Toiminnot
Sivusto
Kelmaranen maanpäällisten osien puhdistuksen jälkeen sankarit saattoivat levätä päivän, parantua ja kerätä voimiaan. Kirkon katakombeissa piilotteli ikiaikainen pahuus, mutta se oli sinne vangittu jo kaksikymmentä vuotta sitten ja voisi odottaa vielä vähän.
Amra lepäsi punkassaan, Bouzak luki luostarin kirjaston jäänteistä löydettyä outoa kirjaa ja Fenthor suoritti outoa maagista rituaalia, joka sisälsi pahanhajuisten yrttien polttamista keskipihalla ja kulminoitui vasta myöhään illalla siihen että jostain raosta ryömi pieni ja likainen kissa kiehnäämään hänen säärtään vasten. Burburtep seurasi vierestä.
Bouzakin lukema teos, Tulen ja kiven hovit, kertoi elementaalitasojen asukkaista, kuten djinneistä, ifriteistä, shaitaneista ja marideista, sekä janneista, jotka muodostuvat kaikista neljästä elementistä ja asuvat aineen maailmantasolla.
Erityisen kiinnostavaa oli kirjan kertomus Viiden tuulen ritareista, viidestä mahtavasta jannista, jotka elivät muinaisina aikoina. Heistä ei ole kuulunut satoihin vuosiin, mutta tiedettävästi he olivat kuolemattomia.
Viiden tuulen ritarit palvelivat Nefeshtiä, mahtavaa djinnien ruhtinatarta, joka on kauan vaikuttanut Katapeshin ja Osirionin mailla suunnitelmineen ja juonineen. Edrehun laulun mukaan Nefeshti käytti voimakasta magiaa tehdäkseen ritareistaan kuolemattomia niin kauan kuin he pysyivät uskollisina hänelle.
Ritareiden suurin saavutus muinaisina aikoina oli suuren pahuuden voittaminen Kalpealla vuorella, jonka rinteillä nyttemmin asuvat gnollit. Heidät tunnettiin myös Rovagugin kultin suurina vihollisina.
Ritarit olivat Davashuum, joka edusti pyörretuulta ja käytti aseenaan taistelusauvaa; Kardswann, etelätuulen ritari, jolla oli suuri kirves; itätuulen Pazhvann, jolla oli palava taisteluvarsta; pohjoistuulen Vardishal, jonka ase oli ruoska; sekä Zayifid, länsituulen ritari, joka taisteli terävällä sapelilla.
Mitä ilmeisimmin ainakin Kardswann oli rikkonut valansa Nefeshtille.
Levättyään päivän ja paranneltuaan haavojaan, seikkailijat lähtivät Kelmaraneen, Sarenraen temppelille.
Tie kryptaan oli suljettu, mutta ovet sinetöivä maaginen lukko aukesi kevyesti Almahin antamalla avaimella. Oven takaa paljastui lyhyet portaat syvemmälle maan alle. Nämä laskeuduttuaan sankarit olivat ovaalinmuotoisessa huoneessa, jonka perällä oli kivinen ovi. Keskellä huonetta oli suuri reikä lattiassa ja sen vieressä oli gongi nuijineen.
Lyhyt tutkimus paljasti että ovi ei liikkunut minnekään ja reiän tasainen pohja, 30 jalan syvyydessä, ei ollut aivan kiinni sen seinämissä. Salaovia ei paljastunut. Ratkaisu oli ilmiselvästi lyödä gongia, mikä paitsi avasi oven ja kaivon pohjan, myös kutsui paikalle kaksi tulielementaalia palavien enkelien hahmossa, jotka Bouzak sai pidettyä loitolla näyttämällä pyhää symboliaan.
Kivisen oven takaa paljastui hautoja sekä temppelin aarteita, jotka seikkailijat päättivät jättää rauhaan. Vaikka temppelissä asuikin suuri pahuus, selvästi sen palvelijat tottelivat vielä Sarenraen symbolia ja paikka oli vielä siunattu.
Seuraavaksi laskeuduttiin lattian reikään, mikä toi ryhmän käytävään, jonka seiniin oli haudattu temppelin kuolleet papit ja luostarin munkit.
Ryhmä kävi lyhyen taistelun muutamaa levottomampaa kuollutta vastaan ennen kuin pääsi ovelle käytävän päässä. Se oli raollaan.
Oven takaa paljastui sali, jonka kattoa kannatti kuusi pylvästä ja jonka perällä oli korokkeella valtaistuin. Valtaistuimella seisoi Kardswann, jonka Amra oli kaksi päivää aiemmin surmannut, täydessä sotisovassaan ja kourassaan suuri kirveensä, jota Burburtep nyt kantoi.
"Vuosia olen viettänyt tässä kurjassa paikassa, Valaherrojenne vangitsemana. Loputtomia vuosikymmeniä olen kestänyt levollisten henkien kuiskauksia, kiroten vangitsijoitani, vihaten maailmaa, jota en voinut enää turmella. Kun ritari tuli kahdeksan viikkoa sitten luokseni, hän käveli seinien läpi ja jätti punapanssarien sinetin paikoilleen. Mutta te, te olette särkeneet sinetin! Vankeuteni on päättynyt, mutta ennen kuin lähden, surmaan teidät yksitellen kunnes teistä viimeinen suostuu orjakseni," tämä ilmestys sanoi, seikkailijoiden tuijottaessa hämmästyneinä. "Katsotaas, kuka se teistä on."
Taistelu seurasi. Vale-Kardswann aloitti loitsulla, joka hypnotisoi Fenthorin, Amran ja Burburtepin värikkäillä kuvioilla, mutta Bouzak onnistui vapauttamaan Amran ja Burburtepin efektin vallasta. Puoliörkkimunkki ryntäsi vihollisensa viereen korokkeelle ja iski tätä mahtavalla kirveellään, jonka vale-Kardswann otti keskelle rintaansa. Sen sijaan että olisi vaipunut kuolleena lattialle, hänen vihollisensa alkoi kuitenkin värjyä ja muuttaa muotoaan, kasvaen, laskeutuen neljälle jalalle, joista sitten tuli kuusi.
Kohta hänen edessään oli hevosen kokoinen, skorpioninkaltainen siivekäs hirviö, joka uhkasi häntä saksillaan, suurilla leuoillaan ja pistävällä hännällään. Lisäksi sen siipien siritys oli luonnoton ääni, joka särki korvia ja toi hirveitä mielikuvia. Bouzakin tahto antoi periksi ja hän löi ensin itseään, sitten hypnotisoitua Fenthoria, välillä seiniä ja kertaalleen demoniakin suurella keihäällään.
Burburtep iski monia suuria lovia hirviön välkkyvään kitiinikuoreen Amran sataessa nuolia sen niskaan. Fenthorkin pääsi liittymään kamppailuun ruoskallaan, Bouzakin hyökkäyksen säikäytettyä hänet hypnoosistaan.
Suuret leuat ja sakset olivat kuitenkin liikaa Burburtepille ja lopulta hirviö haukkasi hänet leukoihinsa, ravisteli voimakkaasti ja paiskasi seinää päin. Seuraavaksi se käänsi huomionsa Fenthoriin, joka vältti saman kohtalon vain näkymättömyystaialla. Kun se lähti Amran kimppuun, puolhaltia juoksi käytävää pitkin pakoon.
Syöverien peto kuitenkin sai pian itsekin taistelusta tarpeekseen Bouzakin keihään tehdessä suuren reijän sen panssariin ja lähti lentämään käytävää pitkin kohti vapautta, suhahtaen Amran ylitse. Metsästäjä näki tilaisuutensa tulleen ja lähetti kaksi nuolta hirviön perään. Ne iskivät maaliinsa ja se putosi ilmasta, rysähtäen seinää päin. Varmistakseen tapon, Amra lähestyi varovaisesti ja ampui pari nuolta lisää päähän, jonka hän lopulta takoi tunnistamattomaksi massaksi nuijalla.
Mikä ihme se sitten olikin ollut, se oli nyt kuollut.
Kelmaranen taistelu päättyi siihen. Almah lähetti pian Garavelin viemään sanaa Solkuun ja Katapeshiin, joista lähetettiin pikimmiten sotilaita turvaamaan vallattu alue. Lisäksi palkattiin työmiehiä uudelleenrakentamaan Kelmaranea.
Seuraavan vuoden aikana Kelmarane on muuttunut gnollien asuttamasta rauniosta pieneksi kyläksi, jossa on noin viitisensataa asukasta. Markkina-areena on avoin ja Haleen taistelee siellä näytösotteluita muiden gladiaattoreiden kanssa. Almah palkitsi seikkailijat vanhalla satamamestarin kartanolla, kolmikerroksisella rakennuksella, joka oli kestänyt vuosikymmenet varsin mallikkaasti. Lisäksi heidät nimitettiin Kelmaranen ritareiksi.
Bouzak sai Sarenraen kirkolta Kelmaranen apotin tittelin ja palkkioksi temppelin puhdistamisesta erään kirkon katakombeissa olleen reliikin.
Burburtep on auttanut Kelmaranen uudelleenrakentamisessa. Joidenkin pienien haaverien jälkeen (9 pistettä vauriota) on Burburtepin silmiin osunut raunioiden keskellä kätketty kaappi, jossa kaikenmaailman pakanallisen rituaalirojun keskellä löytyi kaksi vihreää nauhaa, jotka osoittautuivat maagisiksi (Cobra Straps, 1400 gp, MIC s. 201). Todettuaan näiden antavan parempaa liikkuvuutta Burburtepille, hän otti ne omakseen. Jukka kertoo sitten käykö tuo esine. -Deus Käy.
Fenthor on matkannut ympäriinsä vapaustaistelijan tehtävissään. Tutkimalla aseensa ja hänen välillä olevaa linkkiä, hän on oppinut kutsumaan aseestaansa kopion viheltämällä. Tämän avulla hän on onnistunut saamaan aseensa tilaisuuksiin missä hänet on paikanpäälle mentäessä riisuttu aseista, antaen suuren edun taistelussaan orjuutta vastaan. -Hesmah
Amra pestautui Almahin palvelukseen tiedustelijaksi ja gnollintappajaksi. Hän on viettänyt kuluneen vuoden kierrellen Kelmaranen ympäristöä ja niittäen mainetta gnollien keskuudessa armottomana tappajana. Sekä hylätty linnake Kelmaranesta luoteeseen että raunioitunut kappeli Kelmaranesta itään ovat nyt puhdistetut siellä pesineestä saastasta. -Navdi
Calistrilin 10. päivä, 4709 AR.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped