Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Minä laulan lapsilleni usein nukuttaessani heitä tai muuten vain. Se tekee elämästä ja lasten hoidosta helpompaa. Ja joskus, kun tekee mieli pitää hauskaa lasten kanssa, tanssitan ja kieputan heitä sylissäni. Siihen teknomusiikki on parempaa kuin rap. Lastenlauluja kannattaa myös tosissaan itse kuunnella, jotta ymmärtää, mistä niissä puhutaan. Joissakin lauluissa tämä on toki varsin helppoa.
Laulut ovat kaikenlaisista lähteistä, enimmäkseen itse lapsena oppimiani lauluja. Esimerkiksi (en muista kaikkia säkeistöjä):
Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa; sinnepä ei hallin hammas, eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan... Siellä elo onnellinen keinuvassa kehtolinnass', siellä kiikkuu oravainen armaan kuusen äidin rinnass': metsolan kantele soi. Kammiostaan korkeasta katselee hän maailman piirii. Taistelua allans' monta, kotimetsän rauhan viiri päällänsä liehoittaa.
Eikö niin, että lastenlauluja ovat kaikki laulut, joita lapseni laulavat?
Mörrimöykyn suvi -levyllä on paljon erinomaisia lauluja. Pidän myös pikku-Marjan eläinlauluista. Ja sitten on tietenkin vanhoja kunnon lastenlauluja...
Uudemmilta (jos nyt ei ihan moderneilta) lauluntekijöiltä on paljon materiaalia kirjastoissa. Nämä levyt ovat usein huomattavasti korkeatasoisempia kuin keskimääräiset kaupassa myynnissä olevat. Ylipäänsä hyviä lastenlauluja on vaikeaa saada kaupasta.
Perkoilalla on paljon mielenkiintoista ja usein erittäin hienoakin tavaraa. Kaikista hänen lauluistaan en pidä, mutta tämä on erityinen suosikkini:
Sinä vuonna kevät antoi odottaa itseään, kevät odotti sinua niin annoit sinäkin itseäsi odottaa, sinä odotit kevättä kevään selässä ratsastit maailmaan valtakuntaasi tarkastamaan kevään selässä, kevään ritari, ritari Kalle - maailmalainen Sinulle kerrotaan: asiat on hoidettu sinun ollessasi muualla sinulle kerrotaan: kaikki on kunnossa, mutta suhtaudu epäillen saat nähdä: vielä on tehtävää, ja sinua tarvitaan juuri sinua, kevään ritari, ritari Kalle - maailmalainen Sinulle kerrotaan: hirviöt ja prinsessat jäivät aikaan menneeseen ei ole mitään, mitä voittaa tai puolustaa; mutta epäile sitäkin: sillä hirviöt ja prinsessat elävät yhä, ne vain muuttavat muotoaan usko silmiisi, kevään ritari, ritari Kalle - maailmalainen Sinulle kerrotaan: kaikki maat on löydetty ja piirretty kartalle ja mikä keksiä pitää, on jo keksitty - miksi uskoisit sitäkään? Voit keksiä kaiken uudelleen, ja paljon paremmin luo maailmasi, kevään ritari, ritari Kalle - maailmalainen
Tämä saa minut itkemään, tunteellinen höpsö kun olen:
Niin kaunista tyttöä muisteta ei näiltä seuduilta toista; nimi kanavanvartijan tyttären yhä soi puiden oksistoista: "Kanavan rannan Manta, kanavan rannan Manta." Hän katseli kanavan rannalla, kun seilasivat ohi laivat, ja sydämeen ikuisen polttehen kaikki laivamiehet saivat. Kanavan rannan Manta, kanavan rannan Manta! Moni tervehti tyttöä vilkuttain, ja riittipä myös kosijoita; ei yksikään Mantaa miellyttänyt: ei huolinut hulttioita kanavan rannan Manta, kanavan rannan Manta. Siihen aikaan järviä kierteli myös ryöväri Henrikki Julma, höyrylaivallaan rikkaita ryösteli ja oli poliisin ilkein pulma. Ryöväri Henrikki Julma, ryöväri Henrikki Julma. Niin saapui Henrikki retkillään myös Mantan kanavalle, ja niin häikäisi kauneus neitosen, että tarvitsi tuolin alle tuo ryöväri Henrikki Julma, ryöväri Henrikki Julma. Näki Manta kuuluisan ryövärin ja heti pakkasi hän tavaransa, nousi laivaan, ja ihmeissään tuijotti tuota kanavan rannan kansa. Kanavan rannan Manta, kanavan rannan Manta! Niin vuosia järviä purjehti tuo rosvolaiva vailla vertaa ja sanomalehdistä lukea sai nimet kuuluisat monta kertaa: ryöväri Henrikki Julma ja kanavan rannan Manta. Ryöstösaaliita runsaita hautasivat he hiekkaan monenkin saaren; niitä aarteita vieläkin löytää voi, kun vain etsit pään sateenkaaren. Ryöväri Henrikki Julma ja kanavan rannan Manta. Ei palannut Manta milloinkaan tuonne isänsä kanavalle. Ehkä vieläkin järviä purjehtivat kunnes painuvat aaltojen alle ryöväri Henrikki Julma ja kanavan rannan Manta.
Tai sitten Pentti Rasinkangasta:
Kuka nauraa, niin kuin aurinko, kuka itkee, niin kuin kuu? Kelle meidän isä irvistelee "baby I love you"? Kuka kaikkien on suosikki? Jopa naapuritkin tykkää. Ketä meidän pihan lapset kilvan kärryillämme lykkää? Se on se meidän uusi vauva, nimeä en muista; se joskus karjuu niin, ett' pikkulinnut tippuu puista.
Kummallista kyllä, monet laulut, joita sanotaan lastenlauluiksi, ovat oikeasti lasten vanhemmille suunnattuja. En esimerkiksi ole koskaan tavannut ketään, joka tunnustaisi pitäneensä Känkkä-ränkästä pienenä. On myös paljon jotenkin kaupallishenkisiä lastenlauluja: sellaisia "onpahan-vaan"-lastenlauluja, joissa ei ole mitään sanomaa.
Jossain vaiheessa tyttäreni ihastui tähän (hän osaa uudelleensanoittaa lauluja lennossa, ja tämä on hyvää raakamateriaalia siihen):
Pikkulintu valjasti hevosen, pikkulintu valjasti hevosen pikkulintu valjasti hevosen, pikkulintu valjasti hevosen pikkulintu valjasti hevosen Hevonen lähti laukkaamaan, hevonen lähti laukkaamaan hevonen lähti laukkaamaan, hevonen lähti laukkaamaan hevonen lähti laukkaamaan valjaissa, valjaissa, valjaissa, valjaissa valjaissa, valjaissa, valjaissa, valjaissa valjaissa, valjaissaa-aa Hevonen hirnahti juostessaan, hevonen hirnahti juostessaan hevonen hirnahti juostessaan, hevonen hirnahti juostessaan hevonen hirnahti juostessaan