Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Oon varmaan aiemminkin selittänyt tästä, mutta mulla on hassu epäyhteensopivuus maailman / ihmisten kanssa.
Kaipaan seuraa niin kuin kaikki muutkin, mutta mikään seura ei oikeastaan tunnu mulle oikein omalta. Haluisin tosi kovasti käydä semmosta keskustelua joka innostaa mua, mutta siihen ei oo oikein kumppaneita.
Mä oon aika seurallinen ja tullut vanhemmiten aina vaan seurallisemmaksi (siinä mielessä, että osaan aloittaa keskusteluita ja pitää niitä yllä), mutta oon yhä harvemmin keskusteluissa, joissa oikeasti haluaisin olla. On pakko antaa ihmisille mahdollisuus, on pakko olla tekemisissä muiden kanssa, jotta voi antaa niille tilaisuuden. Mä hommaudun erilaisten ihmisten seuraan ja nautinkin siitä että saan olla seurassa, mutta tunnen itseni lähes aina vähän ulkopuoliseksi.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että mä en halua puhua siitä, mistä muut puhuu (esim. haukkua hallitusta, vaikka olenkin samaa mieltä), eikä muut halua puhua siitä mistä mä puhun (esim. Dominion-pelissä milloin kannattaa valita härveli- eli engine-strategian sijaan rahastrategia). Ja oon aika usein itseäni nuorempien seurassa, joita erityisesti pitää varoa pelästyttämästä ja yliajamasta: toisaalta on selvää, että keskustelunaloitukset on mun homma, mutta toisaalta on myös varmaa, että en saa ohjata keskustelua jos muilla on oikeasti jotain sanottavaa.
En tunne myöskään omanikäisteni kanssa oloani rentoutuneeksi. Mulla on sellainen olo, että ne puhuu tosi paljon asioista, joista on puhuttu jo. Mun on vaikee keksiä lisää sanottavaa vaikkapa siitä, miten autot vie liikaa tilaa kaupungista. Oon myös pelannut itseni ulos useimmista seksiaiheista sillä, että oon jossain vaiheessa ajautunut tulokseen, että seksin suhteen ei kannata yrittää mitään. Ja sitten tietysti osa mun ikäisistä on vaan... no, tylsiä ;_; Ja voin tietenkin yrittää puhua niistä asioista, jotka mua kiinnostaa, mutta ei ihmisillä oo välttämättä mitään sanottavaa vaikka jostain maqam-asteikkojen virityksistä suhteessa harmoniseen sävelsarjaan.
Mulla on mun läheisten piiri joiden kanssa mun olo on helpohko. Se koostuu lähinnä mun lapsista, joiden joukossa mä oon toki siinä mielessä ulkopuolinen, että oon eri sukupolvea ja eri elämänvaiheessa.
Oikeastihan mulla on siis aivan yltäkylläisen sosiaalinen elämä, mutta tää epäsuhta muiden kanssa aiheuttaa mulle hankausta ja joskus se väsyttää niin paljon, etten jaksaisi tavata ihmisiä.