Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 20.05.2026) Mulla on joku hankaluus paritanssin kanssa, josta mun on vaikea saada kiinni. Oon kyllä miettinyt sitä aika paljon, joten mulla on arvauksia.
Kontrastin vuoksi on hyvä tietää, että yksintanssi on mulle tosi kivaa (jos musiikki on monipuolista) ja että viihdyn kuviotansseissa hyvin (jos muut tanssijat on hyvällä päällä). Osa kuviotansseista on paritansseja, eikä mulla oo niiden kanssa mitään ongelmaa. Tää ongelma liittyy ennen kaikkea "vapaisiin" paritansseihin eli niihin, joissa jatkuvasti tehdään valintoja siitä, mitä tehdään seuraavaksi.
Veikkaan, että lähtökohtaisesti kyse on yksinkertaisuudessaan siitä, etten tunne olevani kovin hyvä paritansseissa. Mutta se on silti monimutkaisempaa: minua kiusaa ehkä ennen kaikkea se, että paritanssissa on epäselvää, mitä pitäisi ylipäänsä osata tai tehdä. Paritanssin tavoitteet on epäselviä: ei ole selvää, miksi ihmiset tanssivat. Kontrastin vuoksi: yksintanssissa asetan tavoitteet itse ja tiedän ne siksi hyvin, ja kuviotanssissa tavoitteena on toteuttaa tanssin kuvio oikein eli se on oikein hyvin määritelty. Kun tavoite on selkeä, siinä epäonnistuminen ei niin haittaa, koska tietää, mitä pitäisi tehdä jotta saavuttaisi sen.
Miten edes tiedän, etten ole kovin hyvä paritansseissa? Jos ei ole selvää, mikä on tanssin tavoite, miten siinä voi edes epäonnistua? Eli: mistä minulle tulee tunne, että tanssi ei ole mennyt hyvin?
Arvaukseni on, että olen herkkä toisten epämukavuuksille. Jos minusta tuntuu, että toisella ei ole mukavaa, katson tehneeni jotain huonosti. Mutta koska tanssissa ei ole sääntöjä, on todella vaikeaa tietää, mitä on tehnyt huonosti. Se on vähän kuin seksi: on ihan mahdotonta tietää, mitä ihmiset siltä haluavat, ja jotkut ihmiset vaan ovat vaikeita ja heillä on epämukavaa seksissä ja silti he harrastavat sitä.
Kontrastin vuoksi: jos tanssiparini sanoo minulle, mitä haluaa, minulla on yhtäkkiä helppoa. Jos tanssiparini sanoo minulle, ettei minun pidä huolehtia mitä hänelle tapahtuu, vaan pitää huolta vain omasta hauskuudestani, minulla on helppoa. Minua helpottaa jopa vain yksinkertaisesti se, jos olen vietävänä, eli jos minun ei tarvitse tehdä valintoja siitä, mitä on tapahtumassa. Voin olla huono vietävä, mutta silloin edes näen vähän, mitä toinen on yrittänyt, ja siinä on pieni tavoite, jota voin yrittää noudattaa.
Jos tarkastelen asiaa oikein huolellisesti, paritanssi joskus myös ärsyttää minua. Minua ärsyttää se, kun parini ei ota vastuuta. Minulla on tunne, että parini epämukavuus ulkoistetaan minun viakseni. Haluaisin pariltani vastuun ottamista siitä, että hänellä on mukavaa, mutta ennen kaikkea siitä, että hän edes tietäisi, mitä hän haluaa. En halua, että minulla on viejänä rooli, jossa minun kanssani tanssimisen pitää olla jotenkin maagisen ihanaa, vaikka vietävä ei edes tiedä ollenkaan, mitä on tanssilta hakemassa. Tanssin pitäisi olla yhteistyötä; jos ihmisillä näyttää olevan hauskaa, ei ole väliä, mitä he oikeasti tekevät, mutta jos on epäselvää, onko tanssijoilla hauskaa, pitäisi miettiä, mitä tanssilta oikeasti haluaa.
Sama juttu on seksissä. Tiedän, että joskus mieheksi sosiaalistetut ajattelevat esimerkiksi, että heidän hommansa on päättää, mitä seksissä tehdään, tai heillä saattaa jopa olla niin hurja tarve "onnistua" seksissä etteivät he uskalla edes kuunnella tai arvailla, mitä toinen haluaa (epävarmuus nimittäin vähentää omaa kiihottumista, joten helpoin tapa kiihottua on -- ainakin joillekin -- olla kiinnittämättä mitään huomiota toisen kiihottumiseen).
Vastaavasti naiseksi sosiaalistetut tekevät joskus niin, että he vain yksinkertaisesti välttelevät vastuuta seksissä: he eivät tee yhtäkään valintaa, eivät ota mihinkään kantaa, eivät kerro, mitä haluavat, eivätkä todennäköisesti myöskään tiedä, mitä haluavat -- muuta kuin tuota, tanssistakin tuttua, tunnetta siitä että asiat "maagisesti" toimivat. Ymmärrän hyvin miksi ihminen ei halua ottaa kantaa siihen, mitä haluaa: se lisää pettymisen tunnetta, kun ei saa, mitä haluaa. Mutta on tosi raskasta arvailla toisen puolesta, mitä hän haluaa. Vielä raskaampaa on kokea, että toinen on minulle harmissaan siitä, että arvasin väärin. Oikeasti kyse on minun näkökulmastani siitä, että seksissä (tai tanssissa) on ihmisiä, jotka eivät ole käyneet omaa sisäistä keskusteluaan läpi. He eivät tiedä, mitä haluavat, koska eivät ole koskaan ajatelleet sitä.
Ehkä minun ei pitäisikään kieltäytyä viemästä, vaan kysyä ihmisiltä aina, mitä he haluavat tanssilta. Jos he eivät osaa vastata, ehkä olisi ihan hyvä vain jättää tanssittamatta? Mutta ehkä kysymys on liian henkilökohtainen esitettäväksi niin äkkiä?