Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Runomuotoinen näytelmä.
Tässä on Ingridin ja Peerin sananvaihto, kun Peer on ryöstänyt ihastuneen Ingridin tämän omista häistä mutta Peerin sydän sykkii toiselle. Ingridin sanat kursiivilla. Valitsin tämän tähän sen tähden, että siinäpä näkyy, mitä rakkaus tarkoittaa.
Mene! Tämän jälkeen! Kunne?
Kunne vaan. Ties itse tunne.
Mikä petos! Riidat heitä!
Toinen ei käy toisen teitä.
Syy syyn päälle sitoo meitä!
Hiiteen muistot muistuvaiset!
Hiiteen kaikki tyynni naiset!
Paitsi yhtä... Ken se ois?
Sinä et. Ken, sano pois!
Isäs etsi, hän sua kysyy.
Suori tiehes! Rakas kulta!
Vait'! Ei toki totta sulta
lie tuo sana! On ja pysyy.
Houkuttaa -- ja sitten hylkää!
Hyvät mitkä vartois ylkää?
Hægsta, ja mit' omaa isällä.
Virsikirja huivin sisällä?
Kultaletti niskalt' alas?
Esiliinaan katseletko?
Äidin liepeess' asteletko?
Vastaa! Ei, vaan... Rippivalas
teitkö keväällä? Peer, malta!
Kainon silmänluonnin loitko?
Kun ma pyydän, kieltää voitko?
Mennyt hält' on järjen valta!
Sunnuntain sa myötäs toitko?
Vastaa! Ei, vaan... Muu on vähän!
Se on turmantyö, jos tähän
minut hylkäät! Olla saa.
Ota minut, niin kunniaa,
kultaa saat! Ei varaa mulla.
Ken se pyys? Ken tahtoi tulla?
Olin onneton! Ma huima.
Suapa vartoo tili tuima.
Tuiminkin nyt lievä lie.
Tuoko päätökses? Kuin muuri.
Nähdään, kumpi voiton vie!
Hiiteen muistot muistuvaiset!
Hiiteen kaikki tyynni naiset!
Paitsi yhtä... Yhtä juuri.
En ole nähnyt Peer Gyntiä lavalla koskaan, mutta tämä näytelmä on tehnyt minuun valtavan vaikutuksen luettuna. En ole lukenut siitä koskaan tulkintojakaan; alkaessani sitä lukea mietin, että nytpä nähdään tosiaan, mikä juttu tämä Peer Gynt on. Tässä on minun tulkintani:
Peer Gynt kertoo ihmisestä, hänen palavasta tahdostaan olla merkityksellinen ja rimpuilustaan lokaa ja paskaa vastaan, joka tahtoo vetää häntä maahan. Se kertoo menetetyistä tilaisuuksista, ihmisen tulisen tahdon ja individualismin taipumuksesta viedä hänet aina kauemmas onnesta. Sillä aikaa ihminen sopeutuu ja hyväksyy: jos elämä ei olekaan menestystarina, onhan se sentään selviytymistarina; jos ei selviytymistarina, onhan se sentään kaunis tarina; jos ei kaunis, onhan se sentään yhden ihmisen tarina. Vai onko?
Alussa näyttää siltä, että Peerillä on turhan tulinen luonto ja liian vilkas mielikuvitus, että hän voisi koskaan kunnon elämää elää. Näyttää siltä, että hänen tarvitsisi vain taltuttaa luontonsa, niin hän eläisi kunniassa. Mutta muutaman hetken mielijohteesta tehdyn päätöksen kautta hän päätyy niin vaikeaan asemaan, että päättää lähteä karkuun maastaan (kun ei ole enää äitiäkään huolehdittavana). Hän kokeilee monta tapaa elää, mutta jokaisessa tavassa elää on jotain, mikä risoo. Taistelu omaa luonnetta vastaan kääntyy taisteluksi siitä, pystyykö ylipäänsä elämään hyvää, tai edes mukavaa, elämää. Palatessaan Peer on seestynyt, mutta uskoo vielä itseensä. Mutta lopussa Peer joutuu vastaamaan siitä, onko ollut yhtään kukaan. Hän anoo apua hänet tunteneilta hahmoilta, yrittää todistaa olevansa milloin sankari, milloin syntinen, eikä vieläkään tiedä, mitä haluaisi olla -- olisipa edes joku. Lopulliseen unohdukseen vaipumiselta hänet pelastaa vain maanpäällisen enkelin syli.
Katselin vähän tulkintoja ympäri nettiä. Ainakin eNotesissa oleva yhteenveto on todella perseestä. Väärä. Mutta http://www.ibsen.net/ :n yhteenveto on asiallinen, ja tämä kommentaari antaa mielestäni oikeamman kuvan: http://www.georgetown.edu/faculty/murphyd/Z-history/ibsen-peergynt.htm