Tänään olen auttanut kolmen juhlan järjestelyissä: siivonnut kaverini häissä kello yksi, tiskannut toisen kaverini Japaniin-läksiäisjuhlissa kello kymmenen, ja tehnyt leipiä Kivinokkalaisten elojuhliin kello viisi. Sitä paitsi ollessani Kumpulan kukkulalla huomasin kytevän maastopalon ja kävin hakemassa läheiseltä palstamaalta vettä sen sammuttamiseen. Palkinnoksi sain (ämpärin lainaajilta) omenapiirakkaa, joka oli tehty ranskasta tuoduista omenoista.
Koska tänään vaimoni kuittaili siitä, että haisen liikaa hielle, ja koska olen muutenkin alkanut saada ajatukseni sen verran kokoon että olen alkanut avautua, voisin kirjoittaa käsitykseni avioerostani.
Olen itse asiassa alkanut nähdä aika paljon unia nyt uudessa elämäntilanteessani.
Hm, näin ensimmäistä kertaa moniin vuosiin märkää unta (teini-iässä viimeksi...?). Siis seksiin liittyviä unia näkee toki silloin tällöin, mutta ei siemensyöksyyn loppuvia.
Siitä tuli mieleeni toinen uniin liittyvä asia: olen nähnyt viime aikoina muutamia unia, joiden pääasiallinen sisältö on se, että vedän turpaan vaimoani, josta olen eroamassa. Eikä niistä tule edes vapautunut olo.
Satuin vilkaisemaan erästä artikkelia, joka liittyi uskonsotaan Windowsin ja Linuxin välillä. Ajattelin, että olisi ehkä syytä kertoa, miksi jokainen Windows-käyttäjä on hyötynyt Linuxista.
Vielä yksi tällainen ehkä ajankohtainenkin vastakkainasetteluaihe, josta olisi hyvä kirjoittaa, on lapsettomien ja lapsellisten ristiriita. Jos nyt ehdin.
Ehdin nyt vihdoin kahden ja puolen viikon tauon jälkeen mennä katsomaan nörttipostejani. Sielläkin oli vaikka mitä tekemistä: esimerkiksi Debian-paketeistani oli tullut kolme bugiraporttia. Hym.
Ukkopekka-laiva muuten ajoi karille (tai ilmeisesti pikemminkin savelle), kun matkustimme Naantaliin. Lapset eivät olleet moksiskaan, eivät edes hirveän kiinnostuneita, kun siirryimme toiseen laivaan jatkamaan matkaamme meripelastuslaitoksen laivojen pörrätessä ympärillä.
Muistin juuri hassun jutun. Joskus 90-luvun loppupuolella joku kaverini sanoi unohtaneensa jostain, muistaakseni Helsingin kaupungin kiinteästä verkosta flood pingin Islantiin yöksi päälle. Seuraavana päivänä joku FUNETin operaattori oli soittanut ja pyytänyt sulkemaan sen, koska Islannin nettiliikenne oli jumissa. Pohdin jutun todenperäisyyttä; toisaalta tämä ei ole minulle toisen käden tietoa, joten en oikein tiedä...
Tällä hetkellä vaikuttaa kovasti siltä, että tulen jäämään vielä joksikin aikaa tähän kommuuniin, jossa tällä hetkellä asun. Suurin osa muista asukkaista tosin vaihtuu... mikä on mukavaakin: on mielenkiintoista aloittaa uusien ihmisten kanssa.
(10.8. päivitys: täällä vaihtuvat kaikki muut asukkaat. Vähän uhkapeliltä tuntuu; toisaalta, pääseepähän ainakin tekemään säännöt alusta alkaen. Ja ehkä nyt kommuunille onnistutaan keksimään nimikin. Sen on luonnollisesti oltava jotain eleganttia, kuten "rasvakerros", "matikka" tai "synkkäyö".)
Noniin. Kaksiviikkoisen lastenhoitorupeaman jäljiltä olen alkanut taas hoitaa asioita. Yritän hyödyntää nettiä löytääkseni (1) isännöintitoimiston, jolle saisin dumpatuksi Kivinokkalaisten isännöintihomman; (2) kommuuni- tai muun asunnon; (3) seurustelu- tai seksikumppanin tai useampia. En tiedä mitä sanoisin (ota minut Ridge! <- typerä inside-juttu 15 vuoden takaa...): tämä on jotenkin epäkätevää, mutta toisaalta mielettömän tehokkaan oloista. :)
(Ja nyt kun olen heittäytynyt teknolåågilliseksi ja minulla on toimiva GPRS-nettiyhteys, voin tehdä tätä kaikkea ollessani hyppäämässä benji-hyppyä. Hallelujaa!)
Ylipäänsä, nettiin pääseminen on näin helppoa(tm):
Hmm. Olin toissa viikonloppuna käväisemässä kristillisissä, käsittääkseni esikoislestadiolaisten, kesäpippaloissa Jämsässä. Uudessa City-lehdessä oli puhdas viha-artikkeli jostain pohjanmaalaisista herättäjäjuhlista. Masentavaa. Pitäisi kai kirjoittaa jonkinlainen kanta kristittyjen ja ateistien suhteen. Muuten olen taas oppinut jotenkin sietämään City-lehden artikkeleita; niihin pitää suhtautua vähän niin kuin iltalehtien juttuihin: ei kirjoituksina, joiden tarvitsisi olla fiksuja, oikeudenmukaisia tai tosia, vaan tietynlaisia ideaaleja edustavan kansanryhmän psykologisena profiloijana.
Oma uskoni on tänä iltana heikko. Katselin huvipuistosta sulkemisaikana purkautuvia ihmisiä ja tunsin oloni pahaksi ja yksinäiseksi.
Vengaboysin boom boom boom -biisi on hämmästyttävän syvällinen sanomaltaan. Kertosäkeen lisäksi siinä ei sanota juuri muuta kuin:
If you're alone and you need a friend
some want to make you forget your problems
Just come along with me, take my hand
I'll be your lover tonight
Voisiko sitä sen paremmin sanoa?
Nyt olen muuttanut uuteen kotiin. Mielenkiintoista siirtää "oma osuutensa" 78 neliön kämpän tavaroista 11 neliön huoneeseen. Muutosta pitää ilmoittaa hämmentävän moneen paikkaan...
Kummasti sitä törmää ihmisiin, kun niihin yrittää törmätä. Puhuin parisuhteen merkityksestä teinien kanssa Hietarannassa, kiipesin kilpaa Kampin ostarin taiderampille saksalaisten leirikoululaisten kanssa, ja juttelin metrossa kotiin palailevien hippien kanssa.
Uskollisuus on ollut viime päivinä puheenaiheena usein, tahdoin tai en. Kaipa siitäkin pitää jotain sanoa.
Puhuimme siitäkin, miksi en ehkä vieläkään osaa jalkapalloa.
Huoh. Viime aikoina on ollut tosi rasittavaa. Aikani on kulunut hoidellessa pois velvollisuuksia, jotka olivat kasautuneet juuri siihen aikaan, joka minun olisi pitänyt käyttää oman elämäni järjestelemiseen. Nyt alkaa olla selkeämpää ja olen kuluttanut aikaani kirjoitellessa avioehtoa, lastenhuoltosopimusta ja muuta tällaista...
Pikalinkit: