Sonetti on runomuoto, jossa on erittäin tarkat säännöt. Kuitenkin erilaisia sonettimuotoja on niin paljon, että nämä säännöt saa valita aika vapaasti. Suomea varten säkeistö- (4+4+3+3) ja riimirakenne (a-b-b-a a-b-b-a c-d-e c-d-e, lukuisia variantteja) ovat aika suoraan sovellettavissa, mutta mitta edellyttää vähän kokeilua.
Sonetti on fiilikseltään jotenkin keskiaikainen tai renessanssiin viittaava, luonnostaan romanssin tai herooisen tarinan muoto. Hyvä; kokeillaan.
Näätkö vuoren jylhänä seisovan linnan?
Sieltä kaikuu pauhuna torvien soitto.
Taas on saatu sodassa loistava voitto,
vaan se maksoi monien elämän hinnan.
Kauas katsoo kuningas johdossa joukon.
Suuren kunnon, kunnian teoissa näkee;
antaa bardein teoista sepittää säkeet!
Kohta miehet unohtaa taistelun loukon.
Kansan mieltä kiehtoo vain ajatus moinen:
kuinka saadaan talveksi ruokia kokoon?
Nytkö palaavat pellolle rivien urhot?
Uhka viimein päättyikö, voitettu toinen?
Kuinka paljon vaaditaan viljasta jakoon?
Kumpaan villa, vaatteet vai kuninkaan verhot?
Eikö voitto ollutkin lopulta onni?
Muuten maassa riehuisi pahempi voima;
paras ulos suunnata valta noin roima,
voittamaton kuningas, riehuva sonni.
Vaikka näyttää toiselta, ongelma tuttu
yhtä lailla toistuvi mietteissä ruojan:
hyvä liitto antavi itselle suojan,
huono liikaa vaatii, on pahempi juttu.
Kumpi siis on parempi, liitto vai taisto?
Pakko tekee liitosta taistelun kuvan.
Yksi käyttää hyväkseen, niin kuin vain kehtaa;
toista ohjaa kauniiseen kohteluun vaisto.
Sieto antaa hyvään ja pahaan myös luvan.
Ilman sitä ihminen riidassa vehtaa.
Tämä on pentametrinen mitta, trokee-trokee-daktyyli-daktyyli-trokee, 12 tavua. Siinä on kaksi heikkoutta: ensinnäkin ensimmäinen jalka on heikko, poljento tahtoo mennä tetrametriseksi; toisekseen tavumäärä on hiukan yläkanttiin perinteisen sonetin kannalta, jossa käytetään yhteensä 11- tai 10-tavuista runojalkayhdistelmää.