Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 15.07.2016) Miten voi parhaiten parantaa maailmaa?
Tämä kysymys mietityttää minua usein. Ei omasta puolestani: minä teen, mitä voin, ja mietin omaa panostani vain silloin, jos joku kysyy, miksi en tee enemmän. Mutta muiden puolesta mietin sitäkin enemmän. En halua, että ihmiset väsyvät tolkuttoman maailmanparannustaakan alla (ks. mihin oikein pyrin). En halua myöskään, että ihmisille tulee maailmanparantamisesta paha mieli. Haluan, että elämä rakentuu kestävästi siten, että maailmanparannus on iloinen osa sitä.
Kaikki oikeasti pyrkivät hyvään jollain tavalla ja tasolla, arvot vain vaihtelevat, samoin niiden järjestys. Yhdelle on tärkeämpää eläinten hyvinvointi, toiselle ihmisten, kolmannelle läheisten, neljännelle liikenteen sujuvuus riippumatta ihmisten hyvinvoinnista. Ei voi vaatia, että ihmiset voisivat ja yrittäisivät ottaa selvää kaikesta, mitä voi yrittää parantaa. Yleensä ihmiset puuttuvat niihin pieniin ongelmiin, joita on käsillä, ja se on ihan riittävän hyvä (paikallinen vaikuttaminen). Ajan mittaankin suuret unelmat korvautuvat pienillä... kaikessa on oltava kohtuus.
Mutta toki haluan, että ihmiset ymmärtävät asioiden järjestyksiä ja syy-seuraussuhteita, tai ainakin pohtivat niitä joskus. Poliitikot käyttävät muukalaisvihaa sumuverhona, jonka takana tehdään suurituloisia hyödyttäviä päätöksiä - valistetaan siis muukalaisvihamielisiä tovereitamme, että heitä sumutetaan. Rasismin suosio nousee, koska alaluokka kurjistuu ja kasvaa (kun keskiluokka kapenee) - rasismin saa siis parhaiten haltuun kunnon minimipalkalla tai kansalaispalkalla. Kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa tulee lihantuotannosta - siispä kasvissyönti ja veganismi ovat tärkeimpiä trendejä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Tällaisten asioiden levittäminen tapahtuu rauhallisesti ja keskustellen. Mutta viesti ei ole edes uskottava, jos se tulee ihmiseltä, jota ei voi kunnioittaa tai johon ei halua samastua. Niinpä, jos haluaa valistaa muita ihmisiä, pitää pyrkiä kunnioitettavuuteen jossain yleisessä mielessä (ks. poliittisten teorioiden toimeenpanon yleiset ohjeet). Ei toki haittaa yrittää muutenkin: osa kunnioitusta tulee siitä, että aidosti, rehellisesti ja peräänantamattomasti yrittää. Pitää yrittää rakentaa sellainen elämä, jossa oma aate on integroitu osa ja samaan aikaan sen rinnalla, tai siitä, kumpuaa hyve, kunnia ja menestys (kreikkalaisten "arete"). Ihmiset oppivat paremmin esimerkin kuin puheen kautta.
Lasten kasvattamisesta seuraa omat haasteensa. Muutkin asiat pitäisi pyrkiä sisäistämään niin hyvin, että ne osaa opettaa ja selittää lapsille, ja arvoihin tämä pätee aivan erityisesti. On tärkeämpää, että lapsesi piittaavat maailmasta ja ymmärtävät, miten sitä voi parantaa, kuin että siihen saadaan jokin parannus nyt heti esim. junttaamalla läpi jokin laki. Ja useimmilla ihmisillä on vain yksi tilaisuus rakentaa perhe, ja perheessä on vain yksi tilaisuus lapseen, jolle ehtii opettaa kaiken, nimittäin esikoinen; jos siis haluaa parantaa maailmaa, on tärkeää, että esikoinen oppii paitsi arvostamaan maailmaa, myös sen myötätunnon, joka tekee hyveestä helpomman oppia ja opettaa.
Mutta eikö tässäkin ole ihan suhteettomasti hommaa? On toki, ei voi kuin yrittää parhaansa, ja huolehtia, ettei itse väsy, koska väsyneenä ei saa aikaan yhtään mitään (kiire). Ja koska kaikkea ei voi tehdä täydellisesti, pitää huolehtia kohtuullisuudesta. Ensin huolehditaan, että itsestä ja läheisistä tuntuu hyvältä, ilman että tarvitsee luopua periaatteistaan. Sitten huolehditaan, että tulee edes joskus keskustelluksi läheisten kanssa, mitä pitää arvokkaana ja miksi tekee, mitä tekee. Sitten yritetään mahduttaa elämään jonkin verran niitä mekanismeja, joilla asioita edistetään yhteispäätännän tasolla - siis järjestöjä, kampanjoita ja ehkä politiikkaakin. Ja kaikki tämä vain siihen asti, että oma elämä edelleen on sellaista, että joku muukin haluaisi sitä elää. Sillä mitä hyötyä on yhden ihmisen aktivismista, jos kukaan muu ei suostuisi tekemään samaa?