Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(Eräänlaista jatkoa maahanmuuton puolustajat ja vastustajat -kirjoitukselle; katso myös onko maahanmuuttopolitiikalla väliä.)
Maahanmuutosta seuraa ongelmia. Maahanmuutosta seuraa myös joidenkin ongelmien ratkaisuja. Koska maahanmuuttoa pystytään poliittisilla päätöksillä rajoittamaan ja helpottamaan, sen vaikutukset ovat tärkeitä poliittisesti. Koska näitä vaikutuksia on todella monenlaisia, pelkkä niiden esiin kaivaminen on valtava työ, eikä kenelläkään voi olla kunnon kokonaiskuvaa asiasta.
En yritä teeskennellä neutraalia. Vaikka pelkäänkin sekä rajojen sulkemista (Suomen tai EU:n) että niiden täydellistä avaamista erinäisistä syistä, kannatan silti sallivampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tällä sivulla yritän selittää, miten ihmeessä voin tehdä näin, vaikka maahanmuuttajilla on usein arvoja, joita pidän epäilyttävinä ellen suorastaan vaarallisina, vaikka heidän myötään yhteiskuntaan saattaa syntyä jakoja, jotka ehkä johtavat taisteluihin joskus tulevaisuudessa, ja vaikka maahanmuuttajat yleisesti ottaen järkyttävät yhteiskuntajärjestelmämme perusteita (tällä viittaan esimerkiksi rikollisuuteen).
Syitä on kolmenlaisia: omaan yhteiskuntaamme (tai oikeastaan kulttuuriimme) liittyvät, omaan etuumme liittyvät ja oikeudenmukaisuuspohjaiset. Kaksi jälkemmäistä saattavat olla pohjimmiltaan sama, mutta en osaa sanoa varmasti.
Omaan yhteiskuntaamme liittyvä syy maahanmuuton lisäämiseen on se, että en oikeastaan alun pitäen ole pitänyt mitenkään kovin paljon yhteiskuntamme "yhtenäiskulttuurista". Monilla syntysuomalaisilla on minusta yhtä kauhistuttavia käsityksiä kuin maahanmuuttajilla. Maahanmuuttajien tuleminen maahamme tarkoittaa, että syntysuomalaisille tyypillisiä käsityksiä kyseenalaistetaan. Maahanmuuttajien sulkeminen ulos johtaa helposti siihen, että näistä asioista ei tarvitse keskustella.
Hämmästyttävä määrä suomalaisia näyttää elävän jonkinlaisessa lumemaailmassa, jossa "tavallinen" suomalainen mielipide sattuu olemaan sama kuin heidän omansa. Tämä häiritsee heidän ajatteluaan ja tekee heistä tyhmempiä (oikeastaan kyse on tiedon puutteesta). Jos selkeän erilaisten ihmisten olo aivan heidän lähellään ei riitä siihen, että he huomaisivat, etteivät heidän mielipiteensä ole niin itsestään selviä, ehkä muista kulttuureista tulevien kanssa käyty debatti edes saa heidät heräämään.
Minulla on varmasti enemmän yhteistä satunnaisen syntysuomalaisen kuin satunnaisen Somaliassa kasvaneen kanssa. Silti koen suomalaisen yhtenäiskulttuurin uhkana, koska keskeisten asioiden (ihmisoikeudet, esimerkiksi) sekaan päätyy helposti sellaisia vähemmän keskeisiä kuin esimerkiksi jokin minun näkökulmastani typerä miehisyyden määritelmä tai ajatus siitä, kuinka tulee huolehtia lasten kasvattamisesta.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen lisäksi, että maahanmuuttajia otetaan vastaan, heidän kanssaan on käytävä jatkuvaa keskustelua tärkeistä aiheista. Esimerkkejä tärkeiksi osoittautuneista aiheista ovat sananvapaus, naisen asema, lasten kasvatus, työkulttuuri ja niin edelleen. Näissä keskusteluissa molempien osapuolten pitäisi ottaa opikseen. Tämä on ehkä utopistista, mutta tähän on pyrittävä. Muuten kulttuurimme on vaarassa jäädä sisäänpäinkääntyneeksi ja mielivaltaisuuksia olettavaksi. Euroopan historiassa on aivan riittävästi näyttöä siitä, ettei tällainen kulttuuri palvele kunnolla ketään, ei edes keskeisintä valtavirtaa. Ja lisäksi ihmisten on sitä pahempi olla, mitä enemmän he poikkeavat valtavirrasta. Maahanmuuttajat ovat tässä vuoropuhelussa vain yksi ilmeisimmistä ryhmistä.
Mutta jos tämä olisi ainoa syy, se ei riittäisi perusteeksi maahanmuuton sallimiselle. Saman hyödyn voisi saada aikaan paljon tehokkaamminkin pakollisilla ulkomaantyöharjoitteluilla tai -opiskeluvaihdoilla.
Toinen syy liittyy omaan etuumme. Mikäli ihmiset eivät saa liikkua vapaasti, syntyy helposti tilanteita, joissa epäoikeudenmukaisuus kasaantuu. Alueellinen jaottelu helpottaa epäkohtien huomiotta jättämistä. Valtavien elintasoerojen olemassaolo aiheuttaa vihaa ja turhautumista. Teollisuusmaat ulkoistavat yhä kasvavassa määrin tuotanto-ongelmansa köyhien maiden maksettavaksi tuottamalla tuotteensa siellä, missä työvoimaa ei tarvitse kohdella kunnolla eikä ympäristöseurauksista välittää.
Mitä tekemistä tällä on maahanmuuton kanssa? Sitä, että elintason perässä muuttaminen ei ole vain tuomittava teko, jossa epäoikeudenmukaisesti kadehditaan saavutuksiamme. Se on myös oire maailmanlaajuisista ongelmista, joihin olemme osittain, vaikkemme tietenkään kokonaan, syyllisiä. Jos haluamme välttää tulevaisuudessa sotia, tuhoutunutta elinympäristöä pakenevia valtavia ihmismassoja ja epätoivoisten ihmisten epätoivoisia tekoja, yksi keskeinen tekijä on pyrkimys kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen. Sen olennainen osa on se, että jokaisella, joka kykenee elämään maassamme ja täyttämään kansalaisen tehtävät, on oikeus kansalaisuuteemme.
Kolmas, ja samalla kaikkein yksinkertaisin syy, liittyy suoraan edelliseen, mutta periaatteellisemmalla tasolla. Maailmassa on koko ajan akuutteja ongelmia, joista osa aiheuttaa muuttoliikkeitä: sotia, kuivuuksia, hirmuvaltiaita ja niin edelleen. "Oman" maa-alueemme valvominen ja aitaaminen ulkopuolisilta (varsinkin pakolaisilta, joiden tarve muutolle on jo varmistettu) on yksinkertaisesti ynseyttä ja ahneutta. Se on mielestäni verrattavissa esimerkiksi siihen, jos sulkee oven pakkasessa paleltuvan nenän edestä, tai syö eväitään jakamatta nälkiintyneen kanssa. Joillakuilla ihmisillä on ihan oikeasti hätä; heitä on autettava, vaikka he aiheuttaisivat meille hankaluuksia. (Aina he eivät sitä tee, mutta se on toki aina mahdollista ellei suorastaan todennäköistä.)
Voidaan toki muodostaa moraalikäsitys, jonka mukaan "yhteisvastuun" piiriin kuuluvat vain ne, jotka ovat syntyneet esimerkiksi samassa maassa tai tarpeeksi lähellä. Tällainen moraali on yhtä mielivaltainen kuin kastilaitos: tietyissä oloissa syntyneet ihmiset eivät "ansaitse" parempaa kohtelua. Kanta on perustavanlaatuisesti epähumanistinen, eikä sillä voi rakentaa oikeudenmukaista maailmaa.
Millaista järjestelmää sitten kannatan? Vahvaa maahanmuuttajien sopeuttamista. Se on vaikeaa. Saattaisi olla kannattavaa esimerkiksi tehdä maahanmuuttoprosessi koeajalliseksi. Tämän koeajan tarkoitus ei ole varsinaisesti testata maahanmuuttajia, vaan antaa heille mahdollisuus muodostaa ne perussuhteet ja -siteet, joilla he pystyvät pärjäämään yhteiskunnassamme. Aikoinaan esimerkiksi vastaanottokeskuksista pääsi liikkumaan, jolloin monet maahanmuuttajat löysivät kantaväestöstä seurustelukumppanin vastaanottokeskusaikanaan. Tämä on hyvä asia, koska heillä oli silloin hyvä syy asettua maahan asumaan ja hyvä apu sopeutumisessa. Asettuneiden maahanmuuttajien kanssa tulee käydä jatkuvaa arvokeskustelua niin kuin muidenkin ihmisryhmien kanssa. Maahanmuuttajat pitää tuomita rikkeistään samaan tapaan kuin muutkin. He ovat oikeutetut samoihin tukiin kuin muutkin ja heillä on samat velvollisuudet.
Sattumoisin järjestelmämme on aika pitkälti yllä kuvatun kaltainen. Yhteiskunnallista asemaakaan ei voi pedata kovin pitkälti valmiiksi, koska silloin ihmisen oma kyky pärjäämiseen heikkenee. Siksi paras, mitä voimme tehdä maahanmuuttajien sopeuttamiseksi, on oikeudenmukainen kohtelu, ja aito hyväksyntä kaikessa, missä ei ole mitään moraalisesti epäilyttävää. Sekin on yhtä lailla vaatimus meille kuin maahanmuuttajille. Ja pitäisi olla itsestään selvää, etteivät epäoikeudenmukaisuuteen syyllisty vain syntysuomalaiset tai vain maahanmuuttajat. Koko yhteiskunta on järjestelmä ristiriitojen sovittamiseksi.
Lordetäti: (lainaukset atehwan kirjoituksista kursiivilla)
Hämmästyttävä määrä suomalaisia näyttää elävän jonkinlaisessa lumemaailmassa, jossa "tavallinen" suomalainen mielipide sattuu olemaan sama kuin heidän omansa.
Sosiaalipsykologiasta selviää, että tämä ei ole yksinomaan suomalaisille tyypillinen piirre. Siitä, onko se tyypillisempi yhtenäiskulttuurin edustajalle, en osaa sanoa - työhypoteesina pitäisin, että monikulttuurisessa ympäristössä se on oman etnisen tai kulttuurisen ryhmän mielipide.
Teollisuusmaat ulkoistavat yhä kasvavassa määrin tuotanto-ongelmansa köyhien maiden maksettavaksi tuottamalla tuotteensa siellä, missä työvoimaa ei tarvitse kohdella kunnolla eikä ympäristöseurauksista välittää.
Toisaalta, niin sanotaan, investoinnit kehitysmaihin nostavat silti niiden elintasoa ja ovat kansan keskuudessa toivottuja. Tiedä häntä - minä kyllä haluan, että siellä silti noudatetaan länsimaisia normeja työvoiman kohtelussa.
Se on myös oire maailmanlaajuisista ongelmista, joihin olemme osittain, vaikkemme tietenkään kokonaan, syyllisiä. Jos haluamme välttää tulevaisuudessa sotia, tuhoutunutta elinympäristöä pakenevia valtavia ihmismassoja ja epätoivoisten ihmisten epätoivoisia tekoja, yksi keskeinen tekijä on pyrkimys kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen.
Tästä olen aivan samaa mieltä.
"Oman" maa-alueemme valvominen ja aitaaminen ulkopuolisilta (varsinkin pakolaisilta, joiden tarve muutolle on jo varmistettu) on yksinkertaisesti ynseyttä ja ahneutta. Se on mielestäni verrattavissa esimerkiksi siihen, jos sulkee oven pakkasessa paleltuvan nenän edestä, tai syö eväitään jakamatta nälkiintyneen kanssa. Joillakuilla ihmisillä on ihan oikeasti hätä; heitä on autettava, vaikka he aiheuttaisivat meille hankaluuksia. (Aina he eivät sitä tee, mutta se on toki aina mahdollista ellei suorastaan todennäköistä.)
Pakolaisista olen periaatteessa samaa mieltä - käytännössä heitä on niin valtavasti, että emme voi ratkaista pakolaisongelmaa kutsumalla heitä rajoittamattomasti Suomeen asumaan. Koska pakolaiset ovat nimenomaan humanitaarista maahanmuuttoa, jossa ei pyritäkään siihen, että heistä ensisijaisesti olisi hyötyä, voisimme ottaa kiintiöpakolaisiksi nimenomaan sellaisia, joiden olisi kipeimmin päästävä pois leirioloista.
Siirtolaisten suhteen mielestäni kysymys on täysin siitä, mitä me suomalaiset haluamme. Heillä ei ole mitään hätää siellä, mistä he tulevat. Itse toivotan tervetulleiksi siirtolaiset, joilla on järkevä suunnitelma, mitä tehdä Suomessa. Siis työ- tai opiskelupaikka, tai muu myös meidän kannaltamme hyödyllinen suunnitelma.
Tärkeää on se, että maassa olevilla maahanmuuttajilla on meidän kanssamme yhteenkuuluvuudentunne ja jaettu arvopohja. Minulla olisi enemmänkin sanottavaa yhtenäiskulttuurista ja kansakunnasta, mutta oma blogini lienee sille parempi paikka. Tässä tyydyn toteamaan, että ajatus kansakunnasta on eräänlainen kollektiivinen narratiivi, joka kehittyy tarpeen mukaan. Aluksi suomalaisuuden kuvasto perustui agraarisuuteen ja köyhyyteen - nykysuomalaiset mieltävät olevansa edistynyt high tech-valtio ja insinöörien kansakunta. Näin suomalaisuus on siis muuttunut aikojen mukana, ja kantaa silti perintönään entisiä aikoja. Minä nationalistina näen tämän hyvänä ja kannatettavana asiana. Nyt meidän pitäisi kirjoittaa suomalaisuuden tarinaan uusi luku, johon kirjoitetaan molemmin puolin hyväksyttävä rooli uusille maahantulijoille.
Tämä edellyttää sitä, että lakkaamme kadottamasta omaa perintöämme geneerisen monikulttuurisuuden nimissä ja alamme eksplisiittisesti tavoitella yksimielisyyttä tärkeistä asioista.
Että kannatanko maahanmuuton rajoittamista? Mielestäni meidän ei pitäisi ottaa maahan ihmisiä, joiden kohdalla ei ole realistista odottaa, että he integroituvat. Ottakaamme hädänalaisiakin, mutta mieluummin vähemmän ja pidetään heistä hyvää huolta kuin enemmän ja jätetään heidät heitteille syrjäytymään (Turun kaupunki, joka on raportoinut ongelmistaan maahanmuuttajien kanssa on rahapulassa lakkauttanut heidän suomen kielen kurssinsa tältä vuodelta, tui tui). Eli: ei rajoittamista rajoittamisen ilosta, mutta ei missään tapauksessa massamaahanmuuttoa vain siksi, että Suomeen olisi saatava paljon maahanmuuttajia, että olisi paljon maahanmuuttajia.
atehwa: Ja takaisinkommentointia.
Sosiaalipsykologiasta selviää, että tämä ei ole yksinomaan suomalaisille tyypillinen piirre.
Joo, ei ollut tarkoitus väittää semmoista -- vaan että sitä löytyy ainakin suomalaisista.
Ottakaamme hädänalaisiakin, mutta mieluummin vähemmän ja pidetään heistä hyvää huolta kuin enemmän ja jätetään heidät heitteille syrjäytymään (Turun kaupunki, joka on raportoinut ongelmistaan maahanmuuttajien kanssa on rahapulassa lakkauttanut heidän suomen kielen kurssinsa tältä vuodelta, tui tui).
Hyvä esimerkki. Hädänalaisia maahanmuuttajia tulee nähdäkseni ottaa sen verran, ettei se vaaranna yhteiskuntasysteemimme toimivuutta. Minusta vaikuttaa siltä, että tämänhetkiset sisäänottomäärät ovat suunnilleen sopivia, mutta nämä ovat ihan tuntuma-asioita. Meidän roolimme tässä asiassa on se, että mitä useammat ihmiset osaavat kohdella maahanmuuttajia ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti (siis ei syrjien eikä antaen perusteettomia etuoikeuksia) sitä suurempi kapasiteetti meillä on maahanmuuttajien vastaanottoon.
Muusta kirjoittamastasi olen jotakuinkin samaa mieltä. Minäkin olen muuten ylpeä suomalaisesta kulttuurista monessa suhteessa. Toivon, että syntysuomalaiset ja maahanmuuttajat osaavat kohdella toisten ryhmien edustajia yhtä oikein kuin toisiaan. Olen nähnyt ihan tarpeettoman paljon sitä, että muuten mukavat, järkevätkin ihmiset alkavat käyttäytyä ihan tolkuttomasti, kun kyse on rasismista. Tämäkin toimii molempiin suuntiin: siinä missä syntysuomalainen alkaa junassa vittuilla mielestään liian kovaa ääntä pitäville mamuille vaikka voisi sanoa kohteliaastikin, kutsuu nuori maahanmuuttajaurho notkeasti rasistiksi ketä vain, joka moittii hänen käytöstään.
(Vuosaaressa oli paljon maahanmuuttajien lapsia, jotka kutsuivat rasisteiksi niitä mummoja, jotka valittivat aiheettomasti heidän tekemisistään. Me kutsuimme pienenä samanlaisia mummoja kusipäiksi. Tämä jollotukseni kuuluisi muuten pikemminkin maahanmuuton puolustajat ja vastustajat -sivulle.)
Lordetäti Heh. :) Olemme melkein kaikesta loppujen lopuksi samaa mieltä. Mielestäni dogmaattinen monikultturismi ruokkii ja jopa luo kuvailemiasi ilmiöitä: arkiset ärtymykset muuttuvat myrkylliseksi kaunaksi ja pikkuhiljaa jopa ohjelmalliseksi rasismiksi, ja toisaalta rasismikortista tulee huonon käytöksen oikeuttava lupalappu, jolla paetaan henkilökohtaista vastuuta. Rasistinen asenne kuten muutkin ennakkoluulot ovat noidankehiä: ennakkoluulot eivät synny tyhjästä, mutta ovat myös itseään toteuttavia ennusteita ja osuvat diskriminoimatta kaikkiin, jotka kantavat ryhmätunnusta heidän yksilöllisistä piirteistään riippumatta. Pitkään jatkuessaan rasistinen viha on molemminpuolista ja kumpikin osapuoli kokee, usein asiaa vain omasta näkökulmasta katsoen hyvin perustein, oman rasisminsa oikeutetuksi.
Mitä voimme tehdä? Ollaan reiluja ja vaaditaan reiluutta. Annetaan ihmisille mahdollisuus ja tehdään pääsääntöisesti hyväntahtoisia ennakko-oletuksia toisistamme.