Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tämä on tosi luonnoksenomainen sivu.
Aikuiseksi tullaan yleensä sillä, että alkaa osata niin paljon asioita, että katsoo voivansa ryhtyä elämään ilman pysyvää tukea. Joiltakuilta se edellyttää vain oivallusta, että niin tosiaan on; joillekuille se merkitsee paljon opettelemista, ja joillekuille monien asioiden pois opettelemista.
Useat ihmiset tulevat vähemmän haavoittuvaisiksi aikuistuessaan. Se ei ehkä ole kovin tarkoituksenmukaista, sillä aikuisten romahtaminen on sitä perinpohjaisempaa: kun pitäisi pärjätä omin päin, on aina vaikeampaa, kun ei pärjää. Ja monen, monen aikuisen läpi näkee hyvin helposti sen lapsen, jonka ihanteet ja arvotukset ovat selvinneet läpi aikuistumisen. Niitä vain pidetään enemmän piilossa ja niille keksitään uudet perustelut, osaksi emansipaation takia ja osaksi siksi, että on pelottavaa kertoa toiselle rehellisesti, mikä on oman elämän mitta ja päämäärä.
Pahinta aikuistumista on se, kun vain yksinkertaisesti heittää pois "lapselliset" asiat. Tällöin päätyy ajattelemaan asioita vähemmän älykkäästi ja vähemmässä määrin kuin lapsena.
Lapsissa näkyvät aikuisten ajattelutavat ilman teeskentelyä - varsinkin, kun on kyse käytännön eikä periaatteen asioista, lapset ymmärtävät helposti aikuisen ajatuksen, vaikkeivät ymmärtäisikään yhteisön vaikutusta siihen. (Tarkoittaa, että lapset eivät tunne niin paljon tarvetta esim. piilottaa motiivejaan.) Lapsilla on mielestäni kyky korkeaan reflektiivisyyteen myös ilman yhteisön sääntelyä, vaikka itsetietoisuus herääkin hitaasti.
Mutkattomuutta on kahdenlaista: lähtökohtaista ja takaisinopittua. Lapset ovat täynnä lähtökohtaista mutkattomuutta ja sen vuoksi usein oikeassa, älykkäitä ja heillä on relevanssin metataito. Takaisinopittu mutkattomuus sisältää usein tietoisen kieltäytymisen turhista suojamekanismeista ja muodoista, ja sillä on yhteiskuntaa muuttavia vaikutuksia.
Lapset elävät maailmassa, jossa on rajoituksia, mutta nämä rajoitukset eivät ole "luonnollisia", tahattomia maailman todellisia rajoituksia, vaan usein keinotekoisia - eräänlaisia kohtuullisuusrajoituksia: ehtoja sille, että lasta siedetään. On johdonmukaista, että lapsi kehittää mahdollisimman korkealle kyvyn pärjätä juuri siinä maailmassa, jossa hän elää, vanhempien määräämässä sosiaalisessa maailmassa; ja siksi on tärkeää, ettei hän tarvitse muita häiritseviä keinoja tähän.