Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tämän artikkelin tarkoituksia varten "oikeistolainen" on henkilö, joka jossain mielessä kannattaa rahan käyttöä ja hyödykkeiden yksityisomistusta, kun taas "vasemmistolainen" on henkilö, joka jossain mielessä kannattaa resurssien käytön demokraattista hallintoa ja hyödykkeiden yhteisomistusta. Terminologia noudattelee epämääräisesti samoja linjoja kuin tie orjuuteen -kirjan "liberalisti" ja "sosialisti", mutta käytän kuitenkin mieluummin näitä omia (ja epämääräisiä) määritelmiäni. Muuten oikeistolaiset ja varsinkin vasemmistolaiset voivat olla käytännössä keitä tahansa määritelmästä riippuen, ja ajatuksiaan on helpompi vaihtaa kuin ajatustensa nimeä.
Jo määritelmistä näkyy, että vasemmistolaiset jossain mielessä uskovat enemmän yhteistyön voimaan kuin oikeistolaiset. Demokraattisessa hallinnossa on kyse asioiden yhteisestä sopimisesta ja yhteisomistus vaatii asioista sopimista (demokraattisesti tai muuten). Rahataloudessa taas periaatteessa kaikki on sallittua, mistä kahden toimijan välillä syntyy sopimus, eikä myyjän tarvitse kiinnittää huomiota siihen, mistä ostajan raha tulee eli mikä on ostajan "oikeus" saada hyödykkeensä. Yksityisomistuksessa ihmiset hallinnoivat omaisuutta mielensä mukaan kyselemättä muilta.
Kuitenkin pohjimmiltaan oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat vain erilaisia yhteistyöstrategioita, jotka eivät tietenkään sulje toisiaan edes pois. Joskus ne asettuvat vastakkain, kuten pohtiessani, hommaanko jonkin kirjan omaksi (oikeistolainen strategia) vai lainaanko sen kirjastosta ja palautan myöhemmin (vasemmistolainen strategia), tai esimerkiksi yritystä perustaessani päätän, keräänkö alkupääoman hankkimalla suuria riskisijoittajia osakeyhtiöön tuottohoukutteella vai etsimällä paljon osakkaita osuuskuntaan käyttöarvohoukutteella.
Pohjimmiltaan oikeistolaisuus on strategia, joka pyrkii tekemään ihmisten yhteistoiminnan juoheaksi minimoimalla yksilöiden välisen pakollisen kanssakäymisen (yksityisyyden houkutus). Puhdasta tällaista yhteistyötä on vaikea saavuttaa, koska yksityisomistuksen kirjanpitojärjestelmä, raha, tukee paitsi yhteistyötä, myös vapaan kilpailun huonoja puolia. Käytännössä tarvitaan (tai on aina tarvittu) lainsäädäntöä ja myös sen valvontaa, jotta edes kohtalainen osa ihmisistä osaisi käyttäytyä sosiaalisesti. On toki hiukan avoin kysymys, mikä on sosiaalista käytöstä: markkinaliberalismin kannattajat usein argumentoivat "itsekkyyden" puolesta sillä, että rahataloudessa itsekkäät pyrkimykset koituvat lopulta kaikkien hyödyksi (tämä on se kuuluisa "näkymätön käsi"), mutta aika monissa näistä itsekkyyden lajeista yhteishyöty on hyvinkin kyseenalainen.
Joka tapauksessa, oikeistolainen yhteistyöstrategia ei voi olla aivan paska. Varsinkin silloin, kun vasemmistolaisuus oli muotia, mutta edelleenkin, on nähtävissä ilmiö, jossa vasemmistolainen poliittinen leiri jakautuu yhä pienempiin toistensa kanssa riiteleviin ryhmiin, mutta oikeistolainen leiri pitää yhtä vaikka vihaakin toisiaan. Olin pitänyt tätä jollain tavoin sattumana, mutta tajusin vähän aikaa sitten, että oikeastaan kyseessä lienee johdonmukainen seuraus siitä, kuinka ihmisten tavoitteita sovitetaan yhteen. Vasemmistolaisten täytyy sopia paljon useammista asioista, koska he pyrkivät yhteiseen, kaikille hyödylliseen ratkaisuun monilla elämän osa-alueilla; oikeistolaisten ei oikeastaan tarvitse olla yhtä mieltä muusta kuin siitä, ettei toisten ihmisten asioihin puututa enempää, kuin on pakko.
Omituista kyllä, molempien leirien ihmisillä tuntuu olevan yhtä paljon mielipiteitä siitä, miten muiden pitäisi elää: usein oikeistolaisuuden kanssa kulkee käsi kädessä jonkinlainen sitkeä arvokonservatismi, ja oikeistolaiset ovat valmiita edistämään omien elämäntapojensa ilosanomaa muidenkin elämässä vaikka lakitoimin. Tässä suhteessa ainoa ero vasemmistolaisten ja oikeistolaisten välillä on se, että vasemmistolaiset pyrkivät puhumaan arvovalinnoistaan julkisesti ja muodostamaan konsensusta (ja päätyvät sitä kautta riitaantumaan keskenään), kun taas oikeistolaiset paljastavat arvomielipiteitään vain yksityisesti, anonyymisti tai sitten ihmisille, joista on valmiiksi syytä olettaa, että nämä ovat samaa mieltä.
Katso myös demo- ja monetokratian eroista.