(nettipäiväkirja 29.05.2026) / runo
Nyt on aika lähtee
nyt on aika, ei voi viipyy
ei yhtään imurointii
ei tavaroita paikoillee
ovi auki ja maailmaa
Tie kutsuu mua
ja polku ja meri ja aika
en oo enää kiinni
ei yhtää ihmistä joka kaipais
ulos vitun äkkii
Mä kiihdytän, juoksen
mä tähtään, maailman läpi sujahdan
ei epäröintii
ei yhtään pahaa aavistusta
suoraa syöksyy
Puut hämärtyy, tummuu
puut, vihreet sumut sivuilla
ei oo juurii
ei oo odotusta, ei kasvuu
tyhjään vaan
Mä pääsen pimeesee
mä pääsen tyhjään, kaiken ytimee
ei oo mitää
ei savuu jo sammuneen nuotion
tääl me lillutaan