Emergentit asiat ovat omituisia. Niitä ei tavallaan ole olemassa, ne koostuvat vain yksinkertaisempien, keskenään vaikuttavien ilmiöiden yhteistoiminnasta. Esimerkiksi hiekkarannan raidat ovat emergentti ilmiö, joka syntyy hiekanjyvästen ja veden liikkeen keskinäisestä vuorovaikutuksesta.
Ihmisten yhteistoiminnassa on valtavat määrät emergenttejä ilmiöitä. Niiden tutkimus on niin vaikeaa, että luulisin, että sosiaalitieteessä ollaan vasta kohta tulossa kulta-aikaan, kun tietokoneiden laskentateho alkaa pikku hiljaa nousta sille tasolle, että voidaan ajaa simulaatioita muustakin kuin aivan ääliösti käyttäytyvien yksilöiden populaatioista. Varsinaiset teoriat ihmisten psykososiaalisesta luonteesta ovat tietysti aika hutkaistuja nekin ja tarvitsisivat ehkä juuri sen empiiristä testaamista, että emergoituuko niistä edes jotain, mikä ennustaa todellisuutta. Mutta sitä odotellessa...
Ihmisten emergentit ilmiöt ovat siitä erityisiä, että ne ovat toiseen tapaan todellisia kuin rannan viivat tai liian tehokkaasti tappavan taudin sukupuutto. Ne ovat yksilöistä riippumattomia, omia asioitaan, ja ne elävät yksilöiden mielissä. Niiden lisääntynyt todellisuus näkyy siinä, että ne vaikuttavat yksilöiden toimintaan ja toiminnan suunnitteluun. Helpoin esimerkki on yhteisöuskollisuus (miksi pitää olla vahvoja yhteenliittymiä) mutta paljon muitakin on. Taloustieteilijät kutsuvat niitä (sosiaalisiksi) instituutioiksi ja niitä ovat esimerkiksi kaikki normit. "Kohteliaisuus" on täysin emergentti, koostuu pohjimmiltaan ihmisten mielipiteistä, mutta myös itsenäinen olio, jonka ihmiset tuntevat, josta heillä on mielipiteitä ja jonka avulla he suunnittelevat toimintaansa.
Instituutiot ovat eräänlainen liima tai muotti, joka tekee ihmisten elämästä sellaista, kuin se sattuu olemaan. Ihmiset muokkaavat instituutioita ja instituutiot ihmisiä (kuten teknologia). Koska instituutiot yleensä leviävät ja periytyvät osin mallioppimisen kautta ja osin kielellisesti, niiden kehittymisen empiirinen tutkimus on jopa nykypäivän välineillä epätoivoista: se vaatisi ennustavia yhteisömallinnuksia, joissa yhteisön sisäinen kommunikaatiokin on mallinnettu edes jotenkuten.