Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 04.05.2026) On yksi asia, jossa oon tullut merkittävästi paremmaksi iän myötä: oon oppinut navigoimaan jonkin verran maailmassa, jossa ihmiset ei suostu sanomaan, mikä harmittaa. Oon myös oppinut, että vaikka ne sanois, mikä harmittaa, siihen ei (yleensä) voi vastata, koska sitten niille tulee olo, ettei niitä oo kuunneltu. Ja ennen kaikkea oon oppinut ihmisten motiivin olla sanomatta, mikä harmittaa: yleensä se on se, että kaikkia pelottaa, mitä tapahtuu, jos alkaa käsitellä asioita. Jos sanoo jotain, toinenkin voi sanoa jotain, ja se jokin voi harmittaa. Ja on muitakin mahdollisia seurauksia. On helpompaa ajatella, että ehkä antaa vaan asian olla. Ja samalla voi ajatella, kuinka hyvis on, kun joustaa ja antaa toisen olla ärsyttävä.
Sen neljänkymmenen vuoden aikana, kun oon ollut jotenkuten tietoinen keskusteluista, suomalaiset on tulleet koko ajan huonommiksi ja huonommiksi selvittämään ristiriitojaan. Se johtunee aika paljon siitä, että suomalaiset on tulleet koko ajan paremmiksi välttämään ristiriitoja, sitä että ylipäänsä ärsyttää. Ohjeistaminen on parantunut, ihimiset puhuvat enemmän odotuksistaan, heikkouksien tunnistamisessa on tapahtunut suuria harppauksia, ja kaikki on oppineet, että harmien läväyttäminen toisen naamalle ei vaan oo hyväksyttävää.
Myönteisiä asioita siis! Mutta sivuseurauksena on sellainen, että ihmisillä on tosi vähän harjoitusta konflikteista -- varsinkin muiden kuin perheenjäsenten kanssa, mutta jopa konfliktit perheenjäsenten kanssa on vähentyneet. Sitten, kun oikeasti on jokin ristiriita, tuntuu kauhean isolta kynnykseltä alkaa setviä sitä. Ja hyvä valmistelu lisää ihmisten tunnetta, että kyllähän tuon toisen nyt pitäisi tajuta, että se tekee ihan muuta kuin sovittiin.
Paras "konflikti" on sellainen, jossa yksi kertoo, mikä on huonosti, toinen keksii miten pystyy korjaamaan sen, sanoo "aha" ja kertoo, miten muuttaa toimintaansa. Näiden mahdollisuus on tärkein syy, miksi asioita olisi syytä käsitellä. Jos ei sano toiselle, mikä harmittaa, toisella on tosi heikot mahdollisuudet se arvata, vaikka itsestä kuinka tuntuisi että harmin aihe on täysin ilmeinen ja pitäisi toisellekin olla.
Mutta sitten on muunlaisiakin konflikteja. Voikin olla, että toinen ei keksi tai pysty (tai kokee ettei pysty) tekemään mitään sellaista muutosta, joka auttaisi toisen ahdinkoa. Tai toisen ärtymyksen aihe ärsyttää ja haluaa kieltää toisen oikeuden ärtyä. (Tämä voi kuulostaa epäkorrektilta, mutta ajatelkaas nyt jos joku päättää ärtyä siitä että toinen "pitää rumia firmapaitoja" (lähde: FB) -- pitäisikö silloin sovun vuoksi pukeutua toisen mielen mukaan?) Tai toisella on myös harmin aiheita ja ne kaikki purkautuvat, kun portti on auki? Tai että toisen mielestä väite on vain väärin -- tarvitaankin todistelua?
Raskasta, raskasta, hirveän raskasta! Ja suurin osa ihmisistä alkaa välttää näitä raskaita tilanteita eikä enää suostu sanomaan, mikä harmittaa. Sitten he (jos pystyvät) välttelevät harminsa aiheita, joko sitä ihmistä tai jotain tilanteita tai puheenaiheita jotka harmia aiheuttavat. Ja sitten heidän harminsa kohde joko jatkaa elämäänsä täysin tietämättä olevansa hyljeksitty, tai ihmettelee toisinaan, miksi hänestä ei pidetä.