Toiminnot
Sivusto
Oli kulunut kokonaista kuusitoista kuukautta Kelmaranen taistelusta ja Kulldis-heimon, Kardswannin sekä Xulthoksen tuhosta. Sinä aikana Kelmarane oli noussut jaloilleen ja uudisrakennus oli pyyhkäissyt valtaosan raunioista tieltään. Punaisen panssarin verhoamat Valaherrain vartijat partioivat katuja ja kauppa kävi.
Kelmaranen ritarit olivat kukin kulkeneet omia teitään kuluneen vuoden ajan. Samooja Amra oli viettänyt aikaansa laakson reunoilla, partioiden erämaata yksin haukkansa kanssa, palaten aina aika ajoin iskemään pari gnollinpäätä lisää seipäisiin kaupungin liepeille. Pappi Bouzak oli hoitanut velvollisuuksiaan Kelmaranen apottina ja kunnostanut luostaria sinne eksyneiden parin sarenraelaisen noviisin avulla. Burburtep puolestaan oli avittanut uudisrakennuksessa, nostellen seiniä pystyyn ja raahaten purkujätettä kaupungin ulkopuolelle. Fenthor, vapaustaistelija, oli kiertänyt Katapeshia, vapauttaen orjia ja heittäen kapuloita orjakauppiaiden rattaisiin aina tilaisuuden tarjoutuessa.
Nyt kuitenkin kaikki neljä sattuivat olemaan samaan aikaan kartanossaan Kelmaranessa lepäämässä matkoiltaan.
Ja kas, Felliped sattui koputtamaan ovelle. Chelaxialainen oli kuluneen vuoden aikana hankkinut rusketuksen ja leikannut viiksensä, tajuttuaan että katapeshilainen viiksimuoti oli jo naurettavampi kuin mikään mihin hän pystyisi.
Bardi kertoi markkina-areenan baariin saapuneen juomaan kookkaan Sarenraen papin, joka halusi puhua Kelmaranen ritareille.
Paremmankaan tekemisen puutteessa, Kelmaranen ritarit menivät hänen luokseen.
Pappi oli miltei kaksimetrinen mies, kalju ja parrakas, leveäharteinen. Hänen vyöllään roikkui sapeli ja hänen kaapunsa olivat oranssit.
Mies esitteli itsensä Zayifidiksi, kiertäväksi Sarenraen papiksi ja kertoi tuovansa huonoja uutisia - huhut kertoivat, että Haaskaruhtinas kaukaisella Kalpealla vuorellaan oli yhdistänyt gnolliheimot sotalippunsa alle ja suunnitteli sotaa Katapeshia vastaan kostoksi Kulldiksen tuhosta ja Kelmaranen valtauksesta. Vaikka Sarenraen pappina hänen sydämensä täyttyi surusta yhdenkin olennon kuoleman vuoksi, hän oli sitä mieltä, että jos Haaskaruhtinas sattuisi kuolemaan, gnollien luontainen eripuraisuus saisi heimot luopumaan valloitushaaveista toistaiseksi.
No, mikäs siinä. Olihan tuota jo odotettukin.
Matka Pedon huoneelle kesti kaksi päivää halki vuoriston. Gnollien partioita vältellen ja ajoittaen nopeasti hävittäen Kelmaranen ritarit kävelivät Kalpealle vuorelle ja sen ympäri, Pedon huoneelle.
Pedon huone oli suuri, raunioitunut temppelikompleksi vuoren pohjoisrinteellä. Sen muurit olivat osittain luhistuneet ja vartiotupien ikkunat ammottivat tyhjinä, mutta aikojen hävityksen keskeltä nousi vielä korkeita kupoleita ja korkeampia minareetteja kohti Vaskivuorten harmaata taivasta.
Ritarit asemoivat itsensä vastakkaiselle rinteelle pitääkseen silmällä temppeliä ja sen tulemisia ja menemisiä, laskien vartijoita ja partioiden kulkemisia. Näkivätpähä he myös valtavan mustan hämähäkin, joka ryömi esiin erään minareetin huipulta iltahämärissä metsästämään ja palasi pulleana aamunkoitteessa.
Auringon noustua huippujen ylle, sankarit lähtivät ensimmäiselle retkelleen Pedon huoneeseen. He olivat kartoittaneet keskellä kompleksia sijaitsevan suuren temppelin ympäriltä joukon pienempiä rakennuksia, lähinnä portti- ja vartiotupia, jotka tyhjennettäisiin ensin, minkä jälkeen siirryttäisiin kohti varsinaista temppeliä.
Ensimmäisestä rakennuksesta havaittiin suuri, yli kymmenmetrinen kuristajakäärme. Se surmattiin kaukaa ampumalla. Seuraavassa majaili omituinen, vellova massa silmiä, suita ja muita aistinelimiä, joka pälisi käsittämättömästi ja sylki happoa Amran ja Bouzakin päälle ennen kuin Burburtep repi sen kappaleiksi suurilla kourillaan. Yhdessä korkeassa tornissa asui joukko gargoileja ja yhdestä löydettiin karanneita vankeja. Mitä ilmeisimmin temppelin asukkaat olivat sallineet erilaisten hirviöiden asuttaa ulkorakennuksensa, joko välinpitämättömyyttään tai niiden tarjoaman suojan vuoksi.
Viimeisenä ennen itse temppeliä, ritarit iskivät pääportin vartijoiden kimppuun - sisäpuolelta. Vartijat olivat gnolleja, jotka ratsastivat jättiläishyeenoilla. Ratsut osoittautuivat monin verroin vaarallisemmiksi kuin ratsastajansa, joista ensimmäinen kaatui Amran nuoliin ennen kuin ehti edes reagoida hyökkäykseen. Toinen kuitenkin ehti paiskata häntä omituisella heittoaseella, joka oli ilmeisimmin tehty täyttämällä ihmisen pää myrkyllisillä kovakuoriaisilla, ampiaisilla ja muilla ikävillä hyönteisillä ja sitten ompelemalla se umpeen. Vaikka outo ase ei Amraan osunutkaan, hän silti sai ikävän pureman.
Taistelusta selvittiin lopulta lähinnä naarmuilla, vaikka Burburtep saikin hurjannäköisen viillon kasvoihinsa gnollin sapelista ja Bouzakin reisi sekä Amran nilkka saivat tuta jättiläishyeenojen leveät ja vahvat leuat.
Lopulta ritarit lähestyivät itse temppelin leveitä portaita ja suurta oviaukkoa. Burburtep kulki ensimmäisenä - ja astui täten ensimmäisenä ansaan, kun hänen jalkansa meni tukevaksi luullun portaan läpi ja suoraan sen sisälle piilotettuun myrkkypiikkiin. Munkin ärähtäessä kivusta, portaiden yläpäässä vasemmalla ja oikealla pylväiden takana lymynneet gnollit astuivat esiin ja alkoivat laukoa nuolia sankareiden päälle, joskin huonolla menestyksellä.
Bouzak reagoi ensimmäisenä uhkaan ja tömisti ylös portaita, vetäen suuren sapelinsa selästään, astuen useiden ansoitettujen askelmien läpi. Teräkseen verhoutunut puoliörkki vähät välitti myrkkypiikeistä, jotka kilpistyivät hänen rautasaappaistaan ja rusentuivat niiden alle.
Vain hetken hänen perässään tuli Amra, joka vältti ansoitettujen rappusten ongelman siirtymällä seinälle maagisten kenkiensä avulla. Samooja juoksi ylös pystysuoraa seinää kuin tasaista maata ja upotti nuolen tarkasti pylvään taakse suojautuneen gnollin rintaan.
Burburtep, hammasta purren, nosti jalkansa irti sen läpäisseestä piikistä ja yhdellä suurella loikalla nousi portaiden yli ja tasanteelle, jatkaen eteenpäin gnollien luo eteissalin vasemmalle puolelle. Kardswannin kirves heilahti, leikaten läpi niin kivisen pylvään kuin sen takana piilotelleen gnollinkin.
Myös Fenthor liittyi taisteluun, nousten varovaisesti Bouzakin massiivisten saappaiden jättämää turvallista reittiä ylös eteissaliin.
Bouzak löysi itsensä yksin salin oikealta puolelta, kolmen gnollin ympäröimänä. Vaikka hänen haarniskansa oli jykevä, hän silti tunsi kun kirveet iskeytyivät hänen selkäänsä ja kylkeensä, gnollien väistäessä hänen vaarallisen mutta hitaan sapelinsa, astuen pylväiden taakse sen humistessa kohti. Yksi kuitenkin astui pylväiden takaa kiertääkseen hänen selustaansa ja ehti katua sitä vain hetken Bouzakin leikatessa sen kahtia.
Samaan aikaan, Amra loikkasi seinältä pylväälle ja siitä heittäytyi ketterästi takaperin sen toiselle puolelle, tuoden viimeisen vasemmalla puolella olleen gnollin yllättyneen naaman tähtäimeensä. Nuoli upposi suoraan sen päälakeen.
Puolhaltia jatkoi liikettään kiertämällä pylvään uudelleen ja loikaten siitä lattialle, liukuen eteenpäin korkeassa polviasennossa ja päätti sen ampumalla toista Bouzakia härnänneistä vihollisista suoraan sydämeen. Burburtep ryntäsi hänen ohitseen, loikaten kohti viimeistä gnollia ja potkaisten tätä keskelle rintaa ja ponnahtaen sitten taaksepäin väistääkseen Fenthorin kylmää hohkavan ruoskan, joka napsahti ilmassa puoliörkin ja gnollin välissä, sirotellen hetkessä sulavia jäähileitä mennessään.
Haavoittuneen gnollin yskiessä ja pidellessä rintaansa, Bouzak iski sen maahan valtavalla sapelillaan, leikaten läpi niin lihan, nahkapanssarin kuin heidän välissään seisseen pylväänkin.
Viimeisen vihollisen kaaduttua huoneessa hallitsi hetken hiljaisuus, jonka rikkoi vain seikkailijoiden raskas hengitys.
Sitten pylväs kaatui.
Erastuksen 25.-29. päivä, 4710 AR.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped