Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Pitkästä aikaa tein vähän pitkällisempiä ohjelmointihommia. Oli aika turhauttava kokemus. Olen yleensä pitänyt Pythonia kohtalaisen hyvin suunniteltuna kielenä, mutta tämän kokemuksen perusteella Pythonin Unicode-tuki on varsin outo.
Minulla on paljon, paljon, paljon tärkeitä ajatuksia kirjoitettavina tänne nettipäiväkirjaan, mutta aiheet alkavat käydä niin perustavanlaatuisiksi ja kunnianhimo niin korkeaksi, että kirjoittaminen on vähän turhan raskasta. Minun pitäisi ehkä omaksua välillä erilainen tapa kirjoittaa tänne. Jotain henkilökohtaisempaa vaikka... tai jos edes ihan joka sivu ei olisi maailman tärkein julistus ja ohje siitä, miten kannattaa toimia ja elää...
Tästä tuli mieleeni, että olen unelmoinut viime aikoina, kuinka kirjoittaisin proosaa kaikista uusista ajatuksistani. Minulla oli ainakin ajatus yhdestä uudesta prinsessatarinasta. Tämä tarina kertoisi maailman ainoasta vapaasta prinsessasta, joka elää vapaaehtoistyöhön siirtyneessä yhteiskunnassa. Prinsessa on yhteiskuntajärjestyksen muuttuessa ollut 10-vuotias, joten hänet on kasvatettu prinsessaksi, mutta hän ei ole koskaan käyttänyt valtaa.
Haluaisin tehdä myös TV-sarjan, jossa perhe muuttaa maalle. Perheen lapset tutustuvat nopeasti kulmakunnan muihin lapsiin, ja ilmenee, että näillä on voimakas, uutta luova ja tapahtumia järjestävä miniyhteiskunta, jolle sarjan kuluessa hommataan yhteisillä rahoilla maata, jonne aletaan rakentaa kaikenlaista. Tämän yhteiskunnan valtasuhteita, sosiaalisia muutoksia ja muuta puuhaa tarkastellaan sarjan ajan. (Sain viikko sitten samasta ajatuksesta toisen idean, mutta sitä en jaksa vielä selittää.)
Mutta itse asiassa fiktion kirjoittaminen on vielä rankempaa kuin suorasanaisen asiatekstin. Tavallaan fiktio selittää esimerkin kautta sen, minkä voi sanoa suoraan todellisuudesta abstraktisti (ja epämääräisesti). Minulla on kädet täynnä kirjoittamista jo pelkästään sanoessani, kuinka asiat ovat... on vaikeaa jaksaa vielä kuorruttaa kaikkea tarinalla. Tässä suhteessa olen muuten alkanut viime aikoina kunnioittaa Astrid Lindgreniä aivan tavattoman paljon.
Sääntörakkaus-sivun teemaa pitäisi laajentaa, sillä säännöt ja moraali ovat mielenkiintoisessa vuorovaikutuksessa keskenään.
Olen aikoinani kasvanut ajattelemaan, että nuoret pyrkivät johdonmukaisesti vastustamaan vanhempiensa ajatuksia. Itselläni ei kuitenkaan ole ollut varsinaista murrosikää, ja olenkin alkanut epäillä, että rokkisukupolvi on ainoa massanuorisokulttuuri. Sen jälkeiset nuorisokulttuurit ovat vain jälkiheilahtelua.
Intuitiota ja tunteita korostetaan nykyään paljon vastakohtana järjelle, ikään kuin ne olisivat jotenkin toisensa pois sulkevia. Puolustetaanpa siis järkeä ja otetaan kantaa siihen, miten järki ja tunteet suhtautuvat toisiinsa.
Katsoin taas pitkästä aikaa, kuinka paljon tähän wikiin tulee osumia ja mitkä ovat suosittuja sivuja. Sivuilleni tulee nykyään noin 3000 osumaa päivässä noin 500 osoitteesta, eli kävijät hakevat keskimäärin 6 sivua (mikä on ihan hyvin; hakurobotteja ei ole suodatettu lukemasta pois). Suosittujen sivujen joukossa uusi tulija on sonetti, joka näkyy olevan Google-haussa ensimmäinen asiaan oikeasti liittyvä sivu. Penismonologi ja lastenlauluja ovat pysyneet suosittuina, mikä ei liene suuri yllätys sekään. Objektiivisuus on Googlessa kolmantena heti Wikipedia-hittien jälkeen ja hyvä onkin, että on. Uskollisuus-sivulle tullaan toinen toistaan hauskemmilla hauilla, kuten "uskottomuuden tunnistaminen" tai "miehet parisuhde".
Löysin vähästä aikaa ihan sattumalta mielestäni oikein hyvän biisin. http://www.youtube.com/watch?v=Z1tBnA7sucg
Aika paljon taas aiheita, joista pitäisi kirjoittaa:
Vastapainoksi sain viime viikolla vihdoin kirjoitetuksi artikkelit suhteestani luontoon ja sopimuksiin: vika sopimuksissa.
Tajusin järkytyksekseni viikko-pari sitten, ettei minulla oikeastaan ole kovin laajaa kokemusta tosissaan heterogeenisten lapsilaumojen opettamisesta. Jotenkin ärsyttää, kuinka paljon pitää tietää, että olisi jostain asiasta jotain sanomista...
Ah. Jukka toi blogissaan esille asian, mikä minua on mietityttänyt. (http://peacemaker.homeip.net/blog/2007/11/21/valistakaa_tyhmaa) Nimittäin Suomen valtion tapa -- joka on vallinnut jo pitkään -- lopettaa palveluiden valtionosuuksia ja vaatia lisää palveluita vie tietysti verotaakkaa kunnille. Olen miettinyt, mihin tällä pyritään. Yksi teoria on se, että sillä vain yksinkertaisesti lakaistaan piiloon maan taloudellisia ongelmia jättämällä ne kuntien maksettavaksi. Toinen on se, että palveluiden toteuttamista "hajautetaan" (samalla tosin kuntia kootaan koko ajan isommiksi könteiksi). Tässä on lähinnä se ongelma, että monien kuntien kunnallispolitiikka on täydellinen villi länsi, ja valtio voi heilutella iloisesti käsiään kun jokin kunta päättää hassata rahaa johonkin älyttömään ja puuttua asiaan siinä vaiheessa, kun jonkin palvelun toteuttamiseen ei löydykään rahaa.
Mutta kolmas syy näyttää olevan se, että kunnallisvero on tasavero. Eli pakottamalla kunnat kiristämään veroäyriään saadaan rikkaiden veroja siirretyksi köyhien maksettaviksi. Taitaisi olla syytä yhtenäistää kunnallisverot kuntien määräämiksi prosenttiosuuksiksi valtioverosta, tai edes siirtyä progressiiviseen kunnallisverotukseen. :(
Hohhoijaa. Aloin selvittää, saisiko Facebookista mitenkään järkevästi kavereiden yhteystiedot johonkin muotoon, jossa niitä oikeasti pystyy käyttämään, ja tutkin sen vuoksi Facebookin kehitysalustaa. Mutta ei, ei niitä käyttäjien tietoja saa Facebookista irti. Tarkka dokumentaatio siitä, mitä application voi saada ihmisistä tietää, on tässä: http://developers.facebook.com/documentation.php?v=1.0&method=users.getInfo
Hmm. Tiedättekös, kuinka suhteessa usein päätyy tekemään jotain, mitä ei oikeastaan haluaisi, koska olettaa toisen tarvitsevan / haluavan tietynlaista kohtelua ja sitten noudattaa tätä päässään olevaa kuvaa toisen tarpeista? Olin pitkästä aikaa (edellinen kerta joskus 9 v sitten?) kiinnostunut romanttisesti pojasta, ja huomasin, että mahdollisesti osa näistä käytännöistä ja muusta johtuu puhtaasti siitä heteronormatiivisuudesta, jonka on ehtinyt omaksua avioliiton aikana.
Sen verran olen kuitenkin ehtinyt kokea suhteita, joissa ihmiset ovat ihmisiä eivätkä miehiä tai naisia, että tiedän tuon vapauden olevan paljon, paljon mukavampaa. Sukupuoliroolit ovat hauska leikki, mutta jäävät liian helposti päälle. Kun ihmisen kanssa on siksi, millainen hän on, eikä siksi, että hän täyttää jonkin roolin elämänäytelmässä, on helpompi ymmärtää sekin, mitä haluaa.
Saisin ehkä muutamia olennaisia asioita kerätyksi yhteen, jos kirjoittaisin, mikä on sukupuolipahan alku ja juuri.
Kuten olen maininnut, olen kehittelemässä aika suurisuuntaista poliittista teoriaa. Itse asiassa sen uutta luova osuus on heikonpuoleinen, mutta se on ehdottomasti selittämisen arvoinen. Mutta vieläkin tärkeämpää (sitä odotellessa) on kirjoittaa poliittisten teorioiden toimeenpanon yleiset ohjeet.
Olen taas alkanut muuttaa mieltäni siitä, miten pitäisi seurustella (siis pari-/moninsuhteessa). Koska en jaksa selittää kaikkia näitä heilahteluita, voisin pidättäytyä kirjoittamasta koko aiheesta, kunnes ajatukset ovat jonkin verran kiteytyneet. Mutta yksi ohje silti pitää: seurustelussa itsessään ei ole mitään moraalista eikä moraalitonta, eikä ole olemassa hyviä tai huonoja tapoja seurustella. Seurusteluun ja muuhun kanssakäymiseen vain yksinkertaisesti pätevät samat periaatteet siitä, mikä on huonoa ja mikä hyvää kohtelua.
Pikalinkit: