Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Aina silloin tällöin, kun puhutaan hyvistä ja huonoista syistä pyrkiä HYY:n edustajistoon, mainitaan termi "broilerihautomo".
Poliittiseksi broileriksihan sanotaan tyypillisesti poliitikkoa, uutta tulokasta, jonka puolueen vanhat kävyt ovat propanneet populistiseksi kiiltokuvaksi ja joka on mukana hommaamassa puolueelleen ääniä, vailla omia ajatuksia. Oikeastaan koko broilerin käsite on suuri luottamuksen osoitus ryhmäkurille ja sille, että puolueiden toimintaan voi ottaa mukaan keitä sattuu: ylipäänsä sille, että politiikassa suuri osa toimijoista on jossain mielessä "harmittomia".
En tiedä, kuinka hyvin tämä hypoteesi pitää paikkansa. Itse olen ollut huomaavinani, että demokratian toimivuus käytännön asioissa perustuu (muun muassa) sille, että luottamushenkilöt ovat nimenomaan ihmisiä eivätkä jonkin korkeamman tahon kätyreitä. Voi ajatella yksinkertaistaen, että tuo-ja-tuo on sen-ja-sen puolueessa ja siksi sitä pitää vastustaa, mitä se sanoikin. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin maalaisjärjellä varustettuja ja heidän kanssaan saa solmituksi keskusteluyhteyksiä helpommin kuin luulisikaan. Myös useimmat "broilerit" ovat oikeasti ihmisiä, jotka toivovat pystyvänsä tuomaan oman kortensa kekoon päätöksenteossa, ja joita ajaa palava tahto tehdä viisaita päätöksiä ja näyttää hyvää esimerkkiä. Näihin ihmisiin verrattuna heidän ohjeistajansa, vanhat konkarit, ovat paljon ketkumpia... eikä poliittista kokemusta voi saada muulla tavalla kuin olemalla politiikassa mukana.
En kiellä, etteivätkö ne ihmiset olisi vaarallisia, jotka uskovat sinisilmäisesti tietolähteisiinsä. He vain eivät ole "pahoja", eivätkä yleensä läpipääsemättömiä.
Tässä valossa puheet broilerihautomosta kertovat taas kerran enemmän käyttäjästään kuin niiden kohteista. Jos ilmaisee halveksuntansa puoluepolitiikkaa kohtaan kuittaamalla sen pyrkyryytenä ja broilerien valmisteluna, tarkoittaa tosiasiassa: "uskon vakaasti siihen, ettei kenelläkään ole mitään muuta motiivia osallistua politiikkaan kuin oman uransa edistäminen. Kukaan politiikkaan osallistuva ei voi olla hyvä ihminen, joten parasta jättää politiikka kaikkein pahimmille." Sillä jos ei usko näihin, uusien poliitikkojen hautominenhan alkaa näyttää -- kauhistus -- positiiviselta.
Sinänsä juuri puoluepolitiikka saattaa olla aikansa elänyt järjestelmä, mutta valtakunnanpolitiikka (tai EU-politiikka, sen puoleen) ei ole sen kuolleempaa kuin koskaan ennenkään. Eikä sitä tule jättää huomiotta.