Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tässä on ensimmäiseksi pari linkkiä, joissa selitetään pankkien kassavarantovaatimus enemmän tai vähemmän kansantajuisesti:
Grignonin videossa on käsittääkseni virhe siinä, miten raha monistuu. Lainasta tulleen rahan perusteella ei voi myöntää taas uutta lainaa, koska pankkien ulos antaman lainan pitää olla suhteessa niiden hallussa olevaan fyysiseen (ei virtuaaliseen) rahaan. Sekä Grignon että Ebolakani väittävät, että velkajärjestelmästä on seurauksena talousjärjestelmän velkakierre, mikä pätee vain tietyin reunaehdoin.
Näistä saa vastauksia moniin kysymyksiin, kuten siihen, mikä oikeastaan on "oikea" suhde kierrossa olevan rahan vaihtoarvon ja tarjolla olevien tavaroiden yhteisen käyttöarvon välillä. On myös hyvä tietää, että tämänhetkinen systeemi on suhteellisen uusi: epäsuora kultakanta oli käytössä 70-luvun alkuun asti, eikä yksityispankeillakaan ole ollut oikeutta rahan luomiseen tyhjästä kuin puolentoistasataa vuotta. Osittaiskassavarantovaatimus on siis otettu käyttöön demokratian aikana eikä se ole ollut koskaan demokraattisesta sääntelystä vapaa, mikä on mielenkiintoista.
Tätä hommaa tutkiessa törmäsin mielenkiintoisiin blogeihin, jotka ajavat erilaisia talousreformeja. Lasse Pitkäniemi (http://vaaleanpunainenelefantti.blogspot.com/search/label/Rahateoria) kannattaa paluuta kultakantaan ja siis käytännössä rahajärjestelmään, jossa rahan määrä on lähes vakio (eli pankeilla ei olisi oikeutta antaa vakuuksia sellaista kultaa vastaan, jota niillä ei oikeasti ole). Tämä todennäköisesti johtaisi korkojen nousuun (Lassen mukaan "kun raha etsii oikean hintansa sen sijaan, että korkoja poljetaan helpottamalla lainanantoa"), joka tuntuu minusta siltä, että bisnesten perustaminen vaikeutuisi. Lasse haluaisi tätä lähinnä inflaation torjumiseksi, mutta itse en ole vielä oikein tajunnut, miksi inflaatio on paha niin monien talousihmisten mielestä (ks . inflaatio ja investoinnit). Minulla on muutamia ajatuksia siitä, mitä vikaa on riippumattomassa rahassa.
Jan Österman taas ajaa (http://talousdemokratia.blogspot.com/) järjestelmää, jossa rahan liikkeellelaskuoikeus on vain valtioilla. Myös Grignonin kanta edustaa jonkinlaista talousdemokratiaa.
Talousdemokratiaa kannattavien voi olla vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi valtiot lainaavat rahaa yksityisiltä pankeilta, vaikka voisivat vain luoda sitä poliittisilla päätöksillä. Tätä on ehkä helpompi ymmärtää, kun huomaa, että jo 1700-luvun monarkit (joilla on ollut periaatteessa rajaton valta omassa maassaan) ovat lainanneet mieluummin yksityisiltä kuin tehneet uutta rahaa itse ja määränneet sen arvokkaaksi. Miksi? Koska he ovat pelänneet, ettei kukaan ota heitä vakavasti. Rahan luomisen valta on delegoitu yksityisfirmoille, koska monenkeskinen järjestelmä on vakuuttavampi perusta rahan arvolle kuin monopolisoitu. Pitkä on markkinoiden koura...