Hiiviskelijät

Kampanjan viides pelikerta, johon osallistuivat kolme pelaajista. Hahmot ovat:

  • Grigori, taistelija (Mattias)
  • Franciscus, Desnan temppeliritari (Samuli)
  • Harriet, spesialisti (Helmi)
  • Asrael, haltia (Samuli)
  • Chlwch, taistelija (Mattias)

Tarina

Arvottuaan tovin seikkailijat päättävät lähteä tutkimaan Lorrimorin muistiinpanoissa mainittua Ravengron hautausmaan valekryptaa, jossa pitäisi olla "varusteita suojautumiseen eläviä kuolleita vastaan".

Matkalla hautausmaalle he kohtaavat lapsia, jotka kertovat jonkun töhrineen Harrowstonen vankilapalon muistomerkin. Muistomerkkiä koristaa verellä maalattu V-kirjain. Lähin asumus kuuluu Gibsille, riitapukarille, jonka nenän Grigori löi poskelle Lorrimorin hautajaisissa. Gibsin ovelle koputetaan, ja Grigori on niin yllättynyt nähdessään saman miekkosen toistamiseen, että tinttaa tätä suoraan kyselemättä uudestaan naamaan. Gibs ei tästä luonnollisestikaan ole järin iloinen, eikä hänestä tunnu muutenkaan oikein irtoavan oikein mitään hyödyllistä tietoa.

Lähimetsiköstä löytyy kirveellä surmatun koiran ruumis. Koiran omistajaksi selviää yksi kylän lapsista. Valekrypta käydään vielä katsastamassa ennen päivän päättymistä, jonka jälkeen seikkailijat päättävät, että murtohommiin kannattanee ryhtyä vasta yön pimeyden turvin.

Keskiyön lähestyessä seikkailijat hiipivät usvaiselle, hautasmaalle. Kryptaan vaikuttaa jo murtaudutun; joku on käyttänyt happoa lukan sulattamiseen. Kryptasta johtaa portaat pieneen huoneeseen, jonne päästyään seikkailijat saavat kimppuun kolme jättikokoista torakkaa! Seuraa hurja taistelu, joka osoittautuu Grigorille ja apuun rientäneelle Franciscukselle kohtalokkaaksi. Harriet saa kuitenkin surmattua viimeisen torakoista miekaniskulla.

Kryptasta löytyvät esineet tarttuvat matkaan. Myöhemmin kylänväelle tehtaillaan valhe, jonka mukaan Harriet ei ollenkaan voinut aavistaa, että miekkoset joiden kanssa hän oli siihen asti matkannut olisivatkin katalia hautarosvoja. Kylällä juorutaan ahkerasti joitain päiviä, Harrietin viettäessä hiljaiseloa, tutkiessa Lorrimorin kirjastoa ja etsiessä uusia (rikos)kumppaneita. Tänä aikana töhrijä iskee uudelleen. Tällä kertaa erään kyläläisen talon seinään ilmestyy verellä kirjoitettu E-kirjain.

Harriet saa selville, että erään Harrowstonen vankilassa pidetyn sarjamurhaajan modus operandi oli ennen murhaa kirjoittaa tulevan uhrinsa nimi verellä kirjain kerrallaan jonnekin, jossa uhri sen näkisi.

Uudet seikkailijatoverit värvätään joitain päiviä myöhemmin. He ovat taistelija Chlwch ja hänen uskollinen sotakoiransa Beli-Mawr, sekä haltia Asrael. Miekkoset pääsevät heti tositoimiin Harrietin järjestäessä kylänväen partioimaan kylänraittia, jotta yöllinen töhrijä saataisiin kiinni. Joitain iltoja myöhemmin, Asraelin viihdyttäessä kylänväkeä luutullaan tavernassa, partiossa oleva Chlwch ja apulaisvouti Ivar löytävät kolmannen töhryn: ison S-kirjaimen. Ivar äkkää pakenevan miehen, jonka perään pinkaistaan. Miehen kadottua näkyvistä Chlwchin koira saa vainun ja säntää pimeyteen. Kuuluu taistelun ääniä ja haukkumista, joka kuitenkin katkeaa äkisti. Kun Chlwch ja Ivar ehtivät paikalle, töhrijää ei näy missään ja Beli-Mawr makaa kuolleena maassa.

Kuinkas ollakaan, metsikköä lähin talo on Gibsin. Gibs ei vastaa oven koputtamiseen, joten Chwlch päättää jäädä väijyyn. Ivar lähtee hakemaan kylänväkeä apuun. Tavernasta löytyykin sekalainen seurakunta juoppoja, jotka töhryt nähtyään saavat päähänsä, että Gibs pitää hetimiten hirttää, jottei seuraavaksi ryhtyisi ihmisiä tappamaan koirien sijaan. Lynkkausjoukko suuntaa samantien soihtuja ja talikoita kantaen Gibsin mökille.

Gibsiä ei löydy mistään, joskin hänen mökkinsä on palaa maan tasalle humalaisten toikkaroidessa soihtujensa kanssa. Asrael löytää läheiseltä joentörmältä jalanjälkiä, ihan kuin joku olisi sieltä väijynyt Gibsin taloa. Jälkien seuraaminen yön pimeydessä osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi.

Purku

Joskus noppa on julma. Grigorin ja Franciskuksen epäonninen kuolema jättiläistorakoiden hyökkäykseen pisti hieman jarrua tutkimustöihin pelaajien joutuessa rustaamaan uusia hahmoja.

Yksi pelaajista kommentoi, että "harmittaa hieman tavallista enemmän" kun hahmo kuoli. Ei sinänsä järin yllättävää, että mitä enemmän jatkumoa pelikerroissa on, sitä kiinteämmin tapahtumat assosioituvat juurikin siihen yhteen hahmoon. "Tarina, joka tulee tapahtumaan" ei kuitenkaan kuulu tähän genreen, eikä siten myöskään ole sijaa käsitteillä kuten tarinakaari ja tarinakliimaksi. Tarina on pikemminkin se, josta kerrotaan myöhemmin jos selvittiin elossa kertomaan sitä.

Harrietin kömpelöt yritykset lähennellä Lorrimorin tytärtä Kendraa, sekä ex tempore lynkkausjoukko olivat pelikerralla parasta. Propsit myös Samulille, jonka eksentrinen (vai mundaani haltiaksi?) haltia teki heti ensikohtaamisesta lähtemättömän vaikutuksen.

Viime pelikerralla esiin tulleeseen kokemuspistedilemaan kehitin seuraavanlaisen ratkaisun: Päätän ennalta tietyt avainkohdat, joiden suorittamisesta tai ratkaisemisesta palkitsen kokemuspisteillä. Nämä kokemuspisteet ovat määrältään noin puolet tarjolla olevista kokemuspisteistä. Tällä pelikerralla tällaisia löydettyjä avaimia olivat valekryptan tutkiminen, töhryjen löytäminen, Gibsin tutkiminen, Lorrimorin muistiinpanojen tutkiminen ja naapurustovahdin perustaminen. Näistä 250 kokemuspistettä/pelaaja. -Navdi

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped