Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Olen miettinyt jo jonkin aikaa epäsuhtaa, joka vallitsee ihmisten sosiaalisuudessa. Useimmat pohtivat, mitä mieltä muut ovat heistä, mutta unohtavat, että toisista tuntuu samalta. Useimmat pohtivat, häiritsevätkö he toisia, mutta eivät ota huomioon, että toiset ihmiset ehkä pelkäävät häiritsevänsä heitä. Kaikki tämä omien virheiden pelkääminen ajaa siihen, etteivät ihmiset muista, että heidän ystävällisyyttään arvostettaisiin kyllä, samoin kuin heidän haluaan olla tekemisissä muiden kanssa.
Ihmisten itseluottamus saa hämmästyttävästi vauhtia siinä vaiheessa, kun he tajuavat, että heidän antamilleen kehuille annetaan arvoa. Tämä voi tapahtua aika myöhään, jos ei uskalla kehua toisia.
Kirjoitin (itse asiassa jo maanantaina) tarinan, josta olen erityisen ylpeä: Kulttijuttu.
Yleensä kaikki, mitä teen koneella, on tavalla tai toisella raakatekstin käsittelyä -- esimerkiksi tähän nettipäiväkirjaan kirjoittaminen. Viime aikoina olen joutunut kauhukseni toteamaan, että haluan joskus olla tekemisissä kuvien, äänten, jopa (gh!) videoiden kanssa. Ja on yllättävän hankalaa löytää ohjelmia, jotka käsittelevät näitä mediatyyppejä, mutta joissa on inhimillinen käyttöliittymäsuunnittelu. Minun kannaltani inhimillinen käyttöliittymä tarkoittaa sitä, että (1) minun ei tarvitse tehdä sellaista, minkä kone voi tehdä automaattisesti (kuten sijoitella ikkunoita eri puolille näyttöä) ja (2) hiireen ei tarvitse koskea, ellei halua. Ai niin, ja (3) kone ei tee tietämättäni sellaista, mitä en halua tapahtuvan.
Olen esimerkiksi tarvinnut ohjelmaa, joka sallii minun selailla kuvia tiedostojärjestelmässä. Kuulostaa varmaan yksinkertaiselta? Lisävaatimukset: toimii nopeasti, käy käytettäväksi kokonaan näppäimistöltä, osaa listata hakemiston sisällön pikkukuvina, osaa pienentää kuvat lennossa näytön kokoisiksi, nopeat näppäinkomennot yleisimpien ongelmien (väärä kirkkaus, suunta tms) korjaamiseksi, ei riipu jostain valtavista kirjastoklönteistä kuten Gnomesta tai KDE:sta eikä vie kauheasti tilaa kovalevyltä muutenkaan, sallii merkitä kuvista muistiin tietoja (kuten tagata niitä kategorioihin) jollain suhtkoht standardilla / skriptattavalla tavalla, sallii tallettaa kuviin tehdyt pikakorjaukset. Tällaista ohjelmaa ei välttämättä ole olemassa.
Otin käyttöön xzgv:n, koska siitä puuttuu vain kaksi viimemainittua ominaisuutta (ja taggaustakin voi tehdä jonkin verran uudelleennimeämällä kuvia). Huomasin samalla, että xzgv:n dokumentaatio on kirjoitettu juuri sillä tavalla kuin haluan dokumentaation kirjoitetuksi: selkeästi mutta mielipiteitä yms. henkilökohtaisuuksia piilottelematta, yksityiskohdat mukana niille, jotka niitä tarvitsevat, järjestettynä suunnilleen materiaalin hyödyllisyyden mukaan (ts. hyödyllisin ensimmäiseksi).
Tajusin (itse asiassa jo pari päivää sitten) erään asian, joka ihmeellisesti vähensi epävarmuuttani monista asioista, vaikka olen alitajuisesti tiennyt sen jo aiemmin ihan hyvin. Kyseessä on innostuksen heijastuminen.
Etsin tänään graduani varten induktion ja yleistyksen määritelmiä. Huomasin, että yleistys tarkoittaa hassusti kahta asiaa.
Tää korealainen Numa Numa teki muhun vaikutuksen :) http://www.youtube.com/watch?v=V1M-sWWonjo Käännös englanniksi on täällä: http://www.aheeyah.com/lyrics/hyunyoung/hyunyoung_noona_tran.htm
Uh. Näin koko yön jollain tavoin rankkoja unia, joskaan alkuyön unista en enää muista.
Tein joskus ryhmätyön menestyskoulutusfirmoista, koska pidin niitä lähes malliesimerkkinä tilanteesta, jossa asiakkaille myydään jotain, mikä ei ole heille hyödyksi, saattaapa olla suorastaan haitaksikin. Tuttavani kertoi tänään tarinan erään tällaisen firman toiminnasta, mikä sai minut vakuuttumaan, että nämä firmat ovat, mitä myyvät.
Python-sivulla käyty keskustelu toi mieleen, että yksi todella miellyttävä kirjoittelun aihe olisi erilaisten ohjelmointikikkojen kirjoittaminen muistiin ja selittäminen, ihan yksinkertaisista oikein hienoihin. Minusta vaikuttaa siltä, että ohjelmoinnin peruskursseja on kovin monenlaisia, mutta ohjelmoinnin jatkokursseja ei juurikaan. Tietysti eri sovellusalueilta on omia kehittyneempiä kurssejaan, mutta ei esimerkiksi rekursiosta ja tietorakenteiden suunnittelusta yleensä.
Nuorin lapseni hyräili tänään: "Luotan sun rakkauteen... en anna rahoja takaisin" :) Muutenkin lapset sanovat ällistyttävän mielenkiintoisia asioita, mutta ne tulevat ja menevät sellaista vauhtia, etten oikein osaa kiinnittää niihin huomiota. Muistan esimerkiksi, että tyttäreni muodosti joskus käsitteen "hienoke", joka tarkoittaa mitä tahansa, mikä on olemassa vain, jotta olisi hienomman näköistä. Siis koriste, palatsi tai kauniisti aseteltu lautasliina.
Yksi sun toinenkin tuttava on kiroillut erilaisten nettipalveluiden kanssa, että niihin on kaikkiin omat tunnuksensa. No, tähän on olemassa ratkaisu, joka on jo nyt suhteellisen laajassa käytössä: OpenID.
Pikalinkit: