Unipäiväkirja sai pitkästä aikaa jatkoa.
Lueskellessani kulttuuriantropologian klassikkoa "Primitiivinen kulttuuri" pohdiskelin, miten ratkaistaan tämän hetken perherakenneongelmat.
Sain päähäni alkaa tutkia RSS-feedejä.
Olen ollut nyt kohta 2 vuorokautta jonkinlaisessa kommunikaatiopimennossa, koska puhelimeni reistailee. Tänään vein sen huoltoon. En ole vielä löytänyt vanhaa 3210:aani väliaikaisratkaisuksi; saapa nähdä, miten pärjään ilman näitä härpäkkeitä. (Kalenterikin on kännyssä...) Ihme juttu muuten: minä olisin ensimmäiseksi testannut SIM-korttia toiseen puhelimeen vian paikallistamiseksi, mutta se ei näyttänyt kiinnostavan sen paremmin Saunalahden (sinänsä asiantuntevaa) apuhenkilöä eikä Nokian huoltohenkilöä.
Minua on mietityttänyt viime aikoina kovasti vääryyden konstruointi ja eräs toinen asia, jota en kerro.
Tänään, ihan yllättäen, keksin, miten muodostaa (ainakin yhdenlainen) kielten ja pelien yhdyssilta.
Pitäisi tehdä hyödyllisiä asioita, mutta menee taas liikaa aikaa elämiseen. Äh sentään. Tänään keksin, että trampoliiniongelman ratkaisuksi voisi perustaa trampoliiniseuran. Ja sitten pitäisi kirjoittaa merkityksetön tarina 2.
Sain Gilgameshini takaisin ja pääsin pitkästä aikaa lukemaan sitä. Mahtava teos!
Roolipelejä varten pitäisi kehittää älykkyysjärjestelmä.
Minusta on alkanut pikku hiljaa tulla melkoinen 70-luvun fani. En tiedä, millaista elämä käytännössä on ollut 70-luvulla, mutta useimmat asiat, joita kuulen 70-luvusta, ovat melko positiivisia: kauneusihanteet, kasvatusihanteet, käsitykset seksuaalisuudesta, talousjärjestelmän toiminta... 70-luvun ainoa selkeästi näkyvä vika on huolimattomuus, liian helpot oletukset, liian nopeat yleistykset, jotka näkyvät pahimmillaan fanaattisuutena ja epäselvänä ajatteluna.
Nettipäiväkirjani on ollut yksi niistä asioista, jotka silloin tällöin kuormittavat osuuskuntamme palvelinta ihan merkille pantavasti. Teknisiä syitä tähän on aika paljon. Poistin niistä nyt yhden triviaaleimman, eli sen, että sivut ovat tarpeettoman monitasoisessa hakemistohierarkiassa. Nyt jokainen sivuhaku hakee ainakin 2 levyblokkia vähemmän (inode + hakemiston listaus). Kaikki sivut läpi käyvissä toiminnoissa, kuten sisältöpohjaisessa etsimisessä, tällä on huomattava merkitys.
Vaikka en olekaan aktiivisesti miettinyt wikitarpeitani, olen pikku hiljaa kehitellyt wiki-ideoita, jotka sallisivat muuttaa tämän wikiympäristön sellaiseksi, että se palvelee kaikkia tarpeitani. Mutta tämä ei ole tosiaankaan helppoa. Hyvää järjestelmää ei saada lisäämällä ominaisuuksia ominaisuuksien päälle vaan kehittämällä niin monipuoliset ja elegantit peruspalikat, että kaiken muun saa toteutetuksi niillä (melkein suora lainaus R^nRS:stä). WikiWiki edusti alusta alkaen erittäin hyvää suhdetta mallin yksinkertaisuuden ja monikäyttöisyyden välillä. Tämän säilyttäminen ominaisuuksia lisättäessä on vaikeaa. Eritoten elegantti nimeämismalli on todellinen pulma.
Olen lukenut viime aikoina hämmentävää kirjaa: Inductive Logic Programming: from Machine Learning to Software Engineering.
Tänään lueskelin rannalla jossa oli lapsia ja niiden vanhempia, ja turvallisuusvouhotus alkoi ottaa rankasti päähän.
Pitäisi varmaan perustella, miksi oppiminen on hyvä asia, koska se on pohjaoletuksena niin monella sivulla.
Olin tänään naku-uinnilla yhdellä piiloisella rannalla, mutta olin saada joutsenen kimppuuni. Uin karkuun pohtien, osaavatko joutsenet sukeltaa ja jos, kuinka syvälle. Muutenkin tänään on tullut uiduksi paljon: kävin yöuinnillakin.
Oli vähän sellainen wtf-olo, kun harkitsimme ensimmäistä kertaa pelaavamme Tikalia huutokauppasäännöillä ja vaivauduin varsinaisesti lukemaan ne säännöt huolellisesti. Uuden täyden laattakierroksen tarjoamisjärjestys aina sama? Vanhin aloittaa? Ei mainintaa, mitä tehdään, jos kaikki passaavat? Siis mitä vittua?
Olen viime aikoina pohtinut, miten koettuna itsetietoisuus voisi olla lähinnä hyödyksi. (Muita asioita, joista taas ehkä kirjoitan, kun "ehdin": hyvännäköisyyden nokkimishierarkia, seksuaalinen halukkuus.)
Poikani sai loistavan ajatuksen: pitää kirjoittaa kirja nimeltä Harry Potter ja miniconit.
Pannaanpa linkki kategoria: seikkailupeliin, vaikka se ei ole valmis (eikä ehkä koskaan tule olemaankaan). Sinne saa toki kirjoittaa lisää kuvauksia ja laajentaa olemassaolevien paikkojen vaihtoehtoja ja kuvauksia, jos haluaa.
En ole muuten tainnut mainita vähään aikaan, että on hieman hämmentävää, kuinka paljon liikennettä tämän nettipäiväkirjan eri sivuille tulee. Tällä viikolla sivustolle on tullut 21936 osumaa, ja lataukset ovat tulleet 3020 eri IP-osoitteesta. Tämän pääsivun on silti hakenut viikon aikana vain 87 eri osoitetta (vastaa suunnilleen ihmisiä). (Katso wikikeskustelu.)
Kirjoitin puhtaaksi, miksi manga on hyvä juttu.
Pikalinkit: