oli murtanut hänet. Hän oli vain kalpea varjo entisestään. Zincherin rikollisen imperiumin päivittäisten asioiden hoitaminen lankesi entistä enemmän Akron Erixille, entiselle korvosalaiselle palkkasoturille, joka oli noussut tuntemattomuudesta Zincherin oikeaksi kädeksi. Erixin huhuttiin olevan hyvinkin läheisissä väleissä Kultaisen Hiiden omistajien kanssa, ja nämä huhut saivat Pomo Croatin ja "Jänishuuli" Knockmarin huolestumaan siinä määrin, että heidän huhuttiin neuvottelevan liittoutumisesta. Slyeg puolestaan siirtyi taka-alalle, ettei olisi jäänyt jalkoihin. Monet muut, pienemmät tekijät, tekivät samoin. Niinpä niin. Riddleportin arkea.

Tuon ensimmäisen viikon lähestyessä loppuaan Kultaisessa Hiidessä majailevat seikkailijat saivat odotetun vieraan, Mieranista vastikään palanneen ekujae-haltia Kwavan. Kwavan olemus oli vakava. Hänen ylpeä ryhtinsä oli lysyssä, kuin miehellä, joka kantoi harteillaan koko maailman taakkaa ja hänen kasvojensa juonteet kielivät syvästä uupumuksesta ja murheesta.

"Elämme nousevan pimeyden aikoja, ystävät. Toivon, että teissä on voimaa pysyä lujina vaarojen tiellä, jolle olen teidät lähettämässä. Uskon, että on. Olette sen jo minulle osoittaneet. Tulen suoraan Kyynelten Lehdon vartioasemalta Mieranin metsän uumenissa. Sota on alkanut. Siitä ei ole enää minkäänlaista epäselvyyttä. Vihollinen tietää tulleensa paljastetuksi ja toimii sen mukaan. Päiväkirjassa ja kartoissa, jotka saitte käsiinne Paholaisen Kyynärpäällä on kerrottu paljon vihollisen katalista aikeista ja suunnitelmista. Heidän sillanpääasemansa on rakkaan Mieranimme uumenissa, Celwynvianin raunioissa. He ovat pesiytyneet sinne tiukkaan kuin täit. Päiväkirjasta kävi ilmi, että heidän johtajansa nimi on Nolvennis. Hän on mahtava velho, ja tuhon arkkitehti, jonka alaisuudessa sekä Depora Azrinae että Shindiira Misraria työskentelivät. Hän tutkii jotain, mitä kutsutaan Tuomiopäivän kaiuksi. Olemme onnistuneet selvittämään, että tämä kaiku on heijastuma menneisyydestä, tasku-ulottuvuus, jossa Celwynvianin viimeiset päivät ennen tuhoa toistuvat yhä uudestaan. Nolvennis aikoo luoda uudelleen tuon mahtavan taian, josta sai alkunsa Taivaanputoaminen ja sitä seurannut Suuri pimeys. Hän tutkii Celwynvianin tuhoon johtaneita tapahtumia kaukaisessa menneisyydessä, jotta voisi saada aikaan vastaavanlaisen efektin tulevaisuudessa. Nolvennis tulee pysäyttää. Olemme mobilisoineet kaikki sotilaamme alueella. On aika iskeä vihollista vastaan voimalla. On aika ajaa heidät ulos Celwynvianiasta. On aika pysäyttää heidät, ennen kuin heidän kauhistuttavat suunnitelmansa pannaan täytäntöön. Matkustakaa Mieraniin. Tapaatte siellä erään, joka on teille entuudestaan tuttu. Hän kertoo teille lisää näistä asioista ja siitä, mitä teidän tulee tehdä."

Velashun ratsuruhtinaat

Kesä alkoi taittua kohti syksyä. Riddleport oli aika jättää taakse, ainakin toistaiseksi. Uusien varusteiden hankkimisen jälkeen matka kohti Mieranin metsää sattoi alkaa. Ensimmäinen matkapäivä sujui rauhallisissa merkeissä. Seuraavana aamupäivänä haltiat todistivat joukon Velashun ratsuruhtinaita hyökkäystä kahden vankkurin kimppuun. Vankkurien puolustajat olivat hätää kärsimässä. Tarkkasilmäinen Theirastra havaitsi toisen vankkureista alla Saul Vancaskerkinin tutun hahmon. Vancaskerkin oli vaarassa tulla hurjien paimentolaissoturien tappamaksi, ja sehän ei nyt vaan käynyt päihinsä. Juurikaan epäröimättä haltiat avasivat tulen pitkäjousillaan. Ratsumiehet reagoivat nopeasti ja kävivät vastahyökkäykseen, mutta silti kolme heistä kaatui tappavan tarkkaan nuolisateeseen. Loput kuusi pääsivät lähitaistelutuntumaan, jossa heidän raskaat taistelukirveensä tekivät hurjaa jälkeä. Pian ilmaantui toinen joukko ratsumiehiä, jotka olivat selvästi samaa heimoa, mutta mitä ilmeisimmin silti vihamielisissä väleissä ensimmäisen joukon miesten kanssa. Paimentolaisten kunniakäsitys mahdollisti häikäilemättömien haltioiden kääntää tilanne omaksi edukseen. Lopulta ensimmäisen joukon eloonjääneet pötkivät pakoon ja toisessa ryhmässä saapuneet perääntyivät lyhyen neuvottelun jälkeen. "Hulluja nuo shoantit."

Liukasliikkeinen Vancaskerkin oli taistelun aikana onnistunut pakenemaan, mutta toisessa vankkurissa matkustanut uudisraivaajapariskunta oli siinä määrin kiitollinen pelastetuksi tulemisesta, että kutsuivat seikkailijat vieraikseen päivämatkan pohjoiseen sijaitsevalle maatilalle.

Mieranin uumeniin

Kolmannen matkapäivän iltana haltiat saapuivat Mieranin metsän laidalle. He astuivat metsän uumeniin auringon alkaessa laskeutua horistonttiin. Samalle he tulivat kävelleeksi suoraan kahden metsälohikäärmeen väijytykseen. Metsälohikäärmeet ovat sukua oikeille lohikäärmeille, mutta huomattavasti tyhmempiä ja eläimellisempiä. Otukset korvaavat joitain puutteistaan saalistamalla pareittain tai laumoina. Hönkäisten myrkyllistä kaasua kidoistaan, hirviöt kävivät hyökkäykseen leuan louskuen. Taistelu oli kuitenkin ohi nopeasti, sillä pedoista ei kuitenkaan ollut juuri vastusta kokeneille Shin'rakorath -sotureille.

Hämärän vartijat

"Keitä olette ja millä asioilla liikutte Mieranissa?", kuului vaativalla äänellä esitetty kysymys tiheiköstä. Esiin astui pitkä, tuiman oloinen, päästä varpaisiin haarniskoitu ja pitkäjousella varustettu haltiasoturi. Miestä seurasi pian kuusi soturia lisää. Seikkailijat selittivät nopeasti olevansa matkalla tapaamaan Kyynelten Lehdon valtiatarta Eviana Nirgassania. Haltiasoturi esitteli itsensä Kaerishiel Neiranariksi ja sanoi saattavansa seikkailijat lopun matkasta. Seurasi koko yön ja osan seuraavaa päivää kestänyt pikamarssi metsän halki.

Kyynelten lehto vaikutti pikemminkin sotaleiriltä kuin kylältä. Tiheät, maagisesti pystytetyt ohdakemuurit ympäröivät sitä joka puolelta. Leirin asukkaat kulkivat aseistettuina ja panssaroituina. Useimmilla heistä oli paljon taistelua nähneen sotilaan "tuhannen jaardin tuijotus". Vaikutti myös, että leiriin oli hyökätty vastikään. Monet olivat haavoittuneet ja oli jälkiä tulipaloista. Kaerishiel kiiruhti seikkailijat tapaamaan Evianaa.

Tilanne Mieranissa oli muuttunut. Celwynvianiin pesiytynyt vihollinen oli ryhtynyt liikekannalle, samoin kuin Mierania suojelevat samoojat ja Shin'rakorathin jäsenet. Päivät olivat haltioiden aikaa. Silloin he ajoivat drowt takaisin piiloihinsa. Drowt kuitenkin palasivat hämärän laskeuduttua, aina runsaslukuisina ja aina demonisin vahvistuksin. Eviana kuunteli tarkkaavaisesti mitä seikkailijoilla on kerrottavanaan Riddleportin ja Paholaisen Kyynärpään tapahtumista, otti vastaan viholliselta sotasaaliina saadut päiväkirjat ja ilmoitti sulkeutuvansa neuvonpitoon hovinsa ja kapteeniensa kanssa. Hän kehoitti seikkailijoita lepäämään, jotta nämä toipuisivat taittamastaan vaarallisesta matkasta. Heitä tarvittaisiin varmasti vielä.

Epilogi

Haltia-asumuksen pienempään kammioon sulkeutuneen Ithelrilin ajatukset olivat ristiriitaiset. Hän tunsi itsensä levottomaksi ja nurkkaan ajetuksi. Shin'rakorathin uskolliset soturit olivat viimein oman kansansa keskuudessa. He olivat uhranneet paljon kansakuntansa eteen. He eivät olleet kaihtaneet keinoja. Varjojen sota oli kuitenkin muuttanut heitä. Karaissut heistä piinkovia ja teroittanut heistä tappavan vaarallisia. He olivat aseita. Nyt, ikiaikaisen Mieranin mahtavien puiden heittämien syvien varjojen alla, heille oli suotu hetki levätä. Mutta voiko elävä ase levätä? Vai olivatko he muuttuneet jo liiaksi vihollistensa kaltaisiksi?

Aarteet ja palkkiot

  • Tairgring (Syövyttäjä) +1 Acidic Cold Iron Greatsword - Isomiekka vihertävää, hapettuneelta ja ruostuneelta vaikuttavaa kylmärautaa, väistin ja pommeli kuparinväristä ja reikäistä metallia, kahva peitetty vaaleanruskealla pehmeällä säämiskänahalla.
  • Geisdristi (Etsijä) +1 Seeking Ghost Touch Darkwood Composite Longbow - Komposiittipitkäjousi, luuta ja eebenpuuta. Koristeltu köynnösmäisillä ornamenteilla ja mithralisilla upotuksilla. Sopeutuu käyttäjänsä voimakkuuteen automaattisesti.
  • Voldigris (Säkenöijä) +1 Shocking Mithral Rapier - Pistomiekka, jonka terä hohtaa hopeista valoa. Väistin on matan hopeanharmaa ja muistuttaa punottua köynnöstä, joka peittää koko käden.
  • 10000 sp
  • 50 gp
  • +1 Goblinoid Bane Battleaxe
  • +1 Chain Shirt

Palaute

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped