Minulla on (muiden ohella) kaksi ongelmaa, jotka liittyvät toisiinsa.
Ensimmäinen on se, että minusta tuntuu, etteivät yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset -- muista puhumattakaan -- kiinnitä huomiota tarpeeksi tärkeisiin asioihin. Sukupuolten tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen (ja maahanmuuttajien) oikeudet ja muutakin kuin autoilua suosiva kaupunkipolitiikka ovat toki tärkeitä, mutteivät sentään niin tärkeitä kuin tasainen tulonjako (sukupuoleen katsomatta, esimerkiksi kansalaispalkkaa käyttäen), liberalismi kantavana yhteiskunnallisena periaatteena ja sen pohjalla oikeusvaltion periaatteiden toteutuminen (siis se, että valtion vastaus omiin toimiin on etukäteen arvattavissa), sekä ihmisoikeudet riippumatta siitä, kuuluuko vähemmistöön vai ei. Miten voisin vaatia, että ihmiset kuluttavat näihin jälkemmäisiin aikansa, kun edellämainitutkin ovat kumminkin hyviä tarkoituksia?
Toinen ongelma on taas se, että olen alkanut kiinnittää omasta ajastani liiankin ison osan vakavien asioiden miettimiseen. Se on hyvä yhteiskunnallisessa ja yhteisöllisessäkin mielessä, mutta oma henki näivettyy, jos vähän liikenevän aikansa laittaa semmoiseen, mikä on vakavaa. Yhä vähemmän ehdin tai haluan miettiä tarinankerrontaa, hassuja ohjelmointiprojekteja hyödyllisten sijaan, tyylistä kertovia asioita, ja ylipäänsä iloa ja hauskuutta ja kaikkea erikoista, kuten puihin kiipeilyä, köysiratojen virittämistä, kattoja ja siltoja ja tuulta ja purjehtimista.
Tuntuu vähän siltä, kuin joka tapauksessa tekisin jotain vähän huonoa. Kai minulla vain on liian kiire. :(
Elakim: On turha sanoa, että hoitakaa tämä asia ensin, tämä on tärkeämpää. Kun ei ihmisten aktivoituminen toimi niin.