En voi kuin ihmetellä sitä intoa ja varmuutta, jolla suomalaiset ovat kertomassa toisilleen, millaisia toisten pitäisi olla. Lastenhankinta on minusta oma päätös, yhteiskunnan rahallinen tuki taas yhteisön manifesti siitä, mitä kansalaisilta toivotaan. On mielestäni turha tulla valittamaan lasten vanhemmille siitä, jos nämä käyttävät tukia, jotka heille suodaan. Tuista voi toki valittaa ja yrittää saada niihin muutosta.
Lapsistaan on vastuussa, mutta jokainen päättää omasta puolestaan, kuinka paljon tarvitsee apua. Minun on vaikea ymmärtää, mitä ihmisillä on sanottavaa tämän lisäksi toistensa puolesta. Kuka voi arvioida, mikä on kohtuullista vaivannäköä toiselle?
Miten ylipäänsä Suomessa on niin mahdotonta puhua lapsiaiheesta rauhallisesti? Kun olimme vaimon kanssa TV:ssä mainostamassa lasten hankkimista nuorella iällä, eikö vain ollut joitakuita, joiden mielestä olimme syyllistämässä lapsettomia. Täysin sama minulle, minun mielestäni vain elämä lasten kanssa on hyvää elämää, ja yhteisön kannalta lapset ovat välttämättömiä.
lapsista, lapsettomien ja lapsellisten ristiriita