Dem Bones

Kampanjan ensimmäinen pelikerta, johon osallistui kolme pelaajista. Pelikerran alussa hahmonluonti. Hahmot ovat:

  • Grigori, taistelija (Mattias)
  • Franciscus, Desnan temppeliritari (Samuli)
  • Harriet, spesialisti (Helmi)

Tarina

On synkkä ja myrskyinen ilta. Seikkailijat ovat matkalla Petros Lorrimorin hautajaisiin vaunuilla. Vaunuista hajoaa pyörä. Kuski vakuuttaa, että matka ei enää ole pitkä, ja jos ripeästi kävelee, ehtii perille vielä ennen yötä. Polku kuitenkin haarautuu, ja pimeydessä talsivat hahmot joutuvat väärälle polulle, joka ei johda Ravengrohon vaan pienellä mäellä sijaitsevalle yksinäiselle talolle keskellä nummea. Talon ikkunoista kajastaa valoa. Myrsky yltyy rankkasateeksi.

Talossa asuu Ukko Lennor. Hän suhtautuu epäluuloisesti vieraisiinsa, mutta päästää nämä kuitenkin sisään. Hän suostu tarjoamaan kuivan paikan jossa nukkua ja pientä iltapalaa. Pian Lennor nukahtaa kiikkutuoliinsa takan edessä.

Pimeyden laskeuduttua ovelta kuuluu kolahdus. Ovelta kuuluu käheä kuiskaus: “Lennor... Päästä meidät sisään.” Lennor vaikuttaa yhtäkkiä hyvin pelokkaalta. Kuuluu lisää kolahtelua ja koputusta, joka yltyy hakkaamiseksi. Lennor kuiskaa: “Älkää antakoo niiden viedä minua! Saatte kaiken mitä minulla on, kunhan ette vain anna niiden viedä minua!”

Ovi sälöytyy ja luinen käsi kurkottaa sisälle haparoimaan ovenripaa. Seikkailijat pakenevat kellariin, jättäen Lennorin oman onnensa nojaan. Kellarin lattiassa on vastikään kaivettu reikä, joka johtaa vanhaan kryptaan. Keltahome on tappaa Grigorin ja Franciscuksen.

Kryptassa on käytävä, patsas ja huone, jossa on kolme ovea. Huonetta tai ovia ei kuitenkaan jäädä tutkimaan, sillä vaeltavat luurangot ovat jo kannoilla. Käytävän toisessa päässä on katossa luukku, jonka kautta seikkailijat pääsevät pieneen kappeliin. Luukku teljetään ja loppuyö kuluu viinaa naukkaillen, korttia pelaillen ja levottomasti torkahdellen.

Aamun kajastaessa vaeltavat luurangot ovat tiessään. Haudanryöstäjä Lennor on saanut rangaistuksensa; vainajat ovat repineet hänen kielensä irti ja kaivaneet silmät hänen päästään. Mies on kuollut kuin kivi.

Lennorin hautaamisen jälkeen matka jatkuu kohti Ravengrota. Franciscusilla on koko matkan ajan pahaenteinen tunne, että häntä seurataan...

Purku

Pelaajia oli kuten sanottua paikalla kolme neljästä. Näistä yhdelle OSR-tyylinen pelaaminen oli entuudestaan tuntematonta, vaikka hänkin oli aikoinaan punaboksilla aloittanut ja peräti Immortal Settiin asti hahmoja pelannut. Hahmonluontiin tuhrautui kaikenlaisen selittelyn ja vatvomisen takia puolisen tuntia, ja tästä suurin osa varustelistan setvimiseen. Hahmot ovat aika by the book OSR-tuotoksia, mutta hieman backstoryäkin näille kehitettiin, jotta saataisiin syy miksi juuri nämä hahmot ovat matkalla Petros Lorrimorin hautajaisiin. Yksi oli Lorrimorin äpäräpoika, toinen mahdollisesti myös ja kolmas (spesialisti) oli saanut kutsun käsiinsä vilunkikonstein.

Spesialistihahmoon liittyen pieni anekdootti: Kampanjassa on house rule, että kaikki mitä tulee ulos pelaajan suusta, mikä ei liity puhtaasti pelimekaniikkaan tai kokonaan peliin liittymättömiin asioihin tulee myös ulos hahmon suusta. Seurasi tämmöinen keskustelu:

Spesialisti: "Sormuksen arvo on kymmenen kultaa."
Temppeliritari: "Mistä sinä sen tiedät niin tarkkaan?"
Spesialisti: "Tietenkin tiedän, olenhan varas."
Temppeliritari: "Mikä? Varas?"
Spesialisti: "Paras. Sanoin, että olen paras. Kuulet ihan omiasi."

Itse pelikerran sisältönä oli pienimuotoinen johdanto sekä pelitapaan, että pehmeä lasku kohti sitä varsinaista tarinakontenttia, eli Paizon Carrion Crownia. Kirjoitin siis lyhyen set piecen, jossa taustajuonena oli haudankaivaja, joka oli varastanut vainajien omaisuutta (koruja, kultahampaita ja sen sellaista). Vainajat päättivät nousta haudoistaan juuri sinä yönä kun pelaajahahmot olivat paikalla.

Koska oletin (aivan oikein), että pelattavaa tässä kuviossa ei olisi läheskään tarpeeksi, haudankaivaja oli aiemmin löytänyt mökkinsä alta vanhan kryptan, jonne pelaajahahmot saattaisivat paeta luurankoja. Krypta oli vanhempaa perua kuin hautausmaa sen päällä, ja kokonaan unohtunut aina siihen hetkeen asti kun haudankaivaja sen kaivoi esiin. Tänne kryptaan sitten sijoitin perinteisiä old school -elementtejä, kuten tappavaa keltahometta (save or die), rottia, hämähäkinseittiä ja pari muuta temppua (joita en vielä tässä voi paljastaa, sillä hahmot todennäköisesti palaavat kryptaan vielä). Tämän lyhyen luolastokoluamisen pointti oli näyttää mielummin kuin kertoa miten olennaista luolastossa on edetä varovaisesti, esittää kysymyksiä ympäristöstään, laatia karttaa ja säästää resursseja, kuten lamppuöljyä tai soihtuja. Hieman yllättävästi tappava keltahome ei tappanut ketään, mutta lähellä se oli.

Varsin viisaasti hahmot päättivät paeta ja piileskellä kalmoilta, mutta täysin ilman palkkiota he eivät silti jääneet, vaan haudankaivajan takkaansa kätkemä rahalipas tarttui matkaan. Pelaajat pitivät pelistä, kehuivat sen tunnelmaa ja olisivat mielellään jatkaneet pidempäänkin, mutta itselläni alkoi jo väsymys painaa, joten sovimme seuraavan pelikerran viikon päähän ja painuimme kukin omille tahoillemme nukkumaan.

Kiitoksia pelaajille. Varsin onnistunut ensimmäinen pelikerta; pieni kauhutarina, jossa paha sai palkkansa. Ensi kerralla toivottavasti Jatulikin mukana. -Navdi

Olipa mainiota kamaa. Haluaisin jo palata sinne kryptaan, tällä kertaa valmistautuneena. Ellei tarina vaadi jo seuraavaksi Lorrimor-jatkumoon tutustumista. -Samuli

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped