Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Relativisti-sivulla puhutaan vain tiedosta, väitteistä ja totuudesta: siitä, millainen maailma on. Arvorelativismi koskee sitä, millainen maailman pitäisi olla. Arvorelativismi on hyvin perinteinen relativismin ala, koska arvot ovat ihmisten konstruktioita selkeämmin kuin tiedot.
Ehkä pitäisi aloittaa toteamalla, etteivät kaikki pidä arvoja ihmisten konstruktioina. Joillekuille ne ovat jotain transendenttista, näkymätöntä mutta ehdotonta; ja jotkut ovat jopa sitä mieltä, että ne on punottu maailman rakenteeseen, esimerkiksi että elämä (tai sen monimuotoisuus, tai vaikka rakkaus) ovat absoluuttisesti hyviä vain sen takia, että ovat mitä ovat. Ja hyviä luonnostaan, ilman ketään niitä arvioimassa.
Arvorelativismi on itse asiassa perin tylsä ajatustapa verrattuna edellisiin. Mutta leikin eräänlaista relativistia ja kannatan niitä kaikkia. Mielenkiintoisimmaksi pointiksi arvorelativismissa muodostunee se, kuinka siihen sovitetaan moraalisuus: jos jokainen määrittää omat arvonsa, kuka voi mennä sanomaan toiselle, että tämä tekee väärin?
Itsestäänselvin vastaus (ja myös ylivoimaisesti vanhin) on "sivistynyt egoismi": kaikille korkein arvo on oma hyvä, mutta pitkänäköisyys ajaa ihmiset yhteistyöhön tappelun sijaan. Eivätkä aistinautinnot tuo todellista onnellisuutta, jne. blaa blaa... Näistä väitteistä oikeastaan vastustan vain ensimmäistä: kaikkien korkein arvo ei ole oma hyvä. Joidenkuiden varmasti on, kyllä; ja samoin tämä on tavallaan ainoa arvo, jonka voi perustella, kyllä; mutta mikään ei estäisi ihmisiä, eikä selvästikään ole estänyt, jos katsoo ympärilleen, valitsemasta aivan mitä tahansa arvoja huvittaa.
Toinen vastaus on jonkinlainen moraalin irrotus arvoista: kullakin ihmisellä on omat arvonsa, mutta moraali on "yhteisen hyvän" edistämistä, mitä nyt sitten yhteisellä hyvällä tarkoitetaankaan. (Omalla hyvällä muuten tarkoitetaan yleensä omaa onnellisuutta - jotkut laajentavat ajatustavan yhteiseen hyvään niin, että sillä tarkoitetaan kaikkien "onnellisuussummaa".) Eli siis: moraali ei ole arvokasta, se on vain tekninen termi, joka annetaan tietynlaiselle käytökselle.
Minun ajatustapani on ehkä hiukan näiden kahden väliltä: minusta moraali on kykyä pelata toisten säännöillä, ja moraalinen teko on teko, joka on toisten ihmisten arvojen mukainen. Näin moraalisuus ei ole suhteessa vain tekijään tai teon kohteeseen, vaan myös kaikkiin teon muihin tarkkailijoihin. Mutta kun tarkastellaan moraaliarvostelmien perusteita, ihmisillä on yllättävänkin laajaa yksimielisyyttä normien periaatteista. Katso mistä on oikeasti haittaa.
(Toinen vaihtoehto tällaiselle joukkomielipiteiden hyödyntämiselle on eettisen relativismin malli.)
Mitä muuten tulee arvorakennelmiin sinänsä, on ollut paljon yrityksiä yhdistää kaikki arvot yhden "lähtöarvon" alle, arvon, josta kaikki muut saavat "arvokkuutensa". Mutten usko oikein näiden yritysten menestykseen. Itselleni on aina ilmaantunut jokin peremmäisempi arvo, kun olen vähän aikaa pohtinut asioita: suurimman yhteishyvän korvasi onnellisuus, onnellisuutta tärkeämmäksi tuli tietoisuus (lue: onnellisuus ilman tietoisuutta on turhaa, tietoisuus ilman onnellisuutta ei), tietoisuutta tärkeämmäksi oppiminen / kehitys / päämääräisyys, näitä tärkeämmäksi oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuutta tärkeämmäksi vapaus (päättää oikeudenmukaisuudesta), vapautta tärkeämmäksi itsestäänjärjestyminen (= systeemien kyky syntyä satunnaisuudesta), itsestäänjärjestymistä tärkeämmäksi arvaamattomuus...