Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(Tämä teksti on aika vanhentunut: se kuvaa tuntemuksiani vihreiden suhteen vuonna 2005. Allekirjoitan kyllä edelleen, että vihreissä oli nämä ongelmat vuoden 2005 aikoihin.)
Valtakunnanpolitiikassa vihreät on se puolue, jonka tunnen eniten "omakseni". En ole kuitenkaan voinut välttää ärtymistä aina silloin tällöin, kun katselen tämän "oman puolueeni" tekemisiä. Vihreä Lanka, joka sentään puolueen sisällä edustanee sitä aktiivisempaa puolta, ärsyttää minua joskus myös: sisällöstä suuri osa tuntuu epämääräiseltä marmatukselta siitä, että maailma on menossa huonompaan suuntaan... jutut on otsikoitu ikään, kuin asioista oltaisiin oikeasti jotain mieltä, mutta juttua lukiessa ainoa väite, joka jää käteen, on "tämä-ja-tämä saattaa olla huono juttu". Ei puhettakaan konstruktiivisista korjausvaatimuksista, esimerkiksi ehdotuksista siitä, miten lainsäädäntöä ja/tai hallintorakennetta pitäisi muuttaa.
Toki vihreissäkin aktiivista ja pohtivaa politiikkaa esiintyy. Esimerkiksi vihreitten vaihtoehtobudjetti (http://www.vihrealiitto.fi/kannanotot/1034.html) vaikutaa minusta hyvältä. Ylipäänsä monissa vihreiden fiksuissa kannanotoissa näen Sinnemäen Annin mukana. Samoin Soininvaaran ikuinen kansalaispalkan puolesta puhuminen on minusta hyvää poliittista aloitteentekemistä. Soininvaaran poliittiseen taitoon olin tosin hyvin pettynyt vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, kun yhden friikin ehdokkaan (Markus Drake) kansalaistottelemattomuushöpsöilyt saivat Soininvaaran niin tolaltaan, että hän rupesi saman tien puukottamaan selkään oman puolueensa ehdokasta, ja niitä, jotka puolueessa olivat ilmaisseet tukea Markuksen huumepolitiikkalinjauksille. En väitä, että Draken edesottamus olisi ollut mitenkään erityisen järkevä tai tärkeä, mutta jo on perkele, jos asiasta ei saa puhua edes asiallisesti, jotteivät Soininvaaran suuret poliittiset suunnitelmat tahriudu imagollisesti.
Sitä paitsi, vaikka hyviä ideoita on esitetty, haluaisin nähdä enemmän. Mielestäni ainakin puolueohjelmaan pitäisi ottaa 30 tunnin työviikko, opiskelija- ja työttömyysstatuksen yhdistäminen (jota perustulo osittain kattanee), eläkkeen kertyminen vanhempainraha-ajasta, ehkä kumulatiivinen vanhempainraha (niin, että suurperheen hoito on relevantti uravaihtoehto), lapsista aiheutuvien kustannusten tasaaminen eri alojen työnantajien kesken (käytännössä siirtämällä ne työnantajilta valtion maksettavaksi ja sitä kautta edelleen yritysverotuksesta), pääomaverotuksen nostaminen (tai yhdistäminen palkkaverotuksen kanssa), vero kansainvälisistä rahasiirroista, konkreettiset toimet pienyrittäjyyden tukemiseksi, ihmisoikeuksiin kuuluvien yksilövapauksien rajoitusten (= patentit, liian vahvat tekijänoikeuslait) purkaminen ja niin edelleen. Vaikka epäilenpä tosissani, tokko keskivertovihreä edes lukee puolueensa ohjelmaa.
Tänään, kun luin vihreää lankaa, kimmastuin ihan tosissani. Tuntuu siltä, että muutamaa aktiivista aloitteentekijää (= Osmo Soininvaara, Heidi Hautala, Anni Sinnemäki, Jyrki Kasvi, Rosa Meriläinen) lukuun ottamatta vihreät on nynnyjen puolue. Usein, kun tulee jokin aihe, jonka tärkeyttä vihreät eivät tajua tai josta heillä ei ole sormituntumaa, alkavat rivivihreät haukkua puolueensa radikaaleja aineksia ja ryhmittymään hallituspuolueiden vierelle.
Vihreässä langassa oli juttu 90-luvun alun radikaaliliikkeitä käsitelleestä tutkimuksesta. Tutkimus itse teki kohtalaisen maltillisen väitteen: että 90-luvun alun liikkeet eivät muka olleet yhteiskunnallisia, koska ne eivät saaneet mitään poliittista aikaan (tämäkään ei oikeastaan pidä paikkaansa, mutta olkoon). Langan jutussa väen vängällä tulkittiin tämä varsinaiseksi tuomioksi siitä, ettei liikkeisiin osallistuneilla alun perinkään ollut mitään varsinaista pointtia. Sitten Irina Krohn moitti kolumnissaan uuden tekijänoikeuslain vastustajia irrationalisteiksi ja kuittasi teknisesti ongelmallisen sekä yksilövapauksien kannalta kyseenalaisen kiellon kiertää kopiointisuojauksia toteamuksella: "Uskonkin, että normaali kuluttajansuoja ja markkinamekanismit pikkuhiljaa poistavat tällaisen [kopiointisuojia sisältävän] tarjonnan." Olisikohan Krohn yhtä huolettomalla kannalla, jos työlaissa kiellettäisiin työläisiä huijaamasta valvontajärjestelmiä, joilla työntekijät pidetään työpaikalla, ja kuittaisikohan sen toivomalla, ettei "kukaan työnantaja ole niin typerä, että käyttää tällaisia järjestelmiä"?
Ylipäänsä se, mihin olen näin ärtynyt, on usein keski-ikäisissä aistimani asenne, että ainoa kunnon radikalismi oli 70-luvulla eikä nyt ole enää mitään varsinaista tekemistä -- eivätkä nuoret ole radikaaleja oikealla tavalla. 70-luvun radikalismin teemat, samoin 80-luvun ympäristöaate, ovat päässeet keskeiseen politiikkaan yksinkertaisesti siksi, että niiden kannattajat ovat kasvaneet ja tulleet siksi sukupolveksi, joka nyt asioista päättää. Meidän sukupolvemme joutuu odottamaan pitempään, että äänemme tulee kunnolla kuuluviin politiikassa, koska keski-ikäisiä on niin penteleen paljon. Pahinta, mitä keski-ikäiset voivat sillä aikaa tehdä, on istuskella itseensä tyytyväisinä ja sivuttaa olankohautuksella jokaisen ideologisen aiheen, joka heidän mielestään ei ole relevantti. Ja juuri tätä asennetta aistin joskus vihreissä aivan liian vahvana.
Dakkus: Ehdotan demokratian toimintaan vedoten äänioikeuden poistamista keski-ikäisiltä sekä keski-iän ohittaneilta suurten ikäluokkien edustajilta.
atehwa: ... ja terveiltä, syntysuomalaisilta, heteroilta, ylipäänsä kaikilta enemmistöiltä, joiden yhteinen tekijä todennäköisesti vaikuttaa heidän päätöksiinsä...? Ei, demokratia on riippuvainen siitä, että enemmistö huolehtii vähemmistön tarpeista.