Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Nyt, kun hoitaa lapsia kokonaan omin päin ja on epämääräisen tietoinen itseensä kohdistetusta arvioinnista, on alkanut nähdä kaikenlaisissa arkisissa asioissa "isyyden onnistuneita suorituksia". Hyvässä vanhemmuudessahan todistamisen taakka näkyy olevan aina miehillä: äidit ovat hyviä kunnes toisin todistetaan (ja niinpä näitä huonoiksi äideiksi todistettuja kauhistellaankin oikein urakalla), isät kykenemättömiä kunnes toisin todistetaan. Osa tästä ajattelumallista on varmaankin tilastollista totuutta mutta osa puhdasta seurausta siitä, että "hyvää vanhemmuutta" ovat yleensä arvioimassa -- naiset.
Minun näkökulmastani lasten huoltaminen on perin yksinkertaista. Niille annetaan riittävästi ruokaa, unta, syliä ja hymyä; suojataan niitä kohtuullisessa määrin kylmältä ja vahingoittumiselta; jutellaan; kuunnellaan, mitä ne sanovat, ja sanotaan, mitä mieltä siitä on; ja pidetään niiden elinympäristö siedettävänä. Tämän lisäksi voi tehdä kaikenlaisia hyväkkeitä, kuten ääneen lukemista, tanssitusta, pelejä, tarinoiden keksimistä yhdessä, retkiä hauskoihin paikkoihin, tuttavaperheiden tapaamisia ja niin edelleen.
Minun on suorastaan vaikea uskoa, ettei joku selviäisi näistä vaatimuksista, ainakin jos ne selkeästi hänelle selostetaan. Siksi joskus esiin tuleva hössötys ja skeptisyys miesten lastenhoitotaitojen suhteen tuntuu minusta älyttömältä itsensä alleviivaamiselta. Aviopuolison hoitaminen on silloin tällöin tuntunut rankalta ja ymmärrän naisia, joiden mielestä on eppaa, että joutuvat passaamaan miehiään, mutta lastenhoito on kyllä jotain ihan muuta.
Lisää kasvattamisesta: lasten kasvattamisesta, mihin oikein pyrin.