Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Joka puolelta tunkeva sisällötön vaikuttaminen alkaa tosissaan käydä hermoille.
Olen alkanut epäillä, että maahanmuuton puolustajat ja vastustajat ovat enimmäkseen samaa mieltä.
Luin vähän aikaa sitten jotain perin hämmästyttävää: Sillanpään marssilaulun ("kotikontujen tienoilta tervehtien...") sanat on alun perin kirjoitettu Maailman Matin säveleen. Ooh.
Lainasin kirjastosta Peer Gyntin vanhemman suomennoksen: Saarikosken 80-luvulla teatteriesitystä varten tehty suomennos on mielestäni liian "moderni", ja jotkin sanavalinnat siinä (kuten keskeinen "itselleen kylliksi" vs. "oma kaikkensa") ovat varsin omituisia. Tämän suomennoksen on ilmeisesti tehnyt Otto Manninen 1911, ja se on sanavalinnoissaan suorastaan kikkailevaa, mutta perin kaunista suomen kieltä.
Argh! Nyt vituttavat vihreät.
Puhuin äsken noin 40 minuuttia ruotsiksi rakennussäännöksistä ja kivijalkojen rakennustavoista. Kaikenlaista mielenkiintoista luottamustehtävät teettävätkin.
Tajusin vasta nyt, mitä oikeastaan oikeistolaiset HYY-poliitikot tarkoittavat puheillaan broilerihautomosta.
Mitä mieltä olette, onko sota Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä varteenotettava tulevaisuudenkuva?
Olin tänään asukaskokouksessa, jossa -- vastoin kaikkia odotuksia -- perustettiin talotoimikunta. Kaupungilla on nähkääs jännittävä vuokralaisdemokratiasäädös, jossa delegoidaan ei-operatiivinen (= olematon?) valta vuokralaisista muodostuville, eri tasoisille päätäntäyksiköille. Tasoja on talotoimikunta, vuokralaistoimikunta (hoitaa saman yhtiön hallinnoimien kiinteistöjen yhteistä vuokralaisedustusta), sekä jokin, jonka nimeä en muista, mutta joka edustaa kaupungin koko vuokralaisjoukkoa.
Kokouksessa demokratia sai jännittäviä uusia merkityksiä: kun selitin, miksi minä (tai kukaan muukaan) en halua harteilleni suojelusvastaavan tehtäviä, isännöintiyhtiömme puheenjohtaja selitti, että sitähän demokratia on, kun yksi ... muiden puolesta... hän nieli keskimmäisen sanan, mutta ilmeisesti se on "uhrautuu".
Joka tapauksessa talokokous oli yllättävän lämminhenkinen ja sitä paitsi aivan asiallinen. Rasittavia turhasta nipottajia ei ollut yhtäkään. Erityisen positiivisen yllätyksen muodostivat venäläistaustaiset asukkaamme, joita oli kokouksen osallistujista peräti kaksi seitsemästä (mutta jotka eivät halunneet talotoimikuntaan kielivaikeuksien takia).
Sain myös viimein päätetyksi, mistä Scheme-käyttistä pitää alkaa rakentaa. Ensimmäinen tehtävä on kirjoittaa Scheme-ympäristöön integroitu, symbolitäydennystä tukeva rakenne-editori. Toinen on rakentaa funktiomäärittelyiden reflektio, jonka perusteella muutetut funktiomäärittelyt voi automaattisesti tallettaa niiden omiin tiedostoihin. Kolmas on toteuttaa yleinen perumistoiminto Scheme-ympäristöön ja versionhallinta sen päälle. Neljäs olisi varmaan jonkinlainen editorin kanssa integroitu uudelleenkäynnistettävä debuggeri, mutta se vaatii Scheme-ympäristöltä vielä lisää reflektiota...
Törmäsin mielenkiintoiseen blogiin, josta en ole ihan varma, mikä sen osoitteen olisi tarkoitus olla. Kaikki kamat ovat nähtävissä osoitteessa http://www.taivaansusi.net/archive/ ja erityisesti minua kiinnostivat poliittiset kannanotot sivulla http://www.taivaansusi.net/archive/leb09.html ... kommentoidaan toisten blogeja taas.
Tänään vein tietokoneromua lastenrattailla Kivikon lajitteluasemalle, joka on muuten hauska paikka: kannattaa käydä tutustumassa.
Kivikosta päätin tallustella eteenpäin (olin tullut bussilla). Menin läpi sen valtavan risteyksen, jota rakkaat vanhempani ovat katsoneet sopivaksi kutsua lehmäksi. Lehmän yhdessä kainalossa on Kivikko, toisessa Viikki, kolmannessa Malmin hautausmaa ja viimeistä en ole kunnolla tutkinut (mutta se kuuluu Malmin kaupunginosaan).
Kuura oli taittanut heinät ja koristellut puut. Joka paikka oli tulvillaan syksyn hienoja, surullisenseesteisiä värejä. Malmin rajalla ohitseni ajoi pyörällä hentoinen tyttö, joka kuitenkin jäi pyörän selästä edessä olevan ylämäen vuoksi ja alkoi työntää sitä vaivalloisen näköisesti eteenpäin. Autoin häntä, ja vaikken tiedä, halusiko hän apua vai ei, hän sanoi kumminkin "kiitos" ja minä sanoin "ole hyvä".
Pukinmäen asemalla löysin taitellun paperilapun, jonka sisältä paljastui runo. Se meni jotakuinkin näin:
Vietimme päivän yhdessä, ja kun illalla viimeisen typerän TV-show'n loputtua aloin tekemään lähtöä hän purskahti itkuun En ole pitkiin aikoihin nähnyt mitään niin kaunista, enkä kokenut mitään, joka olisi koskettanut minua yhtä syvästi
Kommentoin runon ja jätin sen asemalle.
Pikalinkit: