Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 15.06.2026) Ajattelin puhua vähän lasten suojaamisesta netin vaikutuksilta, koska törmäsin Politicossa kirjoitukseen siitä, miksi alaikäisten sulkeminen pois sosiaalisesta mediasta ei toimi (https://www.politico.eu/article/social-media-ban-under-16s-uk/). Kirjoitus on hyvä, mutta en usko, että siinä mainitut "toimivat" keinot toimivat oikeasti nekään. Ne saattavat toimia juuri nyt ja tällä hetkellä, mutta tuskin pysyvästi. Yritän palata tähän alempana.
Yritän vähän jaotella miltä kaikelta lapsia yritetään suojata, kun heitä yritetään suojata netiltä. Suurin osa netin "vaaroista" on erilaista hyväksikäyttöä.
Lisäksi netin käytöllä on nykyään passivoivempi vaikutus kuin silloin, kun itse vietin nuoruuttani netissä. Tämä johtuu siitä, että omien sisältöjen luominen (joka on mielestäni kehittävää tekemistä) on vähentynyt ja sisältöjen kulutus lisääntynyt, lähinnä juuri yllä mainittujen kaupallisten intressien vuoksi. Netin haitallisuus liittyy siis olennaisesti siihen, miten sitä käytetään. Netti on merkittävästi parempi kuin esimerkiksi televisio siinä mielessä, että sitä pystyy käyttämään paljon hyödyllisemmin kuin televisiota.
Lasten eristäminen netistä tai sosiaalisesta mediasta ei tietenkään tule vastaamaan yllä mainittuihin vaaroihin -- ei silloin, kun se epäonnistuu ja lapset päätyvät palveluihin valehtelemalla ikänsä tai käyttämällä tarpeeksi pieniä palveluita; mutta ei silloinkaan, kun se onnistuu ja lapset alkavat opetella netissä liikkumista vasta 16- tai 18-vuotiaana tai mihin ikäraja asetetaankin.
Jo nyt minusta huonoin medialukutaito ja pahin riski päätyä vedätetyksi netissä on yli 55-vuotiailla, jotka eivät ole nuoruudessaan tottuneet sähköisiin viestintämedioihin. Altistuminen, ohjaus ja nettikäyttäytymisen kouluttaminen ovat keskeisessä asemassa hyvään ymmärrykseen netin hyödyistä ja vaaroista, eivätkä nämä ihmiset ole koskaan saaneet sitä. Jos sosiaaliselle medialle onnistuttaisiin asettamaan ikärajoja, saisimme vanhempia ja vähemmän oppimaan kykeneviä netin käyttäjiä.
Tämän hetken "toimivat" keinot lasten suojelemiseksi, eli erilaiset alustoille sälytetyt velvollisuudet ja ohjeet (esimerkiksi tarkkailla viestinnän rikollista sisältöä) saattavat toimia tällä hetkellä ainakin vähän, mutta se ei ole malli, jota voi jatkaa loputtomasti. Ennen suurten someyritysten syntymistä netissä oli paljon hajautettuja, sääntelemättömiä viestintäalustoja, joilla ei ollut yhtä vastuutahoa taustallaan. Suurin osa näistä alustoista on edelleen olemassa, vaikkei niin suosittuina kuin ennen, ja jos yritysten ohjaamasta somesta tulee tarpeeksi säänneltyä, toksista tai hankalaa lasten kannalta, lopulta he siirtyvät sinne missä on vapaampaa. Aina se uusi palvelu ei ole firma, jonka voi haastaa oikeuteen.
Ainoa, minkä tiedän edelleen toimivan, on lasten itsensä vahvistaminen. Lapsia joutuu opettamaan vaaroista. Ihan niin kuin tosimaailmassa ei kannata väittää, että jokainen aikuinen on lasta vaaniva pedofiili, ihan samaan tapaan ei kannata netissäkään sanoa että kaikilla tuntemattomilla on paha mielessä, vaan kertoa lapselle, mikä on OK käytöstä ja mikä ei, ja kertoa, mitä voi tehdä, jos törmää netissä johonkin mikä huolestuttaa. Aikuisten kykyä käsitellä ongelmatilanteita pitää parantaa. Onneksi meillä on kohta vain sellaisia kasvattajia, joilla on edes jokin kokemus nuorempana ihmisiin tutustumisesta netin kautta.
Mutta olennaista on siis edelleen se, että lasten netin käytössä ollaan mukana. Netti ei ole, eikä tule olemaan, paikka johon lapsen voi laittaa "viihtymään" yksikseen - se on vähän kuin antaisi lapselle rahaa ja lähettäisi ulos ovesta katsomaan, keksiikö rahalle käyttöä. Niin kuin voi osallistua lapsensa netin käyttöön, lasta voi myös osallistaa omaan netin käyttöönsä ja kertoa ja näyttää, mitä tekee netissä ja miksi.
Perheiltä puuttuu yhteistä aikaa. Yhteinen netissä vietetty aika on yksi niistä hyödyllisimmistä.