Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Saan uudestaan ja uudestaan vakuuttaa ihmisille, ettei kukaan tunne itseään miksikään ilman kunnioitusta. Nykyään kuuluu pärjätä omillaan, ja elintarpeiden jälkeen (joita lienee mahdoton kieltää) kunnioituksen tarve sotii eniten tätä ideaalia vastaan. Ehkä sana on vain väärin valittu: minun pitäisi löytää kunnioitukselle merkitys, joka tekee mahdottomaksi ihmisille väittää, että he ovat siitä riippumattomia. Sillä riippumattomuus on harha, josta ihmiset maksavat yksinäisyydellä, näivettymisellä ja luovuuden hitaalla tyrehtymisellä.
Kunnioituksen suhteen neutraalia suhtautumistapaa ei ole. Jos katsoo toista oikeutettuna omaan rauhaansa ja ymmärtää hänelle samat oikeudet kuin itselleen, kunnioittaa jo häntä yksilönä ja vertaisenaan. Jos ei tätä kunniaa toiselle suo, suhtautuu häneen alentuvasti. Kiveen voi ehkä suhtautua neutraalisti, kunnioittamatta tai halveksimatta, mutta ihmiselle ei tee kunniaa, jos häneen suhtaudutaan kuin kiveen.
Yksilöt ostavat vertaiskunniansa, oikeutensa olla olemassa, olemalla vahingoittamatta muita ja olemalla loukkaamatta heidän ideaalejaan. Joka kerta, kun joku tekee sinusta väärin, kyseenalaistat hänen kunniansa vertaisenasi, kykenevänä päättämään, mitä tekee. Ihmisten on ehkä koettava häpeää tullakseen yhteiskunnan osiksi, mutta on helppo ymmärtää, että jos ihmisen kunnia vertaisena kyseenalaistetaan kovin usein, hän janoaa muuta kunniaa: silloin hänestä tulee hylkiö. Ja kun asiat ovat vaikeita, eikä ole selvää, kuka on tehnyt oikein ja kuka väärin, on itsekunnioituksen kannalta olennaisinta selvittää asia perin pohjin. Jos huutaa ihmisen kumoon (joukolla), vie häneltä kunnian viemättä hänen tahtoaan ja näyttämättä hänelle tietä.
Muuta kunnioitusta on vaikka minkälaista. Siellä, missä vertaisuutta ei arvosteta, nousee kunnia voimasta ja vallasta. Taito tuo kunnioituksen, niin vapaana kuin alistettuna. Vapaa taidonosoitus on lahja ympäristölle. Ja joka alistaa toisen, omistaa mieluummin kultaisen aarteen kuin tyhjän kuoren. Tarpeeksi suuri taito mittelee vallan kanssa kunnioituksesta alistettunakin, sillä harva tahtoo rikkoa aarteensa, vaikkei se olisi täysin hallinnassa.
Niin vertaisissa kuin hierarkkisissa asetelmissa on luotettavuus kunniassa. Harva meistä jää paitsi ystäviensä luottamusta, ja tämä tosiaan onkin se kunnia, jonka varaan voi viimeistään jättäytyä, kun oma arvo muuten pettää alta. Luottamusta on monenlaista: on luottamusta hyvään tahtoon, läheisyyteen, tuomitsemattomuuteen tai vaikkapa vain siihen, että selvästi tahtoo viettää aikaa yhdessä. Jos tällaisen lahjan antaa ja toinen siitä pitää, saa kunnioitusta luottamuksen muodossa.
Mutta tuntemattomien seurassa kunnioitus punnitaan aivan toisin. Kun ihmisistä yhden arvoa arvioidaan (palaute), vaakakupissa painavat oikeamielisyys ja työ, viisauskin. Oikeamielisyys on tietysti milloin mitäkin sen mukaan, mitä arvioija itse sattuu uskomaan... minä elän monella sellaisella tavalla, jotka näyttävät muista vain hillittömyydeltä, arviointikyvyn puutteelta. Jos on tottunut ajatukseen, että (parisuhteessa) pettäminen on paha asia, voi olla vaikea ymmärtää, että joku voi pettää mielihyvällä ja silti olla huolissaan tuskasta, jonka paljastuminen ehkä aiheuttaa, ja jos uskoo, että siisteyteen kuuluu, ettei patjoja levitellä ympäriinsä, voi hämmentyä siitä, että joku sallii tämän eikä silti hyväksy kirjojen pitämistä lattialla hetkeäkään. Mutta missä kaksi oikeamielisyyttä eroaa toisistaan, voi erilaiset uskomukset palauttaa perusteisiinsa, kunnes löytyy yhteinen sävel. Minä olen saanut paljon perustella ihmisille uskomuksiani, ja tiedän, etteivät avomieliset ihmiset torju ajatuksia vaan tulkitsevat vain väärin niiden ilmentymiä. Siksi oikeamielisyydestä saatavan kunnioituksen tukipilari on se, että tietää kertoa, miksi tietyllä tavoin ajattelee, aina kun ajatukset eivät satu jonkun kanssa yhtymään.
Työn arvo tunnustetaan kaikkialla, varsinkin Suomessa. Minä puhun paljon ja minua ehkä pidetään tuulenpieksäjänä, mutta kun kannan laatikkoa tai hoidan kolme lasta päivittäin, ei kukaan tule sanomaan, etten minä sitä tehnyt. Yksi leipoo hyvää pullaa, toinen neuvoo piirtämisessä: jokaisella omansa, useimmilla useampia. Se, mitä ymmärretään työksi, vaihtelee hurjasti. Yksi tärkeä lähtökohta oppia kunnioittamaan ihmisiä enemmän on nähdä ja ymmärtää, mitä kaikkea työtä ihmiset todella tekevät. Kuinka moni on nähnyt vaivaa, jotta sinä voit syödä aamupalasi ja lähteä aamulla liikkeelle? Olisiko vessan seinäkirjoitus naurattanut sinua, jos sitä ei olisi kukaan sinne kirjoittanut? Huolestus on huolehtimista etäältä ja huolehtiminen on töistä ensimmäinen, jokaisen lapsen elämän perusta. (Tosin hyödytöntä työtä on, mutta siihen en tässä kummemmin puutu.) Ilo ja innostus, rohkaisevat sanat, kaikki yhtä suurta, hyvää työtä ihmisten auttamiseen paremmiksi, kokonaisemmiksi ja enemmän itsekseen.
Vierastus puhetta kohtaan johtuu ehkä siitä, että sanoilla voi hämätä, korvata todellisen arvonsa. Kuka ei epäilisi lipeväkielistä poliitikkoa, kuka ei syyttäisi uransa alkutaipaleella olevaa urheilijaa kerskailusta? Silti sanoilla hämääminenkin on kovaa työtä -- hyödytöntä ehkä, mutta ei sitä kuka tahansa pysty tekemään. Eikä kaikki sanoja kohtaan tunnettu epäluulo ole oikeutettua. Minä puhun paljon, mutta puhun tosissani. Luuletteko, etten tee työtä, kun kirjoitan nämä sanat teille? Jos se on hyödytöntä työtä, olkoon niin, mutta eipä sitä kuka tahansa olisi pystynyt tekemään. Ilman sanoja ei voi syntyä ymmärrystä, eikä sanoissa ole mieltä ilman ymmärrystä. Puhe on harjoitusta ajatteluun, tarkka puhe varsinkin, ja ajattelu tie viisauteen. Todellinen viisas kyllä näkee, milloin ystävällisyys vaatii mieluummin vaikenemista, ja osaa niin myös tehdä. Niinpä ei kykyä vaieta oikealla hetkellä uhkaa puhe, vaan sen puute.
Lopulta kunnioitusta kirvoittaa viisaus: kyky nähdä asioiden pintaa syvemmälle. Harva ei viisautta rakasta sen kokiessaan; mieltä saattavat hämmentää lähinnä muut arvostettavat asiat, joita olen jo luetellut. Viisaus ei ole muilta hyveiltä pois, eikä todellinen viisas kaihda työtä, valtaa tai taitoa. Mutta muuten sanon asiasta vain vähän, sillä viisauden suhteen me kaikki olemme oppilaita, eikä kaikkien viisaudesta ole iloa toisille...
Ai niin, sitten on yksi mielenkiintoinen kunnioitusta tuottava asia: raaka elämänvoima. On vaikea olla ihailematta hurjaa energisyyttä, ja osa riemun kunnioituksesta juontaa juurensa samasta. Edelleen melkein kaikkialla ovat kunniassa seksuaalinen halukkuus ja suuret lapsikatraat, jotka muuntuvat suvuiksi: yksinkertainen, vihreä voima. Minä kunnioitan tätä ehkä vielä vähän enemmänkin kuin ihmiset yleensä enkä voi tosissani arvostaa elämälle vieraita periaatteita...
Kunnioituksen yksi vastakohta on halveksunta.