Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Julkaisin essie4-väsäykseni (http://sange.fi/~atehwa/essie4/README.html).
Eilen elämässäni oli vähän taikaa.
Lisäsin putsatun version tästä wikitoteutuksesta sivuilleni (http://sange.fi/~atehwa/piki/).
Mahnaz alkoi näemmä kerätä tänne gootti- ja punkfolklorea.
Luin joitain softapatentteja ja kommentoin niitä FFII:ssä (http://www.ffii.org/). Minusta on kuvaavaa, että yksikään niistä kolmesta patentista, jotka oli myönnetty ja jotka luin, ei ollut innovatiivinen, EU:n (tai paikallisten viranomaisten) patenttilainsäädännön mukainen, eikä tarpeeksi monimutkainen, jottei sitä voisi vahingossa rikkoa. Softapatentit pitäisi kieltää; kaikki patentit pitäisi kieltää.
Palasin Lontoosta. Vietimme suurimman osan matkasta kaakkois-Lontoossa, jossa välttää keskustan ruuhkat ja jolla on oma elämänsä. Vaikka Lontoon keskusta onkin jonkin verran erilainen kuin sen laitamat, se itse asiassa levittäytyy huomattavan tasalaatuisena kaupunkimattona vaikka kuinka pitkälle...
Kävimme pohjanmaalla. Jouduimme kiertämään Vöyristä n. 120 kilometriä ylimääräistä sen pirun valtatie kasin takia, joka oli pantu poikki puolitoista kilometriä yöpymispaikkamme eteläpuolelta.
Vöyrissä oli aika aavemainen tunnelma, kun hämärä laskeutui, katuvalot olivat enimmäkseen pimeinä, pelloilta vaarui sankka usva, vapaapalokuntalaiset ajelivat farmareillaan, kaikki tiet yhtä lukuun ottamatta olivat poikki ja tuolla täällä loiskui pelloilla nouseva vesi.
Olin muuten viime viikonloppuna mökillä tervaamassa.
Olenko muistanut mainita, että minusta ohjelmointi on perustaito? Minulla on myös hassu teoria siitä, että miesten ja naisten erossa yksi eniten ongelmia aiheuttava piirre on se, että miehistä ei ole juuri mitään hyötyä.
Paskanjauhannan tulos on paskajauhe.
Hm. Tulin siihen tulokseen, että haluan, että laiteriippumaton käyttöliittymä ei ole sidottu yhteen toteutukseen, eli päädyn nimenomaan kilpailemaan UIML:n kanssa. Mutta yritän tehdä asiat fiksusti. Eritoten ei ole mitään järkeä yrittää kirjoittaa metakieltä käyttöliittymän toiminnan määrittelyyn: siihen juuri ohjelmointikielet ovat hyviä. Haluan metakielen vain käyttöliittymän "loogiselle ulkonäölle", siis sille, mitä elementtejä siinä on.
Päädyin tutkimaan YAML:a tällaisena kuvauskielenä. Vaikuttaa erittäin hyvältä. Minulle oikeastaan riittäisi jo tagiton yaml, mutta päätin kumminkin varata nimiavaruuden näille tietotyypeille (http://yaml.kwiki.org/index.cgi?OkayDeviceIndependentWidgets).
Yngh. Yritän löytää oikeaa ratkaisua tehdä laiteriippumaton käyttöliittymä. Idea on ilmeinen, mutta selvästikin liian vaikea: monilta ihmisiltä näyttää loppuvan mielikuvitus siitä, millainen käyttöliittymä voi olla. Onkin niin, että usein käyttöliittymäsuunnittelu tehdään paljolti yhteen ympäristöön sitoutuneena, jolloin tuon ympäristön ominaisuudet ja perinteet otetaan itsestäänselvyyksinä.
Kaikkein pahin, mitä löysin, on UIML (http://www.uiml.org/). Sen versio 1.0 ei salli edes missään mielessä laiteriippumatonta käyttöliittymämäärittelyä, mutta on jo XML-mäisesti aivan ylispeksattu. Tämä on yksi niitä asioita, jotka minua vaivaavat XML-, Java-, SOAP- ja mm. BEEP-ihmisissä: he tekevät tajuttoman monimutkaisia ratkaisuja ongelmiin, jotka eivät ole edes ratkaisemisen arvoisia. UIML:n versio 3.0 on ihan eri maailmasta: se on vielä ylispeksatumpi, ei kuvaa enää juuri mitään (sellaisenaan), ja siinä on edelleen pakkomielle, että käyttöliittymä on muka "dokumentti".
Tein tähän wikiin muutaman olennaisen muutoksen. Ensiksikin pari ulkonäöllistä muutosta, jotka minun oli ollut tarkoitus tehdä jo kauan sitten. Toisekseen, lisäsin RSS feedin (saa näkyviin RecentChanges-sivulta), ja kolmanneksi, toteutin vihdoin ja viimein logiikan relatiivisten linkkien käyttämiseksi, mikä tekee rendattujen sivujen lähdekoodista paljon kauniimpaa. wikimuutokset.
Jei! Ehdin automatisoida näiden www-sivujen (http://sange.fi/~atehwa/) julkaisuprosessin makella. Tulos on hieno, vaikka itse sanonkin. Tein samalla vaivalla automatiikan siihen, että softista tehdään paketit APT-säilöön.
Eilen perustettiin kahvilaosuuskunta (http://kahvila.protu.fi/ joskin sivuihin tullee paljon muutoksia lähiaikoina). Vaikuttaa hyvältä. Perustajajäseniä on paljon ja joukossa on niin byrokratiasta, kahvilan pyörittämisestä, tapahtumien järjestämisestä kuin kahvilan pystyttämisestä kiinnostuneita. Kahvilaosuuskunnan perustamiskokouksen pöytäkirja on saatavilla.
Olin viikon mökillä. Nyt tulee sitten kerralla aika paljon kamaa:
Luin ärsyttävään amerikkalaiseen (mutta 50-luvun) tapaan kirjoitettua kirjaa muistin kehittämisestä. Siinä esitellyt menetelmät olivat varsin fiksuja, jos nyt eivät mitenkään mullistavia. Enimmäkseen siinä opetettiin assosioimaan mielivaltaisia käsitteitä toisiinsa ja käyttämään näitä assosiaatioita apuna. Merkityksettömien asioiden (numeroiden, vieraitten sanojen, jne.) muistamiseksi siinä oli järjestelmiä näiden asioiden kuvaamiseksi merkityksellisinä. Hienoin näistä systeemeistä oli numeroiden muistijärjestelmä, jolle minulla tosin ei näytä olevan juurikaan käyttöä, sillä muistan paremmin 2- ja 3-numeroisia lukuja kuin niitä vastaavia sanoja. Niitä on kyllä vaikea assosioida mihinkään. Numeroiden muistaminen on muuten erittäin tärkeää, sillä niillä muistaa myös järjestyksiä, kuvioita yms.
Juttelimme mielenkiinnon ja sääntöjen lukumäärän suhteesta.
Minulla on ollut ajatus rakentaa robottinosturi. Haluaisin tehdä muitakin yksinkertaisia robotteja, esim. autonomisen robotin, joka suuntaa aina liikettä kohti. Mutta mikä olisi tarpeeksi halpa tekniikka ympäristön havainnoimiseen?
Käsittääkseni DNA muodostaa eräänlaisen uudelleenkirjoitussäännöstön. Siten se on ohjelmointikielenä jonkin verran samanlainen kuin puoli-Thue-kieliopit. Haluaisin tehdä myös ohjelmointikielen, jossa jokainen tietotyyppi on myös funktio, joka toteuttaa kyseisen tietotyypin perusoperaation. Voisin selittää myös, millainen on ajattelemani irrationaalilukujen esitystapa koneensisäisesti.
Joku oli ystävällisesti antanut oma-sivulle pohtivaa sisältöä.
Kiitollisuus on kahdenlaista.
Olen lukenut Eddingsin Mallorean tarun viimeistä osaa (lukematta muita); mukavaa luettavaa, mutta hahmojen ominaispiirteiden pakonomainen uudelleenesiinnostaminen vähän väliä on lähinnä rasittavaa. Olisi mukavaa itse kirjoittaa fantsukirja, joka sijoittuu oikeaan maailmaan, ei mihinkään tiettyyn aikaan (ei ainakaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen), ja jossa ei selitettäisi mitenkään, mitä nykymaailmalle on käynyt.
Ystäväni kertoi teoriasta, jonka mukaan muistista suurin osa ei sijaitsisikaan "päässä" (yksilön sisällä), vaan maailmassa, ja aivot olisivat vain se työkalu, joka yhdistää maailmassa olevat muistijäljet yksilölle ominaisella tavalla. Itseäni tämä kiusaa, koska minun käsittääkseni juuri tieto on yhdistämistä.
Käsittääkseni eurooppalainen ja afrikkalainen keskustelu etenevät eri tavalla: eurooppalainen kysymyksin, afrikkalainen kertoen.
Pikalinkit: