Viime päivät ovat olleet aika suorituspainotteisia, enkä ole ehtinyt miettiä paljonkaan. Ja sellainenhan ei ole hyvästä, siis se, ettei mieti.
Olen häämatkani jälkeen yrittänyt miettiä kaikkia niitä syitä, miksi on helpompaa pitää yllä hyvä henkinen kunto Indonesiassa kuin täällä. Lomamme ei ollut sentään mitään löhöilyä, vaan oikeastaan koko ajan piti selvittää jotain - ja silti siellä oli helpompi olo. Ilmeisimpiä syitä siihen, ettei Suomessa pysty olemaan niin rento, myönteinen ja läsnä, ovat tietenkin se, että täällä on kovempi kiire ja pimeää. Mutta paljon muitakin syitä on.
Ainakin matkalla totesin, ettei riittävästi unta saa varaamalla nukkumiseen tiettyä aikaa. Ainoa varma merkki riittävästä unesta on se, jos herää ilman herätystä ja tuntee olonsa sellaiseksi, ettei tee enää mieli mennä nukkumaan. En oikeastaan usko, että saan tarpeeksi unta kovin usein. Mutta ainakin otan asian vakavasti ja nukun niin pitkään kuin tuntuu aina, kun pystyn. Ei siis sopimuksia aamulle, eikä illalla valvomista, vaikka luulisi pääsevänsä aamulla nukkumaan.
Toinen asia on jatkuvuus. Vaikka ei olisikaan varsinainen kiire, ei saa järjestää päiviään niin, että on koko ajan tekemässä jotain. Pitää siis olla taukoja, jolloin ei oikeasti tee mitään (paitsi ehkä miettii, jos siltä tuntuu). Vielä parempi on, jos tällaisella hetkellä ei ole takarajaa, niin ettei tarvitse huolehtia ajan kulumisesta. Myös ihmisten (kuten omien lasten) kanssa kannattaa olla näitä tyhjäkäyntijaksoja, mutta ne palvelevat eri tarkoitusta.
Kolmas asia ovat ihmiset. Täällä Suomessa on paljon enemmän ihmisiä, joita harmittaa jokin. Heidän auttamisensa on työtä, ja joskus esimerkiksi useampi lapsi tarvitsee apua ja huomiota yhtaikaa. Tämä on rasittavaa ja muuttaa omaa asennetta ongelmalähtöiseksi mahdollisuuslähtöisen sijaan (saamisesta ja menettämisestä). Ylipäänsä on pahasta, että on hommia tai velvollisuuksia moneen suuntaan. Selkeä elämä sallii keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, mikä on rentouttavaa. Intressien yhteensovittelu tuhoaa tämän rauhan.
Oikeastaan tämä kaikki viittaa siihen, että pitää tehdä yhtä asiaa kerralla ja hyvin. Jos on useampi tehtävä, ne pitää sijoittaa toisistaan niin kauas, etteivät ne voi mennä päällekkäin. Kielteisiin ihmisiin ei ole viisastenkiveä, mutta aikaa ainakin tarvitaan siihenkin.