Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Minä olen mielestäni saanut vapaan kasvatuksen, mutta en oikein tiedä, mitä se tarkoittaa. Ei näytä tietävän kukaan muukaan.
Se ei voi tarkoittaa sitä, että lapsen annetaan tehdä mitä tahansa. Sellainen ei yksinkertaisesti onnistu. Ei kukaan pysty sallimaan lapsen hakata itseään tai toisia lapsia päähän halolla, esimerkiksi. Jos yrittää antaa lapsen tehdä niin paljon kuin mahdollista, raja tulee pakosti jossain vastaan.
Se ei voi tarkoittaa sitä, että lasta pelätään eikä häntä uskalleta kieltää. Sellainen kasvatus ei ole vapaata: se rajoittaa vanhemman vapautta. Jos vanhempi ei usko omiin oikeuksiinsa, miten hän voi edes kasvattaa?
Se ei voi tarkoittaa, ettei lapselle kerrota mitään omista mielipiteistä. Vanhemman mielipiteet tulevat lapselle ilmi tavalla tai toisella, eikä sitä voi estää: objektiivisuus ei ole arvollinen päämäärä, ja kasvatus osoittaa sen mahdottomuuden erityisen hyvin.
Sen vähän hämärän, mitä muistan oman kasvatukseni vapaudesta, voisi kuvata näin: kielloissa oli taustalla aina jokin pointti, minun sanallani oli painoa, ja vanhemmat tekivät niin kuin heitä huvitti.
Vapaata kasvatusta parjataan paljon nykyään. Miksi? Tai oikeastaan: mistä sitä parjataan? Kehtaako joku tosissaan väittää, että vapaasti kasvatetut ovat onnettomampia ihmisiä kuin muut? Tai että heissä on rikollisia enemmän? Tai edes, että heistä on haittaa toisille enemmän?
Onko vapaasti kasvatetuista haittaa toisilleen, vai vain "orjuudessa kasvatetuille"? Jos kaikki olisivat vapaasti kasvatettuja, olisivatko kaikki onnettomia toistensa käytöksestä?
Ovatko vapaasti kasvatetut ihmiset itsekkäämpiä kuin muut? Kuka on oikeasti nähnyt sen vapaasti kasvatetun ihmisen, joka ei välitä muista?
Mahnaz: Vapaa kasvatus on kieltämättä hyvin hämärä käsite. (Ehkä vapaa vs. autoritäärinen kasvatus-käsitepari on jo nykyään vanhentunut?) Ne negatiiviset piirteet, joita itse olen vapaaseen kasvatukseen yhdistänyt, ovat liittyneet vaaraan siitä, että lapselle annetaan enemmän vapautta ja vastuuta kuin tämä pystyy kantamaan. (Tämä ei luonnollisestikaan ole vapaan kasvatuksen tarkoitus. Mainitsitkin jo muita asioita, joiden ei pitäisi vapaaseen (tai mihinkään) kasvatukseen liittyä.)
atehwa: Käsityksiä vapaasta kasvatuksesta taitaa itse asiassa aika pitkälle määrittää käsitys siitä, mikä on vapaan kasvatuksen vastakohta. Esimerkiksi mainitsit tuossa autoritaarisen kasvatuksen, joka sekin lienee jollekulle liian vahva -- joku saattaisi sanoa, että vapaan kasvatuksen vastakohta on esim. osallistuva kasvatus tai jotain. Joka tapauksessa tästä seuraa, ettei tosiaankaan voi olla varma, mistä toinen puhuu kehuessaan / haukkuessaan vapaata kasvatusta...
Pidetään huolta lapsista: Hoidan lapsia työkseni ja mielestäni lapsi tarvitsee selkeät rajat ja johdonmukaisuutta. Ns. vapaa kasvatus tarkoittaa usein sitä, että lapsi joutuu päättämään liian varhain liian suurista asioista, josta johtuen hän tuntee olonsa usein epävarmaksi ja jopa turvattomaksi. Olen kohdannut myös lapsia ,joille "vapaa kasvatus" on vaikuttanut myös itsetuntoon, empatiakykyyn ja jopa vahongollisesti itsekontrollin puuttumiseen. Liian ankara kasvatus taas luo toisenlaisia ongelmia. Rakkaus ja rajat on todellakin oikea kasvatusmenetelmä, jos haluaa lapsistaan tasapainoisia ja hyvinvoivia. Pienille lapsille turvallisuuden tunne on yksi tärkeimmistä kasvun edellytyksistä. Isoihin päätöksiin ei kuulu se, minkä väriset lapaset laittaa, vaan kokonaisuus. Aikuisen kuuluu päättää asioista, joista lapsi on vielä liian nuori päättämään. Vapaan kasvatuksen perheitä löytyy kyllä, ja usein lapsilla ilmenee erilaisia ongelmia.
atehwa: Tämä kommentti on mielestäni pätevä esimerkki siitä, kuinka asioita voi hämärtää puhumalla liian yleisellä tasolla. Et määrittele, mitä vapaa kasvatus tarkoittaa, mutta kuitenkin olet valmis väittämään, että olet kohdannut lapsia, joilla juuri vapaa kasvatus - mitä se tarkoittaakin - on vahingoittanut esim. empatiakykyä. Rajojen asettamisessa olennaista ei ole rajojen määrä vaan se, että ne asetetaan oikeista asioista. Esimerkiksi on järkeä puhua siitä, pitääkö ympäriinsä juoksentelevia lapsia kieltää niin tekemästä ja missä tilanteessa; ei ole järkeä puhua vain yksityiskohtiin puuttumatta siitä, onko jollekin lapselle syytä asettaa rajoja lisää vai vähemmän. Molemmathan voivat pitää yhtaikaa paikkansa, sillä lapsi voi esimerkiksi yhtaikaa saada luvan syödä liian paljon karkkia jaksaakseen syödä kunnon ruokaa kuin häneltä voidaan kieltää metsässä käynti kavereiden kanssa.
Minulla on selkeä ohje siitä, mikä on oikea kriteeri asettaa rajoja. Kun on ohje siitä, milloin raja tulee asettaa, ei tarvita ohjetta siitä, kuinka "paljon" tai "monta" rajaa tulee olla. Ohje on tämä (sen voi muotoilla monella tavalla): toiminta on haitallista silloin, kun se vahingoittaa ympäristöä tavalla, jota ei pystyttäisi sallimaan kaikille yhtaikaa. Epämääräisemmin mutta kansantajuisemmin asian voisi ilmaista näin: se, mistä on haittaa, kielletään, muuta ei (lasten kasvattamisesta). Tämä oli käsittääkseni vapaa kasvatus -termin sisältö myös silloin, kun se otettiin käyttöön, ja ennen, kuin sitä alettiin käyttää haukkumasanana.
pidetään lapsista huolta: Niin, ymmärrän kyllä että vapaan kasvatuksen voi käsittää monella tavalla, mutta tavallisten ihmisten keskuudessa siitä on todellakin tullut "haukkumasana". Eli vapaalla kasvatuksella tarkoitetaan sallivaa kasvatusta, jossa lapsen annetaan päättää omista asioistaan. Mutta missä määrin, se onkin hyvä kysymys. Miksi ihmeessä sitä kutsutaan vapaaksi kasvatukseksi? Eikö siinä juuri tarkoiteta lapsen vapautta päättää? Miten johdonmukaisesti, sen kukin kasvattaja päättänee itse. Eli vapaata kasvatusta voisi näinollen olla millainen kasvatus tahansa, miten kukin kasvattaja asiat itse kokee? Sama pätee muihin kasvatuksen suuntauksiin ja kunkin kasvattajan henkilökohtaiseen näkemykseen... Mutta todellakin, liian salliva kasvatus ei ole hyväksi lapselle, jos lapsi joutuu päättämään liian suurista asioista liian aikaisin.
atehwa: Anteeksi, mutta luitko mitään siitä, mitä olen tällä sivulla kirjoittanut?
pidetään lapsista huolta: Miten määritellä; -mistä on haittaa, se kielletään, muuta ei? Kuka muu sen määrittelee kuin kasvattaja mistä on haittaa ja mistä ei? Ehkä en ole aivan ymmärtänyt mistä kirjoitat, mutta minusta kirjoitat mielenkiintoisesta asiasta ja hyvin. Eli itse koen asian niin, että kunkin ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoonallisuus, tapa kokea asiat määrittelevät mitä pitää haitallisena. Se mitä mikä on vapaan kasvatuksen merkitys on minullekin hämärän peitossa, mutta ihmettelen vain kielletäänkö sitten yleensä lapselta asioita, joiden ei katsota olevan haitallisia hänelle? Tätä pohdin ja olen pahoillani jos olen ymmärtänyt kirjoituksesi väärin.
pidetään lapsista huolta: Kun kerroin työssäni kohdanneeni lapsia, joille vapaa kasvatus ei ollut osoittautunut hyväksi,näissä nimenomaisissa perheissä lapsi oli perheen pomo, joka sai päättää omista nukkumaanmenoajoista, ruokailuajoista, ulosmenosta jne. Lapselle esitettiin vain toiveita, ei käskyjä. Voinee vain arvata millaisia ongelmia tämä aiheuttaa päivähoidossa. Lapselle oli asetettu liikaa vaihtoehtoja, ja hän oli hyvin ahdistunut. Hänen oli vaikeaa ottaa muita lapsia huomioon. Perhe sanoi kannattavansa vapaata kasvatusta. Heillä ei ollut perheessä ns. aikuisen ja lapsen roolia, vaan kaveruussuhde. Ja se ei toiminut kasvattajan ja lapsen välillä. Lasta voi kunnioittaa ja pitää arvokkaana yksilönä, joka ottaa osaa itseään koskeviin päätöksiin ilman vapaan kasvatuksen termiä. Täsmennykseksi tuohon ensimmäiseen kommenttiini.
pidetään lapsista huolta: Vielä yksi kommentti... tuonne alun kysymykseen: onko kukaan oikeasti nähnyt vapaan kasvatuksen saanutta henkilöä, joka ei välitä muista? _ kyllä, narsistisen persoonallisuushäiriöisen henkilön, joka oli saanut omien vanhempiensa mukaan vapaan kasvatuksen.
atehwa: No hyvä. Eri ihmiset haluavat määritellä "vapaan kasvatuksen" eri tavalla enkä voi välttämättä varata sanaa juuri siihen käyttöön, johon itse haluaisin. En pysty estämään sitä, että lapsiaan niin tai näin kasvattavat vanhemmat noudattavat mielestään vapaata kasvatusta. On myös mahdotonta aina tiedostaa, miten oikeasti kasvattaa lapsiaan, ja se, kuinka hyvin lasten kasvatus toimii, on usein kiinni aika pienistä yksityiskohdista, kuten esimerkiksi siitä, tunteeko lapsi tulleensa kuulluksi jossain tilanteessa, ja siitä, ymmärtääkö hän, miksi jokin toiminta on haitallista. Niinpä esimerkiksi vanhemmat, jotka sanovat noudattavansa vapaata kasvatusta, voivat tarkoittaa sillä ihan mitä tahansa, ja vanhemmat, jotka sanovat, ettei heidän perheessään ole aikuisen ja lapsen roolia, voivat niin ikään tarkoittaa sillä lähes mitä tahansa. Joten, otan vapauden määritellä vapaan kasvatuksen juuri niin kuin minua huvittaa, ja väitän, että tämä esimerkkitapauksesi ei ollut saanut vapaata kasvatusta. Minusta myös arviosi siitä, että lapsen ahdistuneisuus johtuu juuri liioista vaihtoehdoista, vaikuttaa arveluttavalta ja huonosti perustellulta. Ihmisillä (minullakin) on taipumus muodostaa hyvin yksinkertaistettuja teorioita siitä, miten millainenkin kasvatus vaikuttaa lopputulokseen, ja yleensä on tosi vaikeaa edes kuvailla, millaisesta kasvatuksesta oikeasti on kyse. Minä voin siis yrittää tarkentaa sitä, mitä tarkoitan vapaalla kasvatuksella, ja niin sinunkin olisi syytä tarkentaa, milloin sinun mielestäsi kasvatus on vapaata, jos oikeasti haluat puhua kyseisestä termistä.
