Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(Jos mietit, mitä ne ovat, katso 2. sivulla olevasta 3. artiklasta eteenpäin: http://www.ihmisoikeudet.net/uploads/materiaali/YK_Ihmisoikeuksien%20julistus.pdf)
Olen viime aikoina muutamassakin paikassa törmännyt kirjoituksiin, joissa problematisoidaan ihmisoikeuksien käsitettä. Toinen oli feature tutkijasta, joka oli analysoinut kansainvälistä diplomaattista diskurssia ja todennut puheen ihmisoikeuksista tyhjäksi sanahelinäksi, vähän samanlaiseksi yleiskäyttöiseksi ampuma-aseeksi kuin moraalikeskusteluissa puheen "luonnollisuudesta". Toinen oli juttu Ylioppilaslehdessä tai jossain, jossa puhuttiin siitä, kuinka nykyään vedotaan ihmisoikeuksiin mitä naurettavimmissa asioissa. Jutussa todettiin, ettei ihmisoikeuksia tarkoitettu tällaisiksi joka Erkin manguttaviksi arkiarvoiksi.
En ole tästä samaa mieltä ja selitän tarkemmin tuossa tuokiossa. Mutta mitä jos hyväksymmekin sen, että ihmisoikeuksista puhuminen on turhaa ja vahingollistakin? Millä ne korvataan? Millä korvataan esimerkiksi oikeus elää vainoamatta? Oikeus päättää omasta ruumiistaan? Oikeus yksityisyyteen? Ovatko nämä oikeudet niin vähäpätöisiä, ettei niitä tarvitse korvata millään? Onko tarkoitus, että esimerkiksi lainsäädännön perustana ja perustuslakien sisältönä onkin vain jonkinlainen "meistä tuntuu tässä tilanteessa, että olisi hyvä juttu, että..."
Ihmisoikeudet ovat nimittäin länsimaisen yhteiskunnan fundamentti. Ne ovat yhteiskuntaa ohjaavan normijärjestelmän, lakien ja yhteisömielipiteiden, lähtökohta. Jokaisella järjestelmällä on nimittäin jokin pohja, jota ei perustella. Ihmisoikeuksien tavoite on ilmaista tämä pohja tiiviisti ja elegantisti. Fundamenttia ei voi perustella, sillä jos se perustellaan, näistä perusteluista tulee uusi fundamentti. Ihmisoikeudet ovat siis julistus siitä, mihin yhteiskuntajärjestelmällämme oikein pyritään.
On väärin luulla, että ihmisoikeudet ovat (a) jotenkin erityisen hienoja tai (b) harvoin rikottuja. Ihmisoikeudet ovat vahva ja laaja normisto. Vahvat normit tarkoittavat sellaisia normeja, joiden noudattaminen ei ole erityisen ansiokasta, mutta joiden rikkominen on vakava juttu. Tällaisia normeja ovat esimerkiksi velvollisuus auttaa hädässä olevaa (esimerkiksi verta vuotavaa ja liikkumakyvytöntä) lähimmäistä, tai vähemmän moraalisessa mielessä, kielto paskoa keskelle pöytää. (Vastakohtana ovat korkeat normit, joiden noudattaminen on erityisen ansiokasta, ns. supererogatiivista toimintaa, mutta joiden noudattamatta jättäminen ei ole erityisen merkillepantavaa.) Laajuus tarkoittaa sitä, että ihmisoikeuksien noudattaminen ei ole oikeastaan mikään kovin iisi juttu, vaan vaatii huolellista asioiden järjestämistä ja jatkuvaa työtä. Jos katsot oman maasi perustuslakia (Suomessa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731) tai esimerkiksi EU:n ihmisoikeusasiakirjaa, huomaat, että sinulla on todella monenlaisia oikeuksia, joista osan toteutuminen saattaa olla vähän niin ja näin. Eikä se ole pikku juttu! Kaiken kaikkiaan, ihmisoikeudet yrittävät kertoa, mitä kansalaiset tarvitsevat edellytyksiksi hyvään elämään.
On totta, että ihmisoikeudet ovat useissa tilanteissa ristiriidassa keskenään. Itse asiassa näin näyttää olevan jotakuinkin jokaisessa normijärjestelmässä, jossa on useampi kuin yksi fundamenttinormi -- ja jopa joissain sellaisissa, joissa on vain yksi. On selvää, että ihmisoikeusrikkomukset ovat vakavuusasteeltaan erilaisia. Kaikki normijärjestelmät (ainakin sellaiset, joita minä olen nähnyt) edellyttävät tulkintaa ja harkintaa, jotteivät ne johtaisi älyttömiin lopputuloksiin erikoisissa tai monimutkaisissa tilanteissa. Asiaa ei tietenkään vähäisimmässäkään määrin auta, jos luovumme näistä kirjoitetuista säännöistä ja sen sijaan käsittelemme moraalinormeja -- tai mikä pahempaa, moraalia itseään -- epämääräisenä mönttinä, jossa sääntö olla ärsyttämättä tupakoitsijoita on lähtökohtaisesti yhtä perustavanlaatuinen kuin kehoitus pyrkiä yhteisymmärrykseen ja rauhalliseen yhteiseloon.
Jos siis jokin murentaa ihmisoikeuksia, se ei ole liiallinen puhe niistä, vaan se, jos yhteisöt tai valtiot ovat tietoisesti piittaamatta ihmisoikeusrikkomuksista. Suomen valtiokin kunnostautuu tässä asiassa asevelvollisuuskysymyksen yhteydessä.
kategoria: politiikka kategoria: filosofia