Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 07.05.2023) Olen miettinyt sitä, kuinka erilaiset autoritääriset hallinnot puhuttelevat länsimaisen kapitalistisen imperiumin vastustajia, vallalla olevan globaalin talousjärjestyksen valtaapitävän eliitin inhoajia. Se, uppoaako viesti, riippuu ymmärtääkseni lähinnä siitä, onko kohde (siis raha- tai sivistysvaltaa vastustava kansalainen) sitä mieltä, että mikä tahansa hallinto on parempi kuin tämä vallitseva, vai sitä mieltä, että nykyinen on paska mutta itsevaltaiset diktaattorit ja autokraatit eivät tarjoa sille uskottavaa vaihtoehtoa. Itse kuulun (aika itsestään selvästi) jälkimmäisiin.
Tilanne on vähän samanlainen kuin aikoinaan monarkioissa kansalla, jota kosiskeltiin kilpailevien monarkkien leireihin niissä maissa, joissa oli varteenotettavia kilpailevia hallitsijoita. Tyypillisesti hallitsijat imivät omista läänityksistään kaiken irti rahoittaakseen sotia kilpailijoitaan vastaan, mutta kilpailijan läänityksissä olivat kansalle avokätisiä, lupasivat yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista ja että kaikki varmasti kääntyisi paremmaksi jos vain hallitsijaa vaihdettaisiin.
Minulle on selvää, ketä kuningatarta tässä kisassa kannatan. Minulle pohjimmiltaan hallinnon luotettavuuden mittari on se, kuinka hajautunutta valta on (anarkismi). Vaikka historiassa onkin ollut monta valistunutta filosofihallitsijaa, heidän aloittamansa edistysaskeleet tuppaavat peruuntumaan viimeistään siinä vaiheessa, kun valta siirtyy eteenpäin. On myös vaikeaa olla niin valistunut, ettei tekisi myös typeriä päätöksiä itsevaltiaana, ja vaikeaa olla niin itsevarma, että haluaa jatkaa hallintoaan kaikesta vastustuksesta huolimatta, mutta myös malttaa olla listimättä/häiritsemättä vastustajiaan.
Niinpä kannatan valitsevaa globaalia talousjärjestelmää vaikka haluankin korjata sitä sisältäpäin. Sen keskittyneisyydestä on tilastoja ja ihmisten elämä autoritäärisemmissä maissa on oikeasti vaikeampaa kuin meillä monella tavalla jota emme edes osaa ottaa huomioon, koska otamme monia vapauksiamme itsestäänselvyyksinä.
Oikeastaan suurin ongelma tässä on se, että tiedot eri järjestelmistä perustuvat aika hähmäisiin lähteisiin. Ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet luottamuksensa "valtamediaan" ylipäänsä ja ovat sen vuoksi alttiina ihan mille väitteille sattuu. Hehän ovat vain valinneet joitain luotettaviksi tuntemiaan tietolähteitä, niin kuin minäkin tunnen vaikkapa Ylen uutiset luotettavaksi (vaikkei tietenkään erehtymättömäksi) tietolähteeksi.
Valtamediaa vastustavien ihmisten tietolähteet eivät usein kestä minkäänlaista tarkastelua. Toisaalta, valtamediaa seuraavat ihmiset eivät hekään tarkasta tietojaan yleensä yhtään mitenkään. Silti, jos tiedot tarkastaa, ne ovat paljon parempaa laatua kuin netin misinformaatiokanavien sillisalaatti. Lisäksi minulla on kuitenkin melko paljon matkustavia tuttuja, ihmisiä jotka oikeasti tunnen, ja heidän kuvauksensa tehokkaasti vahvistavat mediasta saamiani käsityksiä siitä, millaisia paikkoja ovat esimerkiksi Liettua, Puola, Transnistria, Kazakstan, Ukraina ja niin edelleen. Venäjällä ja Kiinassa olen käynyt itsekin.
Takaisin tiedonhankinnasta politiikkaan. Minusta vallan hajautumiskehitystä tulisi jatkaa. Populistipuolueet olisivat muuten parannus tällä saralla, mutta ajavat jostain syystä poikkeuksetta politiikkaa, joka kurjistaa köyhimpiä kansanosia, ja ovat konservatiiveja, eli yksilötasolla haluavat ylläpitää vallitsevia valtarakenteita. Lisäksi valtaan pääsevät populistipuolueet alkavat todella usein hajottaa moninapaista hallintojärjestelmää ja kehitellä aina vain uusia tapoja, joilla poliittiset vastustajat vaiennetaan tai heidän toimintaansa häiritään. Tämä kaikki on omiaan keskittämään valtaa, vaikka tietysti populistipuolueiden ilmestyminen politiikkaan on tuonut väriä ja monipuolisuutta poliittiseen keskusteluun.
Kun ottaa vielä huomioon sen, että monet näistä puolueista saavat rahoitusta autokraattisilta valtioilta, mieleen piirtyy oikeastaan vain kuva vieraan vallan kätyreistä, jotka majatalossa juottavat kansaa ja haukkuvat hallitsijaa, mutta joilla ei ole tarjota parempaa hallintoa tilalle. Kansaa on motivoitu kautta aikain vaihtamaan hallitsijoitaan uskonnolla, viinalla, eduilla, aseilla ja muukalaispelolla. Loppujen lopuksi edut taitavat olla näistä se vähiten haitallinen.
Joskus minulla on tunne, että nykyajan ihmiset ovat unohtaneet (kuten keskiajan ihmisetkin), että olisi mahdollista mennä myös toiseen suuntaan, hajauttaa valtaa enemmän. Se tapahtuu lisäämällä hallinnon toisiaan tarkkailevia tasoja, mutta myös esimerkiksi parantamalla köyhimpien tuloja. Katso poliittinen ohjelma.