Mutta sitten varsinaiseen asiaan. Toteat, että eri ihmiset pitävät eri asioita haitallisina ja että kasvattaja määrittää, mikä on haitallista ja mikä ei. Kielletäänkö lapsilta asioita, joita ei pidetä haitallisina? Toki, jotkut vanhemmat kieltävät ihan mitä sattuu, kun sattuvat olemaan pahalla päällä, mutta tämä ei ole pääpointti. Tärkein asia on se, että haitallisuus ei ole puhtaasti mielipidekysymys. Tämä tarkoittaa, että asioiden haitallisuutta voi tarkastella ja perustella, siihen voi ottaa kantaa, siitä voi olla eriäviä mielipiteitä, ja näistä eriävistä mielipiteistä toiset voivat olla paremmin perusteltuja kuin toiset. Kun minä puhun siitä, että haitallisia asioita ei pidä kieltää, tarkoitan, että kielloissa pitää tarkastella, onko asiasta oikeasti haittaa. Jos lapsen ja aikuisen mielipiteet eroavat, pitää selvittää, kumpi on oikeammassa, koska muuten kielto voi olla oikeusmurha. Miten lapset voisivat oppia ymmärtämään, mikä on oikein ja väärin, jos "moraali" on vain läjä perusteettomia sääntöjä? (säännöt ja moraali) Monet aikuiset eivät ole saaneet omilta vanhemmiltaan koskaan tällaista opastusta, ja siksi he asettavat omille lapsilleen mielivaltaisia sääntöjä, jotka nämä kokevat väärinä, kun ovat lapsia, mutta aikuisina heillä ei ole niille vaihtoehtoja.
Kutsun tässä sovinnaisuudeksi sitä, että lapselle annetaan sääntöjä vai siksi, kun niin on aiemminkin tehty - että sääntöjen perusteluksi riittää perinne. Tärkein sovinnaisuuden ongelmista on juuri se, että tällä tavoin ei ikinä selviä, mistä on oikeasti haittaa. Vapaassa kasvatuksessa ei siis kielletä sellaista, mistä ei ole haittaa; koska haitallisuus on monimutkainen asia, vapaa kasvatus on sekä lapsen että vanhemman oppimisprojekti, jonka pohjimmaisena päämääränä on oikeudenmukaisuus ja sen ymmärtäminen, mikä on oikeudenmukaista. Joka kerta, kun aikuinen pakottaa lapsen johonkin ratkaisuun ilman kyseenalaistettavia perusteita, hän opettaa lapselle, että moraalissa ei ole kyse siitä, mistä on oikeasti haittaa, vaan roolituksesta - siitä, että aikuinen saa päättää, ja lapsen pitää noudattaa. Kasvettuaan aikuisiksi nämä lapset yhtä lailla käyttävät niitä etuoikeuksia, jotka ovat oppineet aikuiselle kuuluvan. Ja mitä vähemmän lapselle on esitetty eri valintojen moraalisia perusteluita, sitä vähemmän lapsi osaa niitä setviä aikuiseksi kasvettuaan muiden kanssa. Tämä on autoritaarisen kasvatuksen todellinen haitta: se tuottaa yksilöitä, jotka osaavat ehkä yhden säällisen käyttäytymistavan (riippuu siitä, millaiset tavat heidän vanhemmillaan on sattunut olemaan), mutta joilla ei ole mitään hyviä keinoja konfliktien selvittelyyn. Ja näitä minä olen nähnyt monta, monta, monta.
Vapaasti kasvatettu: Minä olen vuonna -63 syntynyt nainen ja olen ollut siitä onnekas, että olen saanut vapaan kasvatuksen ja olen siitä erittäin onnellinen. Minulle vapaa kasvatus oli/on, että ei tukisteta, piiskata tai muuten henkisesti tai fyysisesti rangaista. Meillä lapsuudessani ja nuoruudessani puhuttiin asioista vanhempien kanssa kun jotain väärää tuli tehtyä. Nurkassa jouduin pari kertaa seisomaan, mutta silloinkin vanhemmat kysyivät minulta, että tiedätkö mitä teit väärin ja asiasta puhuttiin. Minulle opetettiin luonnon tärkeys ja sen arvostus, suojelu sekä myös se, että roskat laitetaan aina roskikseen (mitä nykyään nuoret eivät ole oppineet). Myös se oli itsestäänselvyys, että vanhempia ihmisiä arvostettiin heidän tietämyksestään ja elämänkokemuksiaan. Muuten sain vapaat kädet tehdä ja touhuta ja olla kaikin tavoin oma luova itseni. Sain tehdä poikamaisia asioita tai tyttömäisiä asioita sukupuolestani riippumatta. Mikä siis on vikana vapaan/luovan itseilmaisun kasvatuksella? Rajat tietysti täytyy säilyttää ei soveliaan ja soveliaan käytöken välillä. Sehän on täysin selvä vapaan kasvatuksen asiassakin. Vanhemman on tehtävä on siis antaa lapsen olla luova, itseajatteleva ja oma-aloitteien tiettyjen rajojen puitteissa, mutta ei määräillä perheen toimintaa.