Japanilaistyylinen sarjakuva. Chiisana guchi, ookina me...
Minulla(kin) on teoria siitä, miksi mangasta on tullut kasvava trendi. Pinnallisessa mielessä se johtuu siitä, että manga on viihteellisempää, söpömpää, tunteellisempaa, rehellisempää ja ennakkoluulottomampaa kuin vallitseva länsimainen sarjakuva. Manga täyttää tyylillisen lokeron, joka on vähän käytetty länsimaisessa sarjakuvaperinteessä: sarjakuvat, jotka eivät ole välttämättä vakavasti otettavia, mutta joiden tekijät kuitenkin uskovat oikeasti tekemäänsä eivätkä ole syndikaattien piirtodroideja.
Elakim: Tuo sanavalinta tuo väkisin mieleen sellaisen pikku yksityiskohdan, että Narutoa piirretään tietokoneella (en muista kylläkään, mistä osasta lähtien). Siis siihen tapaan piirretään tietokoneella, että hahmoista on 3d-mallit, jotka asetellaan ruudun taustalle sopiviin asentoihin ja sitten annetaan koneen hoitaa homma loppuun. Tuloksena käsin piirretyn ja tussatun näköistä sarjakuvaa.
Lähteenä muistaakseni Joonas, joka saattaa muistaa tarkemminkin, miten tämä asia nyt meni.
(atehwa: tai minä. Muistan ainakin jollekulle kertoneeni tästä.)
Syvällisemmässä mielessä mangan suosion salaisuus on kuitenkin se, että se käsittelee aiheita, joita ei aikaisemmin ole käsitelty. Jotkin näistä aiheista (tyttöjen sopeutuminen uuteen kouluympäristöön) ovat vieraita vain totunnaiselle sarjakuvataiteelle, mutta jotkut aiheet (nuoren pojan yritykset tulla maailman parhaaksi leivän paistajaksi) puuttuvat suorastaan kokonaan länsimaisesta kirjallisuudesta. Lisäksi mangassa uskalletaan esitellä ihanteita tavalla, joka on nuijittu marginaaliin katu-uskottavuutta korostavassa kulttuurissamme. Kauneusihanteiden suhteen tämä on juuri sitä "söpöilyä", josta mangaa meillä moititaan.
Siis suomeksi: manga on hienompi, laajempi, monimuotoisempi genre. Sen saapuminen kulttuuriimme on rikkautta, joka aikanaan tulee näkymään ihmisten fiksuntumisena.