Toiminnot
Sivusto
Gozranin 4.-12. päivä 4708 AR.
((Otteet Jeariksen päiväkirjasta))
Pikaisen Hiekkasärkän-vierailun jälkeen palasimme jokilaivalla Rannickiin. Suunnittelimme matkaa Rautahuipuille päivän ennen kuin lähdimme taas matkaan hyvin varustautuneina. Uusi kirjastomme ei auttanut tiedonkeruussa, mikä oli harmittavaa.
Matkustimme viikon vuorilla tappaen haisevia jättejä, kunnes viimein kohtasimme kivijättiläispartion. Dairhe kävi lentäen tarkastamassa ne, minkä jälkeen jatkoimme matkaamme niitä päin kapeassa solassa. Kun kohtasimme ne, kivijättiläiset lähtivät yllättäen pinkomaan karkuun ja jättivät karhunsa taistelemaan. Mitä karhujen tuhlausta. Lisäksi Kajon taivaallinen leijona kynsi tiensä edessäni olleen karhun läpi ja jouduin sisälmyssateeseen. Yök.
Skrym sai loitsuni avulla toisen jättiläisen kiinni ja oli pehmittänyt sitä juuri tarpeeksi, kun ehdin tulla paikalle viimeistelemään sen maagisella ohjuksella. Dairhen haukkamuoto satoi salamoita toisen pelkurin niskaan, kunnes se kärventyi.
Jatkoimme matkaa, ja seuraavana päivänä olimmekin jo perillä. Näimme vuorilta Mustan tornin laakson, jossa sijaitsi Jorgenfistin linnake, isoja torneja ympäröineet valtavat kivimuurit, joissa oli viisi vahtitornia. Muurien etupuolella oli seitsemän leiriä ja vartiotorni, takapuolella taas rotko ja sen jälkeen lisää vuoria. Dairhe kävi taas lintuna kartoittamassa alueen, kaaviokuva alla.
((kuva, johon merkitty kaikkea jännää ja jättiläisleirien vahvuudet))
Vartiotornissa oli kaksi ettiniä ja yksi taigajättiläinen, ties miksi sekin täällä oli. Dairhe oli nähnyt rotkossa olevaan koloon menevän kaksi jotakin mustaa otusta, jotka tunnistin hänen kuvauksestaan skorpioniliskoiksi, paitsi että ne eivät yleensä ole pikimustia.
Päätimme aloittaa skorpioniliskojen eliminoimisella, jotta jättiläisillä olisi vähemmän ilmatukea, vaikka eiväthän ne välttämättä edes ole jättiläisten puolella.
Skorpioniliskojen luolat olivat rotkossa, 150 ja 250 jalkaa rotkon pohjalla kulkevan joen yläpuolella. Ehdotin ensin, että voin taikoa neljä lentoloitsua, mutta Dairhen ehdotus, että hän muuttuu valtavaksi linnuksi ja kantaa meidät kaikki sinne, oli parempi. Pitkään kinasimme myös siitä, kannattaako meidän mennä sinne yöllä vai päivällä, ja lopulta päädyimme siihen, että hyökkäämme yöllä.
Käveltyämme lähemmäs ja nukuttuamme Dairhe lennätti meidät alemman luolan suuaukolle. Skorpionilisko syöksyi sieltä suoraan minua päin. Se ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Tutkimme paikat ja löysimme aarteen, mutta emme muuta. Kun olimme lähdössä, ulkoa lensi meitä kohti vielä kaksi liskoa lisää, jotka nekin saivat väkivaltaisen lopun.
Seuraavaksi Dairhe lennätti meidät ylemmälle luolalle, joka oli pienempi, mutta kuhisi hämähäkkejä, jotka olivat vielä kaiken lisäksi epäkuolleita. Olisin kovasti halunnut tulipallottaa ne, mutta Kajo ja Gelrick saivat ne tehokkaammin siivottua kanavoimalla positiivista energiaa. Seittien lisäksi sieltä löytyi lisääaarteita, ja muutakin olisi pitänyt löytyä.
Dairhe lennätti meidät vielä yhdelle luolalle, joka oli alkuperäisestä tulosuunnastamme katsoen laakson toisella puolella olevien vuorten eräässä rinteessä. Menimme sinne valmistautuneina ja löysimme vanhan tutun pelkurilohikäärme Pitkähampaan valtavasta aarrekasastaan. Ehdin jo hetken toivoa, että saisin aarteen, mutta yllättäen Pitkähammas käyttäytyikin järkevästi ja ehdotti sopimusta. Minä voin tehdä sopimuksia järkevien olentojen kanssa, mutta Gelrick näytti hyvin penseältä ja Dairhekin oli aika hiljainen.
Pitkähampaan ehdotus oli, että jos jätämme hänet rauhaan ja annamme hänelle kuudesosan Jorgenfistin aarteista, hän kertoo meille kaikenlaista hyödyllistä. Minä, Kajo ja Skrym suostuimme tähän, vaikka ei kyllä tee mieli luopua mistään aarteesta. Pitkähammas kertoi, että Jorgenfistiin vie salakäytävä hämähäkkiluolasta. Mokmurianin syrjäyttämä jättiläisten entinen päällikkö Conna Viisas kuulemma saattaisi hyvinkin auttaa meitä tappamaan Mokmurianin. Lisäksi Mokmurianin apuna on lamioita (Lamashtun pappeja), luutnantteja, kaksi vähäistä lumottua lohikäärmettä, peikkotaistelija Hurek ja Durek, suuri soturi kenraali Galensir ja Lokansir, mäkijättiläinen, jolle Mokmurian on tehnyt jotain epäilyttävää.
Pitkähammas voi kuulemma tulla hakemaan oman osuutensa Rannickista, koska meillä on kuitenkin liian kiire häipyä paikalta. Minua kyllä huolestuttaa se, että lohikäärme tietää, missä asumme ja että emme ole juuri nyt siellä paikalla. No, joka tapauksessa meidän nahkamme ovat tärkeämpiä kuin Rannick.
Dairhe lennätti meidät takaisin hämähäkkiluolaan, jossa alkoi riitely. Gelrick ei kuulemma millään pysty liittoutumaan hirmuisen pahan lohikäärmeen kanssa ja Dairhea kauhistuttaa, että jätimme sen eloon kaikkien tapettujen jättiläisten jälkeen; sehän voi vaikka kasvaa isoksi ja alkaa terrorisoimaan kaikkia. Kajo sen sijaan oli sitä mieltä, että ei kaikkia olentoja pidä tappaa vain siksi, koska ne ovat pahoja, ja mitä Pitkähammas muka oli meille tehnyt. Paitsi hyökännyt Hiekkasärkkään. Yritin itsekin selittää, että voimme tappaa lohikäärmeen myöhemmin, mutta liityin mieluummin Skrymin seuraan, sillä häntä asia ei kiinnostanut niin paljoa.
Se pelkurikäärme olisi tietenkin lentänyt heti tiehensä Mokmurianin luo, jos olisimme hyökänneet, ja olisimme luultavasti menettäneet koko salakäytävän. Ja minun mielestäni tuollaisen järkevän olennon voisi antaa olla, jos se ei aio pottuilla meidän kanssamme. Toisaalta sillä oli erittäin houkutteleva aarre, ja onhan se mukavaa, jos moisen aarteen saa omakseen vain tappamalla pahan lohikäärmeen.
((matemaattinen arvio Pitkähampaan aarteen suuruudesta nähtyjen rahojen ja taikaesineiden perusteella))
Etsimme salakäytävän ja lähdimme sinne saman tien. Käytäviähän on jo nähty yksi jos toinenkin, vaikka emme taida olleet aivan näin suuressa vuoressa ennen kävelleet. Käytävä haarautui useaan otteeseen. Löysimme pian neljä nukkuvaa kivijättiläistä, jotka päästimme tyylikkäästi hengiltä. Jopa minä onnistuin tappamaan yhden kerrasta, vaikka moinen seisoskelu ei ole lainkaan minun alaani.
Joidenkin käytävien ja huoneiden jälkeen löysimme turkiksilla vuoratun käytävän. Joissakin turkiksissa oli aukkoja, ja yhden sellaisen takana seisoskeli jokin iso valmiina hyökkäämään. Dairhen kerrottua tämän Skrym rynni suoraan sitä päin. Se paljastui peikoksi, eli se oli joko Hurek tai Durek. Kajo piteli sitä maagisesti paikallaan, kun Skrym viimeisteli sen. Huoneen perältä juoksi se toinenkin peikko, joka kaadettiin perinteisemmillä menetelmillä.
Jatkoimme eteenpäin ja päädyimme spiraalimaisesti alaspäin vievään käytävään, jonka päättyessä totesin, että arkkitehtuuri oli muuttunut hyvin thassilonialaiseksi: kiviset seinät olivat tasaisia ja kulmat pyöristettyjä. Kohtasimme romahtaneen käytävän ja huoneen, jonka järjetön geometria oli kaikessa älyttömyydessään jollain tapaa kuitekin nerokasta. Riippumatta siitä, minne katsoin, seinä suoraan edessäni oli jonkun matkan päässä, mutta ääreisnäössäni seinät katosivat ikuisuuteen. Mieleni tekee ehdottomasti palata huoneeseen muuttuneena joksikin eläimeksi, joka näkee kaikkiin suuntiin, tai vaihtoehtoisesti jonkin vastaavan taian kanssa. Epäilen kyllä, että se aiheuttaisi vielä suuremman yökkäysreaktion kuin mistä Gelrick kärsi.
Omituisen geometrian lisäksi huone vielä muutti Skrymin ja Dairhen pieniksi. He olivat häiritsevän söpöjä.
Huoneessa oli myös epämuodostuneen näköinen iso mäkijättiläinen, hyvin todennäköisesti Pitkähampaan mainitsema Lokansir. Kajo muutti sen patsaaksi, ja Silf repi siltä kurkun irti.
Jatkoimme seuraavaan huoneeseen, jossa oli tulikuoppa ja sen yllä valtava riimuinen pata. Padan ympärillä oli ihmisten jäänteitä. Miksiköhän kukaan luulee, että ihminen maistuu hyvältä? Huoneessa oli kuuma, mutta seuraavassa taas kylmä, oletettavasti jotta siellä sijainneet jättiläisten täytetyt ruumiit säilyisivät paremmin. Jättiläiset oli poseerattu haarniskoissaan hyökkäysasentoihin. Aika karmivaa, ettenpä sanoisi.
Ruumishuoneen jälkeen löysimme käytävän päästä korkean hallin, joka oli koristeltu kivisillä tukipilareilla ja riimuilla. Thassilonialaiset todella pitivät sihedron-merkistään. Hallin itäpuolella oli romahtanut käytävä ja lännessä pronssiset kaksoisovet, joissa ei ollut saranoita, avaimenreikää tai mitään muutakaanavausmekanismia. Sen sijaan siinä oli valtava sihedron-symboli, jonka keskellä oli pieni sihedron-riipuksen mentävä aukko.
Annoin oman riipukseni sinne pantavaksi. Ovi hehkui ensin punaisena, ja sitten kauhea päänsisäinen kirkuna edisti luurankomaisen hahmon saapumista keskuuteemme ajan ja avaruuden ulkpuolelta. Otus hohti suorastaan epäpyhää valoa ja poltti lähes kaikkien silmät; vain Dairhe ja Silf säästyivät sokeudelta. Lisäksi se sytytteli meitä tuleen. Ehdin jo pelätä, että sokeus olisi pysyvä, mutta silmäni alkoivat toipua, kun Skrym ja Gelrick olivat saaneet mokoman kammotuksen tuhottua. Se oli luultavasti Thassilonian hohtava lapsi, joita on sanottu tuhon airuiksi, eikä syyttä. Sen epämiellyttävä kuvajainen vainosi verkkokalvojani vielä pitkään.
Pronssiovet kuitenkin aukesivat, ja niiden takaa paljastui mukavan oloinen kirjasto. Siellä oli sinisiä lyhtyjä, upottavia nojatuoleja ja tammipöytiä. Jostain takanurkasta tuli yksintää, kolinaa ja pöllähtelyä, ja sieltä ilmestyi kirjastonhoitajakonstrukti. Nyt tekisi mieleni opetella muinaista thassiloniaa.
Kamoja ei voi myydä vielä, mutta rahoista tulee 346 gp, 7 sp, 4 cp per nenä.
Ja vielä noista nyt myytävistä kamoista jokaiselle 3828 gp. Nyt kun lohikäärmeelle jätetty kama on otettu pois laskuista, tuli 2685 gp per nenä.
Taistelut olivat tasapainoisia (joskin pitää myöntää, että itse turhaudun turhankin nopeasti "yksi kohde, yksi heitto, yksi huti"-tyylisen taistelun kulkuun. Pistettäköön persoonallisuusvian piikkiin), mutta tulevat ehkä liian siistissä putkessa yksi toisensa perään. Vaihtoehtojahan ei tuolla saralla tietysti ole; linnakkeeseen murtautuminen on tehtävä yhtenä yönä jotta yllätysmomentti saadaan, ja se tietysti meinaa, että peruskahakan on oltava enemmänkin resurssienriistoa kuin taistelua elämästä ja kuolemasta - paitsi jos lopussa ei odotakaan taistelu vaan neuvottelu pääjehun petollisen kakkosmiehen kanssa. We shall see.
Myös session lopussa jo mainittu vaihtoehtojen puute ongelmien ratkonnassa köyhdyttää tilannetta osaltaan; linnakkeeseen ei pääse suoraan mutta sinne on päästävä, epäsuoria reittejä on isommalle ryhmälle vain se yksi, ja sitten kun sitäkin on kuljettu, ei ryhmällä kunnon sneak-kykyjen puuttuessa ole muuta vaihtoehtoa kun kulkea käytävää pitkin onneensa luottaen.
Hahmon ajatuksenjuoksusta todettakoon vielä sen viimeisen äänekkään kerran, että Dairhe ei vain niin perkeleen millään pysty käsittämään, miksi esimerkiksi jotain jättiperheitä vaivaudutaan edes tappamaan kun lohikäärmeet jätetään selän taakse. Gastogh
Matka vuorilla meni hyvin. Hyökkäyksen suunnittelua tuli veivattua, mutta sekin oli yllättävän onnistunut. Lohikäärme sen sijaan osoittautui suhteellisen hyvätapaiseksi, kunhan nyt ei mene suoraa päätä Rannickiin paskomaan paikkoja ja tappamaan kaikkia (kun nyt tuli möläytettyä)... Toivotaan, että se toivoo selviävänsä hengissä olemalla yhteistyöhaluinen. Päästiin jopa sisään Jorgenfistiin tappamaan hirveitä hirviöitä!
Spellstaff meni varmaan Dairhelle? Lisäksi muistin juuri yhden kauhean juustoisen jutun velhojen lyömiseen: tuhotaan spell component pouch. Mutta ehkä olemme kaikki sitä mieltä, että moinen teko ei ole moraalisesti hyväksyttävää, ja jos olisi, niin kaikilla velhoilla olisi aina koko kantokapasiteettinsa verran varakomponenttipusseja... -Veltzeh
Kajon mielestä tämän päivän perusteella saavat seikkailijat etsiä kyllä uuden parantajan jahka laaksosta selvitään ehjinä. Sellaisen parantajan jolle lahtaaminen koska se on "tunnetusti paha" ja ennakoivat teloitukset varmuuden vuoksi ovat ok. Kajon periaattet eivät tänään oikein mätsänneet muuhun ryhmään.
Itse seikkailusta sitten - palaavat hahmot, niin kuin Pitkähammas, Shalelu, jne ovat maino ominaisuus, mutta "iso luolasto, teemoitettu vihollistyypin ympärille" on jo vähän nähty juttu tämän seikkailupolun osalta. Toinen on se, että itse luolasto vie suurimman osan skenua, saaden aikaan jatkuvan valmistautumattomuuden kun seikkaillaan puoliksi sokkona ilman tietoa nukkumapaikasta ja kituutuksen kerros kerrokselta jotta hahmojen teho säilyisi, jolloin Isosta Pahasta(tm) usein selvitään hampaat irvessä ja tuurilla. -Muser
Mulla ei sinänsä ollut valittamista itse skenaariosta, saatiinpahan aikaan vähän draama ja konflikteja niin pelaajien välillä kuin oman hahmon sisällä. Pari mielenkiintoisempaa taisteluakin oli saatu mukaan, joista toisen tietysti Gelrick vietti oksennellen ja joka muutenkin loppui turhan lyhyeen ison pahan jätin taivuttua vaivaisen hold personin alla. Ja sitten pari sanaa Muserille:
Eihän tämä nyt aivan niin mennyt että "lahtaaminen koska se on "tunnetusti paha" ja ennakoivat teloitukset varmuuden vuoksi ovat ok", vaan Pitkähammas hyökkäsi Hiekkasärkkään jättiläisten mukana, sytytti katedraalin palamaan ja popsi muutaman kyläläisen suihinsa siinä samalla. Kyllä tässä on kyse ihan oikeuden jakamisesta (Gelrickin mielestä), eikä mistään ennakoivasta teloituksesta. Tietysti jos Kajo saa lohikäärmeen katumaan tekojaan, vastaamaan niistä oikeudessa ja parantamaan tapansa, sekä mahdollisesti vaihtamaan suomujensa väriä niin sopii yrittää.. Muussa tapauksessa se pistetään hengiltä. ~Korgull
Eärgh. Pitäisittekö ton väittelyn in-character, minne se kuuluukin? Selvästi, Jorgenfistin luolakönyäminen kuumentaa tunteita ja yritetään saada se loppuun ja valmiiksi ensi kerralla.
Niin, Jorgenfist on itse asiassa tavattoman avoin sen osalta, miten linnakkeeseen voi hankkiutua sisälle, eikä skenu kanavoi hahmoja mihinkään suuntaan. Yksi tietämäni taktiikka on lumota kivijättiläinen tai pari kiikuttamaan hahmot säkeissä portista sisään. Itse olisin varmaan lähestynyt ongelmaa läjällä invisibility-loitsuja ja lentämällä linnanpihalle. On myös täysin validi taktiikka pistää wyvernit ja Pitkähammas lihoiksi ja sitten kykkiä viikkotolkulla lähistön vuorilla piilossa ja tappaa partioita. Siellä on kuitenkin vain satakunta kivijättiläistä, 32 mäkijättiläistä ja 46 jättiä. -NiTessine
Huutoa lukuunottamatta oli sessio varsin toimiva. Skrym ei mitenkään liian suunnitelmallinen ole koskaan ollutkaan joten eteneminen suuntaan X kunnes jotain tulee vastaa on aivan hyvä tyyli edetä. Reunalla elämistä parhaimmillaan. Lohikäärmeen henkiinjättäminen oli nähdäkseni tilanteen vaatima ratkaisu; olihan tehtävänä ja tarkoituksena listiä Mokmurian ASAP. Muut uhkat myöhemmin.
Ryhmän hajaantuminen keskinäiseen kinasteluun selkeän ratkaisun puuttuessa oli melko harmittavaa. Ehdottaisinkin, että päätetään yksi (1) johtaja joka tekee päätöksen tällaisissa tilanteissa jotta peliaikaa ei tuhraudu siihen, että huudetaan samaa asiaa toiselle puolen tunnin ajan. Se ei syvennä hahmojakaan mihinkään suuntaan ja on kaikin puolin tarpeetonta. Ensi kerralla menee sitten paremmin. -Zathow
Ei johtajalle ole mitään välttämätöntä tarvetta(saisiko johtajan asema edes kaikilta jäseniltä tunnustusta?), kunhan kaikki osallistuu päätöksiin. Sormi pois suusta ja jousen jänteelle niin päästään etenemään. Ja mitä kostoretkiin tulee, Kajo tunnustaa että lohikäärmeen pitäisi saada jonkinlainen rangaistus, nyt kun hänellekin kerrottiin maalaisten popsimisesta, mutta jos se ei satu enää tielle, ni menköön menojaan.
Vendetta vuoristossa ei kiinnosta. Sen sijaan avoimen sadistiset jätit jotka meinasivat tapporaiskata vankinsa(taas) ja kaupungin oikeuslaitosta hallitseva murhakultti olivat selviä ongelmakohtia joihin tuli puuttua jotta viattomien(yeah, right) kärsimys ei jatkuisi. Teloitus, koska parinsadan vuoden päästä voi tapahtua jotain, ei. Noin lapsenomaiselle ajatusmallilla voitaisiin saman tien puhdistaa koko vuoristo suurpedoista ja taikaolennoista. Kajolla ei ole myöskään mitään ongelmaa uhkailla/neuvotella/kurmottaa vihollisarmeijan johtoa, kunhan niille tosiaan annetaan nuo vaihtoehdot. Jos Sarenraen dogma jotain kiinnostaa niin tästä lisää. Varsinkin kaksi ensimmäistä lausetta. -Muser
Eikös tää väittely pitänyt jättää peliin? Mutta joo, se parisataa vuotta tais olla vaan esimerkki siitä, että sillon se olisi vielä helvetisti voimakkaampi, kun nyt se on jo vaan helvetin voimakas. Äh. Mutta samaa mieltä kahden edellisen postauksen kanssa siitä, että joko päätetään johtaja jota kaikki kuuntelevat (mikä on todennäköisesti mahdotonta), tai sitten neuvotellaan tilanteet jatkossa in-character. Muutenkin vois yrittää panostaa in-characterissa pysymiseen vähän enemmän. -Korgull
Johtajasysteemi varmaan toimisi niin, että riideltäisiin kuitenkin, mutta sitten syytettäisiin vain yhtä hahmoa koko muun partyn sijasta, heh. En kyllä sinänsä vastusta ehdotusta. Mä ymmärrän kaikkien hahmojen mielipiteet! Gaa! Taas on aivot solmussa. Tämmöiset hahmojen väliset konfliktit ovat ihan jänniä, kunhan ne eivät vahingossa kompastuta peliä eikä niitä satu liikaa. Ja Jearis ei aio möläyttää, että haluaa vain sen aarteen... köhköh. ~Veltzeh
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped